Etno, proge, latin ›

Huomenna vappuaattona Teemalta klo 23:45 - Baby Snakes
 
Frank Zappan konserttielokuva vuodelta 1979 sisältää tunnelmia vuoden 1977 Halloween-keikalta New Yorkissa ja mm. Bruce Bickfordin hurjia savianimaatioita. Ja lavan takanakin tapahtuu.
 
Kesto: 2 h 52 min

kotti: Huomenna vappuaattona Teemalta klo 23:45 - Baby Snakes
 
Frank Zappan konserttielokuva vuodelta 1979 sisältää tunnelmia vuoden 1977 Halloween-keikalta New Yorkissa ja mm. Bruce Bickfordin hurjia savianimaatioita. Ja lavan takanakin tapahtuu.
 
Kesto: 2 h 52 min
 
Olipas muuten upeaa kamaa. Erityisesti rumpali Terry Bozzio oli tulessa samoin kuin Adrian Belew. Jääpi ehdottomasti nauhalle ja menee HD-ostojonooni.
 
Matti

Tuli bongattua tota ZPZ-DVDtä jollain vitosella Anttilassa. Liian halpaa nuin hyvästä paketista.

arppah8: Tuli bongattua tota ZPZ-DVDtä jollain vitosella Anttilassa. Liian halpaa nuin hyvästä paketista.
 
Huh, halvalla menee. Just ostin ite Levykauppa Äx:stä hintaan 11,90.

Tigerstedt: Huh, halvalla menee. Just ostin ite Levykauppa Äx:stä hintaan 11,90.
 
Ja mie maksoin yli kakskymppiä kun ostin sen heti eurooppaversion ilmestyttyä... eivät tosin menneet rahat hukkaan.

arppah8: Ja mie maksoin yli kakskymppiä kun ostin sen heti eurooppaversion ilmestyttyä... eivät tosin menneet rahat hukkaan.
 
Ei mene kyllä rahat hukkaan tosiaan, loisto dvd kyseessä. Innolla sitten kesällä katselemaan paikan päältä.

Täytyy sanoa, että oli hiukan psykedeelinen kokemus toi baby snakes vappu humalassa. Suosittelen.

Heikki L.: Pikkulinnut kertoivat kautta rantain kuulleensa hevosmiehiltä, että Kultsan keikalla saattaa olla lavalla myös suomalaisverta (ja lihaa).
 
Tämä ei tulekaan toteutumaan, sääli... Eli käsittääkseni tuohon ZPZ-ryhmään oli haussa uusi laulaja, ja yksi suomalainen sälli pääsi koitoksessa loppusuoralle asti.
 
Tuolla on aiheesta jotain:
 
http://www.zappa.com/zpz/tourlog/index.php

mattim: Olipas muuten upeaa kamaa. Erityisesti rumpali Terry Bozzio oli tulessa samoin kuin Adrian Belew. Jääpi ehdottomasti nauhalle ja menee HD-ostojonooni.
 
Matti
 
Uskomattomia jätkiä soittamaan. Bozzio erityisesti hämmästytti. Itse olisin tehnyt tusinan virheitä minuutissa samalla materiaalilla, heh..
 
Zappa on Jumala.

seppo i:
 
Uskomattomia jätkiä soittamaan. Bozzio erityisesti hämmästytti. Itse olisin tehnyt tusinan virheitä minuutissa samalla materiaalilla, heh..
 
Zappa on Jumala.
 
