Kitarat: kitarakamat ›

Massella meni toi eka läppä ohi, ja nyt se yrittää vetää provoks koko jutun. ;)

Masse on Masse. Tää ketju alkaa olee parhautta...

Hmm.. alunperin varmaan suurin vaikuttaja hankintoihini oli hintalappu. :)
 
Pidin kuitenkin aina superstrateista ja esteettinen silmä vaikutti alkuun eniten siihen, että painotuin enemmän Jackson/Charvel-linjaan. Toki yksi suuri vaikuttaja oli yksi "treenikämppänaapuri" jonka kaikki aika tuntui kuluvan kitaran kanssa. Totesi vain että ei häntä paljon bändihommat sillä tavalla huvita, mutta hän haluaa oppia soittamaan - kaverin kitara oli Kahlerilla varustettu Jackson Soloist ja silloin sitä kuunnellessa mietti että "niin mitä vielä pitäisi opetella???" Myöhemmin varsinaiset musiikilliset innoittajat (Helloween, Megadeth, Iommin tuotanto, Pantera, DT, Petra/Bob Hartman jne) eivät ole juuri vaikuttaneet hankintoihin, silloin tuli kuunneltua enemmänkin että "wow, tuo kuulostaa upealta!" eikä mietittyä oikein lainkaan sitä millä se pätkä on narulle vedetty. Meni aika kauan ennen kuin aloin edes selvitellä millaisilla vermeillä sitä heviä veivataan!
 
Nykyinen setti on hankittu seuraavilla kriteereillä:
 
Charvel, tämä tuli remonttikunnossa. Sain kaverilta ilmaiseksi, tarkoitus oli saada halvalla oikeasti hyvä soitin mutta remontointi tuli lopuksi maksamaan aika rutkasti. Mutta mitäpä siitä, hieno soitin, hieno soundi.
 
Jackson RR5, ennen Charvelia oli LTD MMV-SN ja puutteistaan huolimatta sillä tuli vedettyä jonkin aikaa. Heräsi ajatus kunnollisesta Rhoads-mallisesta kitarasta mutta mitään soveliasta ei tullut vastaan. ESP SV tuli testattua myös, mutta se oli liian kallis ja pidin enemmän Jackson RR:n mallista. Ebaystä tuli vastaan RR5 Natural ja hinta oli niin halpa, että osin pois. Ajattelin että jos ei miellytä niin saan siitä omani pois ja kiinteätallainen versio toisi vähän vaihtelua linjaan (kun vähän petyin kun selvisi ettei RR24:ssä olekaan sitä "ihan oikeaa floikkaa"). Ja niin se kyllä toikin! Nyt on vaan enää se pulma, että vahvistin on vaikea säätää niin että se toimii hyvin molemmilla kitaroilla... Charvelin mikit on kuitenkin sen verran pienemmällä outputilla ja J200:t on soundiltaan ohuemmat kuin Jacksonin kohtalaisen tuju kaulamikki (SH4N).
 
Engl Savage, Screamer vaihtui tähän. Alunperin olin ajatellut Richie Blackmore Signaturea, mutta kun kävelin rahatukun kanssa kauppaan niin eihän sitä sitten enää ollutkaan. "Ballit" ja muut ei oikein sopineet hintaluokan tai soundin takia, joten toria seuraamaan. Oli edullisesti myytävänä Savage, jonka tiesin hyväsoundiseksi ja vähän saman tyyliseksi kuin alunperin havittelemani Blackmore. joten pikakaupoille vaan kun rautaa piti saada viikonlopuksi...
 
Telefunkenit, noh... piti saada parasta niin ostin sitten näitä. :)
 
Eminence Wizardit ovat edelleen laatikoissaan odottamassa päivää, jona otan sahan käteen. Hankittu paljolti m.netin kuvausten ja arvioiden perusteella, eli menin hypeen kun halvalla sain. Väliaikaisesti kaapin virkaa hoitaa HB V30-kaappi. Se on niin sanotussa pitkäaikaisessa lainassa... :P

Fender Stratocaster - Ritchie Blackmore
Tokai LS75 - Gary Moore

Jaaa... SRV-stratoon varmaan srv, ja jimi-stratoon jimi... Ei vaan, stratolla on kovimmat ukot veivannu ikuisesti (tai ainakin viimeset puoli vuosisataa), jimistä nykypäivän john mayeriin. Kyllä sen sillon mullekin on kelvattava. Tele on tylsä, ja gibsonit ei ole ikinä sopineet käteen. Ja muita kitaroitahan ei ole. ;D

Ynkkä perkele ainaki toiseen.
 
