Studiotyöskentely ›

1. "Masterointi on taidetta, jonka osaavat vain harvat ja valitut."
 
TARUA. Perusasiat ovat jokaisen opittavissa.

2. "Masterointi pelastaa huonot miksaukset."
 
TARUA. Tämä on kaukana todellisuudesta! Masterointi on vain prosessi, jossa lopullinen miksaus säädetään tallennusformaattiin sopivaksi - sellaiseksi, jollaisena tavalliset musiikin kuluttajat kuulevat sen cd:ltä, tv:stä, radiosta jne. Hyvän masteroinnin perusedellytys on hyvä miksaus.

Mitä on masterointi?
 
On olemassa monia selityksiä sille, mitä masterointi on. Tässä tekstissä masteroinnilla tarkoitetaan valmiin miksauksen (stereoraita) työstämistä lopulliseen muotoonsa. Masterointi alkaa siitä, kun lopetat erillisten raitojen säätämisen ja alat miettiä yleissoundia. Masterointi loppuu siihen, kun olet koostanut kaikki kappaleet albumiksi ja olet valmis painamaan sen cd:lle.

Eli kappaleen pitää olla MIKSATTU, että voit aloittaa masteroinnin, koska muuten joudut vielä miksaamaan sitä, eikö totta? Jotkut ajattelevat, että miksauksessa tehdyt virheet voidaan pelastaa masteroinissa ja siirtävät ongelmat vain eteen päin. Palaa takaisin miksaukseen ja korjaa virheet! Vasta kun olet lopullisesti tyytyväinen miksaukseen, voit aloittaa masteroinnin.

Kerron tässä kirjoituksessa muutaman prosessin, joita kuka tahansa voi tehdä miksaukselleen päästäkseen lähemmäksi sitä pro-soundia, jota kuulee maailman parhaimmilla levyillä. Ja nämä masterointivinkit ovat siis lähinnä digitaaliseen äänenmuokkaukseen.

Masterointi tietokoneella pitää sisällään kolme pääprosessointia:
1. Kompressointi, joka tuo kappaleen esiin.
2. Ekvalisointi, jotta varmistetaan, että miksaus soi hyvin, eikä rasita korviasi.
3. Kokonaisvolyymin säätäminen pro-tasolle, limitoinnilla ja normalisoinnilla.

Joten aloitetaanpa..
 
Ennen kuin teet miksaukselle mitään, tallenna se johonkin varmaan paikkaan ja nimeä se "RaitaX_esimasteri.wav" tms. Älä tallenna ikinä tämän version päälle, jotta voit myöhemmin palata tähän pisteeseen takaisin yhä uudestaan ja uudestaan. Suosittelen käyttämään korkeampaa bittisyvyyttä ja näytteenottotaajuutta kuin perus-cd:n 16-bit/44.1kHz... (Tästä on hyötyä mm. ditheröinnissä...)

Mieti vielä haluatko masteroida miksauksesi itse. Ulkopuolinen masteroija osaa kuunnella miksaustasi eri tavalla kuin sinä. Usein paras lopputulos saavutetaan, kun miksaaja ja masteroija ovat eri henkilöitä.
 
Päätät kuitenkin masteroida itse:

Yleisvinkkejä:
1. Aloita aikaisin. Korvasi ovat virkeämmät aamulla.
2. Kuuntele ainakin 20 minuuttia levyä, jossa on mielestäsi hyvä masterointi.
3. Pidä taukoja korviesi virkistämiseksi.
4. Vertaa omaa tuotostasi kaupallisiin levyihin monta kertaa ja aina säännölisin väliajoin.
5. Kuuntele tuotostasi kaikissa mahdollisissa laitteissa, erikokoisissa kaiuttimissa ja eri suunnista. Kävele ympäri huonetta samalla kun kuuntelet.
6. Kuuntele tuotostasi monona tai toisen kaiuttimen vaihe käännettynä.
7. Työskentele välillä yksin. On helpompaa tehdä laadukasta jälkeä, kun koko bändi ei ole tuijottamassa selkäsi takana. Pyydä bändi vaikka paikalle vasta lopuksi, kun jäljellä on enää biisijärjestyksen mietintä ja kappaleiden välit.