Hieman viiveellä tuli just katottua tuo Baby Snakes läpi. Joo - kyllä Bozzio liekehti hienosti, mutta se tuossa pisti silmään että Bozzion lisäksi vaikutti että koko bändi heitti vähän muutakin kuin vain pelkkää soitantaa. Eli jonkintason "teatterihenkisyyttä" tuntui hemmoista löytyvän. Voisiko tulkita niin että Zappan luoma ilmapiiri suorastaan ruokki tuollaisia persoonia - vai oliko se vaan sopivaa sekoilua. Hauskaa katsottavaa ja kuunneltavaa joka tapauksessa. Baby Snakes - loistava biisi.

perustuuks tää "jazz from hell" & "civilization phase III" -levyjen ja vastaavien sävelkieli ja harmoniat johonkin nykytaidemusiikin teoriaan, vai onkse vaan fiilispohjalta vedelly tähän, mitä huvittaa

sub zero: perustuuks tää "jazz from hell" & "civilization phase III" -levyjen ja vastaavien sävelkieli ja harmoniat johonkin nykytaidemusiikin teoriaan, vai onkse vaan fiilispohjalta vedelly tähän, mitä huvittaa
 
Tähän varmaan vastaa joku joka oikeasti tietää asiasta.
 
Itsellä on muutaman opuksen Zappasta joskus lukeneena käsitys että FZ oli ainakin jollain tasolla jo nuorempana itseopiskellut näitä sarjallisen ym. nykymusiikin teorioita. Siitä kuinka syvällisesti niissä oli aivan oikeasti sisällä ei kyllä ole käsitystä. Se että Pierre Boulez'kin on Zappan musaa johtanut, ja muutamatkin nykymusiikkiyhtyeet sitä myöhemmin esittäneet ja levyttäneet kertoo ehkä että kyllä se ainakin jotkut alan kriteerit täyttää.
 
Taidemusiikin puolellakaan ei taida näitä 100% sarjallisten ym. teorioiden noudattajia ole ollut kuin muutama synkin sälli, muut ovat sitten enemmän tai vähemmän fiiliksen mukaan soveltaneet ja käyttäneet teorioita vain työkaluina.
 
E: Täällä on pari klassisen musiikin julkaisun arvioita muutaman taidemusiikkikokoonpanon Zappa-levystä. Ei noista tosin kysymykseesi vastausta löydy:
http://www.classicstoday.com/digest/pdigest.asp?perfidx=13891

jra: Tähän varmaan vastaa joku joka oikeasti tietää asiasta.
 
Itsellä on muutaman opuksen Zappasta joskus lukeneena käsitys että FZ oli ainakin jollain tasolla jo nuorempana itseopiskellut näitä sarjallisen ym. nykymusiikin teorioita. Siitä kuinka syvällisesti niissä oli aivan oikeasti sisällä ei kyllä ole käsitystä. Se että Pierre Boulez'kin on Zappan musaa johtanut, ja muutamatkin nykymusiikkiyhtyeet sitä myöhemmin esittäneet ja levyttäneet kertoo ehkä että kyllä se ainakin jotkut alan kriteerit täyttää.
 
Taidemusiikin puolellakaan ei taida näitä 100% sarjallisten ym. teorioiden noudattajia ole ollut kuin muutama synkin sälli, muut ovat sitten enemmän tai vähemmän fiiliksen mukaan soveltaneet ja käyttäneet teorioita vain työkaluina.
 
E: Täällä on pari klassisen musiikin julkaisun arvioita muutaman taidemusiikkikokoonpanon Zappa-levystä. Ei noista tosin kysymykseesi vastausta löydy:
http://www.classicstoday.com/digest/pdigest.asp?perfidx=13891
En tiedä "oikeasti" asiasta, enkä tiedä analysoiko Frank itsekään sitä tuossa mielessä. Sarjallisesta tavarasta kuten Stockhausenista Zappa oli kiinnostunut ja toteuttikin lähestymistapaa tuotannossaan, mutta ei koskaan orjallisesti noudattanut näitäkään teorioita. Ja miten se olisi mahdollistakaan kun suurimmat innoittajat olivat Varese, Stravinsky, Johnny Guitar Watson ja 60-luvun doo-wop -kama.
Mainitulla Jazz from Hell-levyllä ja muutamalla muullakin vähemmän populaarikamalta kuulostavalta levyltä nämäkin vaikutteet on havaittavissa, kun oikein tarkkaan kuuntelee. Äänenväri voisi olla avainsana kaikessa mitä Zappa teki.

jra: Itsellä on muutaman opuksen Zappasta joskus lukeneena käsitys että FZ oli ainakin jollain tasolla jo nuorempana itseopiskellut näitä sarjallisen ym. nykymusiikin teorioita.
 
kyllä se ne opiskeli ja sovelsi aluksi mm. schönbergin 12 säveltekniikkaa, mutta totesi sitten että vittuun teoria.
 