Lepsoon vaikutti kitaristi nimeltään Aleksi Summe Kilpi-orkesterista. Ei ihan sama lepakko, mutta vähän siihen suuntaan :)

Malcolm Young (Gretsch lankku) eittämättä ja sitte Tony Iommi (SG). Ei kai se auta ku tunnustaa, prkl. No joo Gretschin valintaan tuli vaikutteen tynkää myös Cliff Gallupilta.

1. (1982): Punainen SG = Tony Iommi & Agnus Young
 
4. (1988): Ibanez 540S: Ei kukaan, kauppias koitti kovin myydä Satriani / Vai / jne. nimillä, muita malleja ensin, ei ne oikein innostaneet. Muiden mielestä, sen kaula oli aina ihan liian ohut. Ei sellaisella voinut soittaa ja japanilainen vielä = Huono.
 
Sitten tuli "Testament - Trial by Fire" video, jostain ekan kerran ja eipä ollutkaan huono, enää sen jälkeen.

On vuosi 1989. 6-vuotias minä näkee KISS videon. Siitä lähti. Hieno musiikki ja aijai kun on pelottavan näkösiä kavereita. Sitten se avaruusmies vetää hienoa sooloa hienolla kitaralla.. (timewarp) Nyt on vuosi 1994. KISS fanitus jatkuu ja jatkuu ja kasvaa ja kasvaa. On aika ostaa eka SÄHKÖkitara. Akustinen tuli jo vuotta aiemmin. Isän kanssa mennään imatralaiseen Kosken Musiikkiin. Siellä herra kauppias sanoo että kyllä me saadaan vasurina (niin siis olen vasuri) tilattua ainakin tollanen Squier Strato. Noh, ei siinä mitään. Menemme tiskille ja näen Soundi magazinen pöydällä jossa on sopivasti auki Gibson/Epiphone mainos sivulla. Siinä on Epiphone Les Paul Standard kuva ja hinta ja pienen pieni info (saatavilla myös vasurina). 2 sekunttia ennenkuin isä meinaa tilata minulle straton sanon että "Ei ei kun katos tätä.. KISS KITARA!!" Kauppias siihen että "Ei sitä saa vasurina". Käännän lehden myyjän suuntaan ja sanon että "no mitä toi tarkoittaa?" ... Joululahja 1994: KISS KITARA!!!!
 
Epi Lespa on edelleen tallessa ja siihen on tehty uusi kansimaalaus (heritage sunburst on nyt goldtop) erään taitavan lappeenrantalaisen kitararakentajan toimesta. On se tietty jo elämänsä nähnyt mutta sitä en koskaan myy pois. Tunnearvo on aina tunnearvo.

Ainiijjoo, Ritchie Blackmore Live '77 In Munich -videolla. Pakko oli saada Strato isolla 70's lavalla. Ai että on tyylikäs.
 
Nythän on tullu lueteltua kaikki nykykitarat ja keksitty parhaat riffinikkarit vaikuttajiksi. Paitsi ES-339, jolla ei oo ehtiny soittaa vielä kukaan iso nimi, joten sen hankkimisesta en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni.

4. (1988): Ibanez 540S: Ei kukaan, kauppias koitti kovin myydä Satriani / Vai / jne. nimillä, muita malleja ensin, ei ne oikein innostaneet. Muiden mielestä, sen kaula oli aina ihan liian ohut. Ei sellaisella voinut soittaa ja japanilainen vielä = Huono.
 
Sitten tuli "Testament - Trial by Fire" video, jostain ekan kerran ja eipä ollutkaan huono, enää sen jälkeen.
 
Juu mullakin himottaa kaikki kasari superstratot juuri skolnikin yms. tyyppien innoittamana. Kun viimeksi kitarakaupoilla olin niin pitikin ostaa ibanezin rg, mutta valitettavasti lehmuksen soundi ei oikein miellyttänyt, ja niimpä skolnickin vaikutus jäi pois:D.
 
