Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuli taannoin eräissä kolistelusessioissa poikain kanssa keksittyä puolivahingossa DIY-soitin, joka kuulosti - jos ei ihan suoraan käyttökelpoiselta, niin - mieltäkiinnittävältä.
 
Materiaalit:
 
-olut-tölkki (limutölkkikin varmaan käy)
-ohutta, halkaisijaltaan about 1,5-2,5mm metallitankoa
 
Ensiksi taitellaan metallitangosta triangeli (hukkapätkästä saa tikun). Sitten otetaan tölkki esiin ja tarvittaessa tyhjennetään sisältö, vapaavalintaisella tavalla. Tämän jälkeen tölkki käännetään ylösalaisin ja "avaaja" väännetään sangaksi, johon triangeli pujotetaan. Siinä kaikki.
 
Muistaakseni laitos resonoi parhaiten, kun iski tikulla triangelin sivuihin sisäpuolelta, melko lähelle kiinnityskohtaa. Suorilta en osaa sanoa, vaikuttaako tölkin tilavuus sävelkorkeuteen, mutta meillä 33cl tölkin kanssa irtosi yllättävän tarkasti A-sävel. Tuotekehittelyn paikka tässä kohdin!
 
e: muutoin on kolissut Morphinen viimeiseksi jäänyt The Night -levy. Souvenirin pianosoundi toimii, nimikkobiisi on jäätävän kaunis, ja barskafoni nyt toimii kautta linjan, aina. Että pitikin Sandmanin saada slaagi niinkin nuorena.

Sibeliuksen Florestanin Moderaton ensimmäiset nuotit kolahti juuri äsken ihan hiton lujaa. Ei sillä etteikö koko kappale, mutta se alku oli juri nyt kyllä aivan liian kaunis.

Eli synkooppi. Tossa biisissä kyse on ihan parista nuotista, jotka tulee takapotkuilla ja shufflella.
 
Joo, takapotkullahan se periaatteessa tulee. Jotenkin hahmotan takapotkun enemmänkin useamman tahdin mittaiseksi asiaksi, enkä ihan yhteen nuottiin osaa tuota termiä yhdistää. No, samapa se. Mitä tarkoittaa shuffle tässä yhteydessä?

jonir: Joo, takapotkullahan se periaatteessa tulee. Jotenkin hahmotan takapotkun enemmänkin useamman tahdin mittaiseksi asiaksi, enkä ihan yhteen nuottiin osaa tuota termiä yhdistää. No, samapa se. Mitä tarkoittaa shuffle tässä yhteydessä?
 
Siis että kahdeksasosat on jaettu trioliin siten, että ensimmäinen kahdeksasosa on kahden triolikasin mittainen ja jälkimmäinen yhden triolikasin mittainen. Eli ei "taka taka" vaan "tankka tankka".

Näin vähän arvelinkin, kiitos silti tiedosta.

Guthrie Govanin Waves. Eka fiilistelin sitä riffiä, nyt on jo koko biisi rakentunu mielettömäksi kokonaisuudeksi. Hienoa, hienoa. Noin 3:30 kohdasta lähtevä melodianpätkä on puhdasta kultaa.

http://www.youtube.com/watch?v=wAl985Qnkhc Musen Sing For Absolutionin toi kitarasaundi about kohdasta 1:14 etiäppäin. Silkkaa hunajaa korville.
 
Syö vieläkin kun menee ohi tuo keikka : /

No Doubtin basistin bassolinjat :)

Boards of Canadan 84 Pontiac Dreamin loppu. Soundit, riffi ja fiilis, voisin kuunnella loopilla koko päivän.
http://www.youtube.com/watch?v=z9WL_2CIA4w ~3:18
 
Röyksoppin Circuit Breakerin loppu kolahtaa joka päivä.
http://www.youtube.com/watch?v=G9bcrblxOLU ~3:24

Toolin Aenema-biisissä "Some say the end is near.." -kohta, jossa lähtee Danny Careyn tomit mukaan. Levyn paras hetki.

Opethin uusimmalta kipale nimeltä "The Lotus Eater" siinä vähän ennen kahta minuuttia. Sellainen parin tahin nostatusbreikki. Pyyhkäsee läpi koko kehon semmonen jännäaalto aivan niin välittömästi... :D

St. Bass: No Doubtin basistin bassolinjat :)
 
Mulla taas Guns N' Rosesin Appetite for Destructionin bassolinjat. Voisi joskus ottaa haltuun, vaikka soittelenkin bassoa harvakseltaan.

Throwing Musesin kappaleen Limbo bassosoundi.
 
SAHBin livevedolta Delilah Hugh McKennan käden kuvaus joka kerta yhden tietyn melodian aikana: http://www.youtube.com/watch?v=5vSLZs3kq2M
Varsinkin kun tuo soundi tuossa riffissä on biisin yleissoundiin täydellisen kuulumaton.
Eikä tuo tanssikaan hullumpi ole.

Jay Reatardin version Beckin Gamma Ray -biisistä. Alkuperäinen on loistava ja itse artisti on ihan suurimpia suosikkejani. Ehkä jopa suurin. Mutta tää versio tästä biisistä on ihan paras.
 
original:
http://open.spotify.com/track/6oRh7oL5IUDafhflUd8Sod
 
Jay Reatard -versio:
http://open.spotify.com/track/0ZzjAE92KcBbes7k3C0dmf
 
edit: Vois varmaan todeta tähä, että Beck ylipäätään toimii 10000% mulle aina. Paras.

Elliott Smithin Easy Way Outin c-osan ensimmäinen puolisko. Oijoi.

Moonsorrowin Tuleen ajettu maa-biisin n. 13 minuutin kohdilla tuleva eeppinen riffi ja sitä seuraava blastbeat. Kylmät väreet tulee joka kerta.

Meadow: Moonsorrowin Tuleen ajettu maa-biisin n. 13 minuutin kohdilla tuleva eeppinen riffi ja sitä seuraava blastbeat. Kylmät väreet tulee joka kerta.
 
Itselleni tekee saman Varjojen Virran rauhallinen melodiakohta ja siitä nousu takasin pöristelyyn.

Metallican For Whom The Bell Tollsin Cliffin basso riffi. Jumankauta, ihan uskomaton! /,,/
R.I.P Cliff Burton

Tämmöinen Cmaj9/E:n sointuvoicing kitaralla: 0-7-10-7-8-7. Ja on meinaan nättiä, kun tätä vielä siirtelee pienen terssin verran ylös tahi alas.