Pavel: En tiedä "oikeasti" asiasta, enkä tiedä analysoiko Frank itsekään sitä tuossa mielessä. Sarjallisesta tavarasta kuten Stockhausenista Zappa oli kiinnostunut ja toteuttikin lähestymistapaa tuotannossaan, mutta ei koskaan orjallisesti noudattanut näitäkään teorioita. Ja miten se olisi mahdollistakaan kun suurimmat innoittajat olivat Varese, Stravinsky, Johnny Guitar Watson ja 60-luvun doo-wop -kama.
Mainitulla Jazz from Hell-levyllä ja muutamalla muullakin vähemmän populaarikamalta kuulostavalta levyltä nämäkin vaikutteet on havaittavissa, kun oikein tarkkaan kuuntelee. Äänenväri voisi olla avainsana kaikessa mitä Zappa teki.
 
nimenomaan.
 
ei kai stockhausen varsinaisesti ole sarjallista? en enää oikein muista.

Yksi istumalippu Kulttuuritalon E-katsomoon tarjolla. Pikaviestiä laittavat kiinnostuneet.

Aamun hesari
 
Zappa soittaa taas Zappaa - Poika palaa Kulttuuritalolle, jossa isä tulkitsi Satumaan
 
Harri Uusitorppa
HENRIK SCHÜTT
 
Kitaristi Dweezil Zappa tietää, että illan konsertti Kulttuuritalolla on suorastaan historiallinen, sillä hän soittaa ensimmäisellä Suomen käynnillään juuri siinä samassa salissa, jossa Frank Zappa nauhoitti yhden uransa parhaimmista konserttilevyistä.
 
Eikä tässä kaikki. Dweezil Zappa esittää Kulttuuritalolla vain isänsä musiikkia. Hän on myös isänsä tyypillisessä roolissa: kitaristina, orkesterinjohtajana ja seremoniamestarina.
 
Dweezil ei kierrä maailmaa Frankin korvikkeena neljättä vuotta vain siksi, että harmaantuneet Zappa-veteraanit voisivat kuulla vielä kerran Zappan soittavan Zappaa.
 
Zappan esikoispoikaa kaihertaa epäilys, että hänen kuuluisaa, syöpään vuonna 1993 kuollutta isäänsä ei arvosteta enää riittävästi eikä varsinkaan oikeista syistä.
 
Koska hän on ennen kaikkea legenda, vaikka niin vaikeasti määriteltävä: toisaalta tiukka täydellisyyden tavoittelija ja toisaalta räävitön repijä. Sekä dadaisti, joka liikkui liukkaasti kevyiden ja vakavien tyylien välillä.
 
Mutta ennen ryhtymistään rockmuusikoksi hän olikin modernistinen säveltäjä, joka taipui tekemään sanoituksia tajuttuaan, ettei pelkällä soitinmusiikilla pääse tarpeeksi pitkälle.
 
"Meillä Amerikassa hänet on typistetty koomiseksi kummajaiseksi, joka muistetaan vain muutaman hitin tehneenä satiirikkona", sanoo Los Angelesissa asuva Dweezil Zappa, 39.
 
"Luulen, että suurimmalla osalla ei ole harmainta aavistusta hänen lahjakkuudestaan, laaja-alaisuudestaan ja merkityksestään vuosisadan suurena musiikillisena mullistajana."
 