Eniten mulla vaikuttaa kuitenkin juuri soundi, koska samasta kitarasta tahtoisin saada kaulamikiltä hyvät puhtaat jatz soundit ja tallamikiltä teräksiset thrash-soundit. Mahonkia mieluiten pitäs olla rungonkin, joten tähän mennessä en ole löytänyt kuin washburnin hm-sarjan superstrato ja ibanezin s-sarjan kitarat sekä ulkonäöltä että soundeilta miellyttäväksi

Kaipa sitä itsekin voisi tähän osallistua, kun vaikuttajia kuitenkin löytyy.
 
Fender jenkki deluxe HSS strato:
 
No tätä ei tarvitse kauaa miettiä. Tähän on tasan yksi vastaus ja se on Richie Sambora. 15 vuotta sitten taisin ensimmäisen kerran nähdä, kun herra veteli tämän tyyppisellä soittimella ja siitä asti Fender on ollut se ainoa oikea soitin mulle. Joskus olen miettinyt ihan aidon jenkki Sambora signaturenkin hankkimista, mutta vastaan on tullut huono saatavuus suomessa ja se seikka, etten tykkää floikasta sitten yhtään. Pikkuhiljaa tämä muuntautuu enemmän sen signaturemallin kaltaiseksi. Singlemikit vaihtuivat jo texas specialeiksi ja tallamikiksi on vaihtumassa dimarzion paf pro. Ei sinänsä että tuossa duncanin TB-11 mikissä mitään valittamista olisi, mutta kyllä se jossain vaiheessa vaihtuu...Paras kitara, jota olen soittanut, tästä en luovu ikinä.
 
Fender japan '62 custom:
 
Bruce Springsteen. Pomohan vetelee tietyt biisit tällasella. Yksi tyylikkäimmistä kitaroista ikinä. Strato sopii käteen paljon paremmin, mutta jokin tässä kiehtoo. Paskat mikit, mutta muuten työnlaatu on ihan priimaa. Tästä ei ole tarkoituskaan tulla mitään pomo tributea. Kaulaan humpparia tuloillaan ja muitakin pikku muutoksia.

- Ibanez RG3120TW
 
Steve Vai. Oli pakko saada lukkokitara (jälleen) tilutteluun ja kampitouhuihin.
 
- Epiphone LP
 
Taisi olla Slash/In Flamesin kaverit.. tai ehkä joku varhaismuisto lapsuuden keikalta, jossa joku veteli hienosti Les Paulilla. Se vaan tuli se Les Paul-kuume ja sille ei sitten voinut mitään. Nyt ois pakko saada jälleen Stratocaster, kun Hendrix alkoi jälleen puhutella... =)

Jester 5,6: Minulla on sellainen kuva muotoutunut että Dimebag Darrell on ehkä-kenties-mahdollisesti vaikuttanut kitarahankintoihini..
 
http://www.deanguitars.tv/userpics/lib9b/kaikki1.jpg
 
http://www.deanguitars.tv/userpics/lib9b/kaikki2.jpg
 
"I was like wtf!?"
 
Ei mut siis oikeesti mitä teet noi monel käytännössä samal skital?

Nokie Edwards

Aikaisemmin mainitsin threadissa Dave Mustainen, mutta onpahan noita pari muutakin sittemmin ilmaantunut kun kerran löytyy Razorback V (Dimebag) sekä ESP Ltd Ninja-600 (Michael Amott).

Fintrollx: "I was like wtf!?"
 
Ei mut siis oikeesti mitä teet noi monel käytännössä samal skital?
 
Eipähän nauhat kulu?
 
Ööh. En tiedä ketkä vaikutti. Varmaan kaveri jolla oli Jackson enkä paremmasta tietänyt.

Kim Thayil / Soundgarden
 
Koin valaistuksen kun huomasin, että hän ei soittanutkaan Gibson SG:llä vaan Guild S-100:lla. S-100:a en (vielä) omista, mutta muita Guildeja kyllä. Kiitos Kim.

vittu nää kitarakamat palstan listaus topicit on kyllä jotain aivan, noh, "levelii" tavaraa xD
 
"paskin spedu.."
"paras spedu..."
"jos sulla olis vain yks spedu.."
"jos sulla olis vain yks muna, eiku..."
jne.
jne.
 
mun kitara-valintoihin on vaikuttanut kirk hammet, koska sillä on viikset ja se on maailman nopein kitaristi.