Jos sinulla on harjaantunut kuulo, ei ole olemassa syytä miksi et voisi saada aikaan korkealaatuista jälkeä pari vuotta vanhalla Macilla tai PC:llä ja asiaankuuluvalla softalla. Käydäänpä läpi mitä tarvitset. Nämä ovat sitten vain esimerkkejä ja vievät rahaa pirusti. Hyviin tuloksiin pääsee myös millä tahansa vastaavalla ohjelmalla mutta vaivaa joutuu näkemään enemmän.

- Tottakai tarvitset jonkun äänieditorin. Sonic Foundryn Sound Forge ja Steinbergin Wavelab ovat suosituimpia kuten myös Cool Edit tai SoundProbe.

- Tarvitset myös plugineja. Joissakin äänieditoreissa on jo itsessään todella hyviä plugineja mutta parhaaseen tulokseen pääsemiseksi tarvitset vähän extroja. Waves UltraMaximizer tai Sonic Foundry Wave Hammer ovat hyviä boostaukseen ja limitointiin. Steinberg Loudness Maximizer on myös hyvä muttei kovin tarkka. Hyvää multi-band-kompressoria on vaikea löytää mutta Waves C4 on erinomainen. Itse pidän kovasti myös Wavelab 4:n mukana tulevasta multi-band-kompressorista. Waves RCL Renaissance Compressor on hyvä stereokompressori. EQ:ksi voit käyttää mitä tahansa hyvää parametristä tai graafista.

- Lopuksi saatat tarvita hyvän häiriönpoistoplugarin. Sonic Foundryn Noise Reduction 2 on hyvä, samoin Wavesin X-noise.

- Varmaankaan ei tarvitsisi kertoa, että tarvitset myös hyvät kuuntelumonitorit kunnon ständeillä varustettuna (tehoa pitää löytyä!). Tästä voisi kirjoittaa toisen FAQ:n.. Käytä myös jotain todella huonoa mono-kaiutinta, kuten pc:n omaa spiikkeriä. Jos et pysty kuulemaan bassoa tästä, se on liian hiljaisella. Ja laulun pitäisi istua hyvin mono-miksaukseen - jos näin ei ole, palaa miksaukseen. Kuuntele miksausta tämän pienen kaiuttimen läpi aina kun teet muutoksia kuullaksesi miten muutokset vaikuttavat pienemmissä systeemeissä kuten tv:ssä.

Nyt sinulla on laitteisto valmiina, käydään läpi tyypillinen masterointisessio.

1. Kuuntele raita melko isolla volyymillä. Varmista, että olet tyytyväinen miksaukseen ja ettei tiedostossa ole virheitä, kuten drop-outteja.

2. Ota suosikkilevyjäsi (hyvä masterointi) ja kuuntele niitä parikymmentä minuuttia normaalilla kuuntelutasolla. Kiinnitä huomiota basson tasoihin ja kuinka laulu istuu biisiin. Kuinka kovalla on hi-hatit ja symbaalit? Paina tasot mieleesi.

3. Lataa oma tiedostosi äänieditoriin ja tallenna se toiseen kertaan esimerkiksi nimellä versio1. Tämä siksi, että aikaisempi esimasteri säilyisi täysin koskemattomana.

4. Jos sinulla on häiriönpoistoplugari kuten Noise Reduction 2, ota kappaleen alusta "hiljaisuutta" pieni näyte. Eli sitä, jossa on äänitysvaiheessa jäänyttä suhinaa. Tallenna ottamasi näyte noise-printiksi. Valitse koko raita ja poista siitä kohinat. Muista, että tämä saattaa muuttaa raidan elämää, joten älä ahnehdi. 30% häiriönpoistoa on hyvä määrä, ei enempää. Kuuntele tulos tarkkaan ja käytä undoa ja tee uudestaan toisin, jos tarvetta.

