Etno, proge, latin ›

Aamun hesari
 
Zappa soittaa taas Zappaa - Poika palaa Kulttuuritalolle, jossa isä tulkitsi Satumaan
 
Harri Uusitorppa
HENRIK SCHÜTT
 
Kitaristi Dweezil Zappa tietää, että illan konsertti Kulttuuritalolla on suorastaan historiallinen, sillä hän soittaa ensimmäisellä Suomen käynnillään juuri siinä samassa salissa, jossa Frank Zappa nauhoitti yhden uransa parhaimmista konserttilevyistä.
 
Eikä tässä kaikki. Dweezil Zappa esittää Kulttuuritalolla vain isänsä musiikkia. Hän on myös isänsä tyypillisessä roolissa: kitaristina, orkesterinjohtajana ja seremoniamestarina.
 
Dweezil ei kierrä maailmaa Frankin korvikkeena neljättä vuotta vain siksi, että harmaantuneet Zappa-veteraanit voisivat kuulla vielä kerran Zappan soittavan Zappaa.
 
Zappan esikoispoikaa kaihertaa epäilys, että hänen kuuluisaa, syöpään vuonna 1993 kuollutta isäänsä ei arvosteta enää riittävästi eikä varsinkaan oikeista syistä.
 
Koska hän on ennen kaikkea legenda, vaikka niin vaikeasti määriteltävä: toisaalta tiukka täydellisyyden tavoittelija ja toisaalta räävitön repijä. Sekä dadaisti, joka liikkui liukkaasti kevyiden ja vakavien tyylien välillä.
 
Mutta ennen ryhtymistään rockmuusikoksi hän olikin modernistinen säveltäjä, joka taipui tekemään sanoituksia tajuttuaan, ettei pelkällä soitinmusiikilla pääse tarpeeksi pitkälle.
 
"Meillä Amerikassa hänet on typistetty koomiseksi kummajaiseksi, joka muistetaan vain muutaman hitin tehneenä satiirikkona", sanoo Los Angelesissa asuva Dweezil Zappa, 39.
 
"Luulen, että suurimmalla osalla ei ole harmainta aavistusta hänen lahjakkuudestaan, laaja-alaisuudestaan ja merkityksestään vuosisadan suurena musiikillisena mullistajana."
 
Dweezilin johtama seitsemän muusikon Zappa Plays Zappa yrittää nyt laventaa ja syventää satunnaisten zappailijoiden Zappa-suhdetta. Sekä käännyttää matkan varrella myös uusia.
 
"Havahduin muutama vuosi sitten siihen, että isäni musiikki on jäänyt paitsioon, eikä ole saavuttanut enää uusia sukupolvia. Euroopassa tilanne näyttää olevan nykyään vähän parempi, sillä teillä on hänen elämäntyöhönsä selvästi musiikillisempi näkökulma."
 
Dweezil Zappa järkeili, että ainoa tapa tavoittaa uusia kuuntelijoita on lähteä kiertueelle ja palauttaa Frank Zappan musiikki sinne, missä se on parhaimmillaan: konserttisaleihin.
 
Siksi hän kokosi ja harjoitutti itsensä ikäisistä innokkaista muusikoista monitaitoisen tribuuttiyhtyeen, joka selviää vanhemman Zappan vaikeistakin kuvioista hyvinkin tarkasti.
 
Tehtävä oli työläs, paljon työläämpi kuin hän osasi odottaa.
 
Nuorempi Zappa aloitti kitaransoiton 12-vuotiaana ja teki ensialbuminsa 17-vuotiaana, mutta ei ole ollut koskaan isänsä jäljittelijä eikä myöskään isänsä musiikin erikoisasiantuntija.
 
"Aivan aluksi kuuntelin hänen levytuotantonsa läpi albumi albumilta aikajärjestyksessä. Enkä vain yhteen kertaan, sillä halusin selvittää itselleni perin pohjin Frankin evoluution säveltäjänä ja kitaristina: mistä ideat tulivat, kuinka ne muuntuivat ja liittyivät toisiinsa."
 
Ja siinä olikin tehtävää runsaan vuoden ajaksi, sillä työteliäs Zappa ehti julkaista erilaisia levyjä yli tavallisen tarpeen. Viimeiseksi jääneen studioalbumin Civilization Phase III:n hän viimeisteli vain vähän ennen kuolemaansa. Se sai hänen luettelossaan numeron 60, mutta kaksoisalbumit ja kolmoisalbumit mukaan luettuna kuunneltavia levyjä oli noin 85.
 