Dweezilin johtama seitsemän muusikon Zappa Plays Zappa yrittää nyt laventaa ja syventää satunnaisten zappailijoiden Zappa-suhdetta. Sekä käännyttää matkan varrella myös uusia.
 
"Havahduin muutama vuosi sitten siihen, että isäni musiikki on jäänyt paitsioon, eikä ole saavuttanut enää uusia sukupolvia. Euroopassa tilanne näyttää olevan nykyään vähän parempi, sillä teillä on hänen elämäntyöhönsä selvästi musiikillisempi näkökulma."
 
Dweezil Zappa järkeili, että ainoa tapa tavoittaa uusia kuuntelijoita on lähteä kiertueelle ja palauttaa Frank Zappan musiikki sinne, missä se on parhaimmillaan: konserttisaleihin.
 
Siksi hän kokosi ja harjoitutti itsensä ikäisistä innokkaista muusikoista monitaitoisen tribuuttiyhtyeen, joka selviää vanhemman Zappan vaikeistakin kuvioista hyvinkin tarkasti.
 
Tehtävä oli työläs, paljon työläämpi kuin hän osasi odottaa.
 
Nuorempi Zappa aloitti kitaransoiton 12-vuotiaana ja teki ensialbuminsa 17-vuotiaana, mutta ei ole ollut koskaan isänsä jäljittelijä eikä myöskään isänsä musiikin erikoisasiantuntija.
 
"Aivan aluksi kuuntelin hänen levytuotantonsa läpi albumi albumilta aikajärjestyksessä. Enkä vain yhteen kertaan, sillä halusin selvittää itselleni perin pohjin Frankin evoluution säveltäjänä ja kitaristina: mistä ideat tulivat, kuinka ne muuntuivat ja liittyivät toisiinsa."
 
Ja siinä olikin tehtävää runsaan vuoden ajaksi, sillä työteliäs Zappa ehti julkaista erilaisia levyjä yli tavallisen tarpeen. Viimeiseksi jääneen studioalbumin Civilization Phase III:n hän viimeisteli vain vähän ennen kuolemaansa. Se sai hänen luettelossaan numeron 60, mutta kaksoisalbumit ja kolmoisalbumit mukaan luettuna kuunneltavia levyjä oli noin 85.
 
"Tämä oli silti vasta ensimmäinen vaihe, sillä minun piti myös oppia soittamaan niin kuin hän, pienimpiä yksityiskohtia myöten", sanoo Dweezil Zappa.
 
Ja se koskee koko Zappa-hanketta.
 
"Me yritämme esittää kappaleet juuri niin kuin ne levytettiin ensimmäisen kerran, samoin soundein mitään lisäämättä ja poistamatta. Viime vuosina tunne on vain vahvistunut, sillä olen oivaltanut vielä paremmin, kuinka erinomainen hän oli musiikkinsa sovittajana."
 
Dweezil Zappa sanoo tietävänsä, että pelkkä ajatus aitouden tavoittelusta saattaa herättää kielteisiä, torjuvia taka-ajatuksia.
 
Ja ylipäätään se, että hän on nyt ihaillun isänsä roolissa.
 
"En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi väen väkisin lisätä Frankin kappaleisiin omia täydentäviä osuuksia tai päivittää ne nykyaikaisiksi, sillä ne ovat jo nyt täysin nykyaikaisia."
 
Dweezil Zappan kokoaman tribuuttiseptetin ohjelmistossa on satakunta kappaletta noin kaksikymmentäviisi vuotta kestäneen uran eri kausilta hieman tuotteliaisuuden mukaan.
 
"Suuria suosikkejani ovat varsinkin 1970-luvun alun levyt, kuten Apostrophe ja Over-Nite Sensation. Puolittain musiikillisista ja puolittain ihan henkilökohtaisista syistä."
 
Siksi Kultuuritalolla syyskuussa 1974 nauhoitettu The Helsinki Concert jonka Zappa julkaisi osana sarjaansa You Can't Do That on Stage Anymore on hänelle tärkeä dokumentti.
 