5. Nyt voit säätää raidan alun ja lopun kuntoon. Käytä feidauksia, jos se tuntuu luonnollisemmalta.

6. On paljon kiistelyä siitä, kumpi tehdään ensin: Equtus vai kompressointi. Suosittelen multi-band-kompressoria tässä vaiheessa, jotta alapää saadaan kuulostamaan oikealta ja miksaukseen saadaan tiettyä tiukkuutta. Tarkkuus on avainsana.

7. Kuuntele taas suosikkilevyjäsi vähän aikaa. Auttaa asiaa, jos ne ovat työsi kanssa auki samassa äänieditorissa.

8. Vertaa omaa työtäsi kaupalliseen materiaaliin. Kuuntele EQ:ta. Tee tarvittavat muutokset ja vertaa taas. Jatka, kunnes olet tyytyväinen ja työsi kuulostaa yhä luonnolliselta. Muista käyttää ylipäästösuodinta (high-pass) päästäksesi eroon todella matalista jyrinöistä, jotka suttaavat alapään.

9. Nyt on aika kompressoida vähän lisää. Hyvät tulokset saadaan RCL Kompressorilla (Opto) hyvin varovaisella 2:1 ratiolla ja suurella tresholdilla. Parempi useampi kerta kevyttä kompressointia kuin yksi liian iso.

10. Käytä UltraMaximizeria tai WaveHammeria nostaaksesi kokonaisvolyymia siten, että piikit kompressoidaan dynaamisesti ja huiput asettuvat 0dB tuntumaan.

11. Tallenna ja kuuntele tuotostasi. Kuuntele eri laitteilla kunnes olet tyytyväinen ja vakuuttunut, että se soundaa paremmalta kuin esimasteri. Vertaa aikaansaamaasi jälkeä. Onko mitään kadonnut? Onko versio kiinnostavampi vai rasittaako se korvia? Jos epäilet yhtään, tee toinen versio ja vertaa sitä edelliseen. Tee niin monta versiota kuin haluat.

Tämän jälkeen ainoa tehtäväsi on saada koko levy soundaamaan samalta paketilta. Eli juuri tehty raita saa toimia referenssinä lopuille raidoille. Joskus masterille tekee hyvää, jos koko pakettiin lisää vielä yleiskaiun (varovaisuutta!), mikä hitsaa levyn soundia vielä enemmän yhteen.

Raitajärjestys on erittäin tärkeä, samoin kappaleiden välit. Tämä onkin ainoa asia, jossa bändin jäsenet tai tuottaja kannattaa pitää paikan päällä neuvoja antamassa.

--------
 
Tekstissä on käytetty tietolähteenä Computer Music -lehden artikkelia. En ikävä kyllä enää muista lehden julkaisunumeroa, josta olen suomentanut osia tähän. Joukkoon on myös lisätty omia kommentteja.
 
!!!
 
EDIT 7.2.2005: On tullut aika päivittää lisää tähän ketjuun. Kaikki tästä alas on uutta läppää.
 
Yritän tällä kertaa puhua vähän syvemmin asioista, enkä vain softista tai plugareista.
 
EQ
 
Stereoraidan EQ:ttamisessa ei voida enää vaikuttaa yksittäisten raitojen sointiin. Tietyn taajuuden leikkaaminen vaikuttaa kaikkiin soittimiin. Tässä vaiheessa siis säädetään kokonaissointia ja yritetään saada se luonnolliseksi. Esim:
 
- Miksaus on tunkkainen? Kokeile leikata taajuuksia väliltä 100-300 Hz.
- Liian nasaali? Leikkaa väliltä 250-1000 Hz
- Liian terävä? Leikkaa väliltä 1000-3000 Hz jne...
 
Jos joudut käyttämään EQ:ta yli 6 dB leikkaukseen tai korostamiseen tietyllä taajuusalueella, kannattaa miettiä olisiko vika miksauksessa...
 