"Tämä oli silti vasta ensimmäinen vaihe, sillä minun piti myös oppia soittamaan niin kuin hän, pienimpiä yksityiskohtia myöten", sanoo Dweezil Zappa.
 
Ja se koskee koko Zappa-hanketta.
 
"Me yritämme esittää kappaleet juuri niin kuin ne levytettiin ensimmäisen kerran, samoin soundein mitään lisäämättä ja poistamatta. Viime vuosina tunne on vain vahvistunut, sillä olen oivaltanut vielä paremmin, kuinka erinomainen hän oli musiikkinsa sovittajana."
 
Dweezil Zappa sanoo tietävänsä, että pelkkä ajatus aitouden tavoittelusta saattaa herättää kielteisiä, torjuvia taka-ajatuksia.
 
Ja ylipäätään se, että hän on nyt ihaillun isänsä roolissa.
 
"En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi väen väkisin lisätä Frankin kappaleisiin omia täydentäviä osuuksia tai päivittää ne nykyaikaisiksi, sillä ne ovat jo nyt täysin nykyaikaisia."
 
Dweezil Zappan kokoaman tribuuttiseptetin ohjelmistossa on satakunta kappaletta noin kaksikymmentäviisi vuotta kestäneen uran eri kausilta hieman tuotteliaisuuden mukaan.
 
"Suuria suosikkejani ovat varsinkin 1970-luvun alun levyt, kuten Apostrophe ja Over-Nite Sensation. Puolittain musiikillisista ja puolittain ihan henkilökohtaisista syistä."
 
Siksi Kultuuritalolla syyskuussa 1974 nauhoitettu The Helsinki Concert jonka Zappa julkaisi osana sarjaansa You Can't Do That on Stage Anymore on hänelle tärkeä dokumentti.
 
"Minusta se on yksi hänen parhaista livelevyistään, ja tiedän että hän piti sitä itsekin poikkeuksellisena."
 
Mutta Dweezil Zappa ei tiedä vielä, kuinka hän ja Zappa Plays Zappa huomioivat tänään oman historiallisen hetkensä. Tai soittaako Zappa Plays Zappa esimerkiksi oman versionsa Unto Monosen Satumaasta, kuten Frank Zappan Mothers-yhtye soitti Kulttuuritalolla melkein 35 vuotta sitten.
 
----------
 
TAUSTA Frank Zappa soitti tangoa 1974
 
Frank Zappa esiintyi Helsingissä viiteen eri otteeseen, ensimmäisen kerran syyskuussa 1973 Finlandia-talolla ja viimeisen kerran huhtikuussa 1988 Jäähallissa, viisi vuotta ennen kuolemaansa. Ja siellä hän esitti viimeisenä ylimääräisenä Led Zeppelinin Stairway to Heavenin.
 
Historiaan ovat jääneet kuitenkin ne syyskuun 1974 konsertit, joista Zappa julkaisi 1988 kaksoislevyn You Can't Do That on Stage Anymore, vol. 2: The Helsinki Concert.
 
Vai voisiko puhua pienessä mittakaavassa legendaarisista konserteista? Kulttuuritalon esityksistä kootulle levylle päätyi myös Zappan ja hänen huippukunnossa olleen Mothers-yhtyeensä ainutkertainen versio Unto Monosen Satumaasta, vaikka laulaja Napoleon Murphy Brockin mumisemista suomenkielisistä sanoista ei juuri mitään selvää saakaan.
 
Satumaan soittaminen ei ollut Zappan keksintö, mutta hän lähti leikkiin, kun sitä ehdotettiin. "Syyllinen" on toimittaja Matti Laipio, joka työskenteli Zappan levyjä tuoneessa yhtiössä.
 
Ja voi olla, että myötämielisyyteen vaikutti myös oikea ajoitus. Zappa oli ollut seurueineen juuri suomalaisissa hääjuhlissa hotelli Hesperiassa, jonne heidät oli varta vasten kutsuttu.
 
Laipio hankkikin Zappalle heti Satumaan nuotit ja seuraavana päivänä se sitten esitettiin, levyn reaktioäänistä päätellen yleisön suureksi yllätykseksi ja riemunaiheeksi.
 
Konsertissa Zappa pyysi jättämään saliin kuitenkin valot, sillä he eivät olleet muka soittaneet kappaletta kertaakaan.
 
Mutta aivan kirjaimellisesti se ei pitänyt paikkansa.
 
Ja harjoituksista napattu valokuva todistaa vielä, kuinka paikalle sopivasti osunut rumpali Matti Koskiala opetti Zappan rumpalille Chester Thompsonille suomalaisen tangokompin hienouksia.
 
HARRI UUSITORPPA