"Minusta se on yksi hänen parhaista livelevyistään, ja tiedän että hän piti sitä itsekin poikkeuksellisena."
 
Mutta Dweezil Zappa ei tiedä vielä, kuinka hän ja Zappa Plays Zappa huomioivat tänään oman historiallisen hetkensä. Tai soittaako Zappa Plays Zappa esimerkiksi oman versionsa Unto Monosen Satumaasta, kuten Frank Zappan Mothers-yhtye soitti Kulttuuritalolla melkein 35 vuotta sitten.
 
----------
 
TAUSTA Frank Zappa soitti tangoa 1974
 
Frank Zappa esiintyi Helsingissä viiteen eri otteeseen, ensimmäisen kerran syyskuussa 1973 Finlandia-talolla ja viimeisen kerran huhtikuussa 1988 Jäähallissa, viisi vuotta ennen kuolemaansa. Ja siellä hän esitti viimeisenä ylimääräisenä Led Zeppelinin Stairway to Heavenin.
 
Historiaan ovat jääneet kuitenkin ne syyskuun 1974 konsertit, joista Zappa julkaisi 1988 kaksoislevyn You Can't Do That on Stage Anymore, vol. 2: The Helsinki Concert.
 
Vai voisiko puhua pienessä mittakaavassa legendaarisista konserteista? Kulttuuritalon esityksistä kootulle levylle päätyi myös Zappan ja hänen huippukunnossa olleen Mothers-yhtyeensä ainutkertainen versio Unto Monosen Satumaasta, vaikka laulaja Napoleon Murphy Brockin mumisemista suomenkielisistä sanoista ei juuri mitään selvää saakaan.
 
Satumaan soittaminen ei ollut Zappan keksintö, mutta hän lähti leikkiin, kun sitä ehdotettiin. "Syyllinen" on toimittaja Matti Laipio, joka työskenteli Zappan levyjä tuoneessa yhtiössä.
 
Ja voi olla, että myötämielisyyteen vaikutti myös oikea ajoitus. Zappa oli ollut seurueineen juuri suomalaisissa hääjuhlissa hotelli Hesperiassa, jonne heidät oli varta vasten kutsuttu.
 
Laipio hankkikin Zappalle heti Satumaan nuotit ja seuraavana päivänä se sitten esitettiin, levyn reaktioäänistä päätellen yleisön suureksi yllätykseksi ja riemunaiheeksi.
 
Konsertissa Zappa pyysi jättämään saliin kuitenkin valot, sillä he eivät olleet muka soittaneet kappaletta kertaakaan.
 
Mutta aivan kirjaimellisesti se ei pitänyt paikkansa.
 
Ja harjoituksista napattu valokuva todistaa vielä, kuinka paikalle sopivasti osunut rumpali Matti Koskiala opetti Zappan rumpalille Chester Thompsonille suomalaisen tangokompin hienouksia.
 
HARRI UUSITORPPA

aika lyhyeks jäi dweezilin versio paranoidista

sub zero: aika lyhyeks jäi dweezilin versio paranoidista
 
Joo :D Hyvä keikka kaikin puolin, vaikka välissä olikin pientä tyhjäkäyntiä. Bändi vaikutti nauttivan soitosta, ja omasta mielestäni yleisökin oli hyvin mukana. Biisivalinnat olivat hyviä, tosin Joe's Garagelta soitetut pari biisiä eivät olleet itselleni mitenkään tuttuja. Roxylta soitetut Village of the Sun ja seuraavat olivat kyllä keikan kohokohta. Bändi soitti tiukasti ja hyvällä groovella. Soundit olivat mun mielestä ihan jees, vaikkakin lavan eteen Dweezilin kitara kuului välillä huonosti. Taisi herra soittaa PA:n kautta kokonaan, sillä ei vahvistimia näkynyt rigissä? Huippu show jokatapauksessa, 9/10

^
keskustelu aiheesta on tuolla keskustelupalstan konsertti-puolella