Joskus EQ:n yhteydessä kannattaisi käyttää jotain taajuusmittaria varmistamaan, ettei missään sijaitse huomaamattomia piikkejä jotain taajuutta, tai ettei jokin taajuuskaistan osa olisi jopa liian hiljainen. Mittarilla masteroidessa basson kohdalla tulisi olla selkeä "töyssy", keskialue suht tasainen ja yläpää 2kHz eteenpäin tasaisesti laskeva "alamäki" siten, että 20kHz äänet olisivat n. 6 db keskiääniä hiljaisemmalla. Tällöin kappale pystytään kompressoimaan tarvittaessa rankasti ilman, että ylimmät taajuudet menevät lyttyyn. Mittaria käyttäessä muista käyttää näkösi ohella myös kuuloasi! Kuulo on se, johon viime kädessä pitää pystyä luottamaan.
 
- Mielummin leikkaa kuin korosta.
- Käytä mahdollisimman vähän EQ-alueita (bands).
- Alle 30 Hz äänet ovat pelkkää häiriöääntä musiikissa. Jos niitä halutaan, ne luodaan erikseen. Leikkaa siis ne pois.
- Ei jyrkkiä "mäkiä" EQ-käyrään.
- Käytä ennemmin monialuekompressoria basson korostamiseen.
- Jos haluat tuoda soittimia esiin, käytä mielummin niiden harmonisia ylätaajuuksia kuin perussäveltä.
- Jos haluat biisiin "kimaltavaa" yläpäätä, käytä ennemmin jotain siihen suunnattua työkalua kuin EQ:ta. Esimerkiksi sellaista, joka luo harmonisia kerrannaisia biisissä oleville taajuuksille. Kansantajuisemmin: säröä. :)
 
REVERB ?!
 
Miksi pitäisi käyttää kaikua masteroidessa?
 
- Äänitys tehtiin tilassa, joka korostaa tiettyjä säveliä. Pieni kaiku saattaa pehmentää näitä.
- Lyhyt kaiku saattaa lisätä soundin täyteläisyyttä.
- Joskus eri soittimissa on erilaiset kaiut ja ne kuulostavat eri tilassa soitetuilta. Master-kaiku saattaa lisätä tuntua siitä, että biisi on kerralla soitettu samassa tilassa.
 
Muista kuitenkin, että master-kaiun ei pitäisi kuulua vaan se pitäisi olla vain aistittavissa jotenkin muuten. Kannattaa kokeilla mutta ei ole millään muotoa pakollinen.
 
Joskus miksauksen sointiin vaikutetaan myös erilaisilla stereokuvan korjaimilla. Usein ne levittävät ylä-ääniä leveämmiksi ja kaventavat bassoja.
 
KOMPRESSOINTI
 
Kompressointi on vaikein mutta samalla tärkein asia masteroinnissa (IMO). Päätarkoitus on tukea biisiä, ei niinkään kappaleen lyttääminen mahdollisimman tasaiseksi ja kovalle. Kompressori on oikein käytettynä todella suuri apu masteroinnissa. Sen ei pidä kuulua vaan tuntua. Attack- ja release-aikoja säätämällä kompressori pitäisi saada "pumppaamaan" biisin tahdissa.
 
Jotkut pitävät enemmän monialuekompressorista masterointivaiheessa, koska sillä voidaan säätää eri taajuusalueille omat säädöt.
 
Alapäähän attack-aikaa säätämällä voidaan määritellä kuinka paljon bassorumpu iskee suhteessa bassokitaraan. Tällä saadaan lisättyä myös basson määrää ja se kannattaakin tehdä ennemmin monialuekompressorilla kuin EQ:lla.
 
Keskiääniä säätämällä vaikutetaan esim. laulun lämpöön. Jos haluaa thrashmetal-tyylistä purevaa soundia kitaroihin voi yrittää kompressoida rankemmalla ratiolla 150-600 Hz alueelta.
 
LIMITOINTI
 
Kun biisi on kompressoitu, se alkaa todennäköisesti näyttää jo melko suoralta pötköltä tietokoneruudulla. Tärkeää olisi kuitenkin, että rytmimusiikissa välttämättömät iskut sekä näkyisivät, että kuuluisivat biisissä. Jos näin ei ole, niin kompressointi on ollut liian raju.
 
Limitoinnissa vielä "parturoidaan" korkeimmat piikit tasaisiksi, jotta kappale saadaan mahdollisimman kovalle kokonaisuudessaan. Liian suuri limitointi voi aiheuttaa kuitenkin säröä.