Aihe: sopraanosta alttoon siirtyminen pulmana 1 | |
|---|---|
 helenaxx31.05.2009 01:29:41 | |
Hei, Olen vähäoppinen, varttunut laulun harrastajanainen ja musiikin kuuntelija. Minulla ei ole vankkaa musiikkiopetuksen antamaa pohjaa, mutta saan iloa ja voimaa harrastuksesta. Jatkan tavallani lapsuuden ja nuoruuden taideharrastuksia. Haen keskustelukumppaniksi ja kokemusten (ml. musisoimisen ja siihen syventymisen tuottavien tunteiden) jakajaksi niin ikään varttunutta naispuolista laulun harrastajaa, jolla EI ole varsinaista musiikkikoulutusta, joka ei osaa solfata l. laulaa suoraan nuoteista ja jolla ei ole kotona kaiken maailman pelejä ja vehkeitä ja viimeisiä vimpaimia. En siis ole sofistikoitunut ja sivistynyt kuten ikäiseni keskuksissa kasvaneet erilaisten tyttö- ja poikalyseoitten kasvatit tai nykyiset nuoret aikuiset, joiden hyväksi teimme nuorina intohimoisesti kulttuuripoliittista työtä - ja itse siis sitä sivistystä vaille jääneinä. Olen aika hyvä ottamaan selvää asioista.. Olen työssä käyvä nainen, aikaa ja varoja ei ole loputtomasti harrastuksiin. Haen oikeata amatööriä, jota kiinnostaisi kokeilla, tutkiskella ja harrastella klassista musiikkia (esim. Sumi Jon esittämää Vivaldin Sposa son disprezzata) laulamisen ja tiedon sekä elämysten karttumisen ilosta. Jazzin ja kansanmusiikin tuntemuksen kartuttaminen kiinnostaa, vanha kosketus on 70-luvun laululiikkeeseen kuuntelijana - silloisen kaunokirjallisuuden harrastuksen rinnalla. Olen aloittanut kuorolaisena - vuosikymmeniä sitten käymäni maalaisoppikoulun keskikouluaikaisen kanttorin opetuksen jälkeen - kolme vuotta sitten. Olen laulanut sopraanossa mm. Vivaldin Gloriaa, Haydnin Missa brevistä ja viimeksi Graunin Der Tod Jesu -kärsimyskantaattia. Asun nykyisin pääkaupunkiseudulla. Laulamisesta on tullut paljon tärkeämpi asia, kuin aloittaessani arvasinkaan. Kuoronjohtaja siirsi aivan äskettäin minut sopraanosta alttoon. Olen nyt pulassa, miten oppia omat melodiat ja pysyä siinä. Toistaiseksi arvioijat ovat pitäneet korvaani melko tarkkana, mutta kuulon alenema haittaa ilmiselvästi alton stemmojen omaksumista - ongelmana kun on puheenkin erottaminen silloin kun on samassa tilassa monia ääniä. Miten stemman vaihtajat ovat selvinneet? Kertokaa kokemuksista ja nikseistä! Olen siis laulaja, joka on löytänyt tässä harrastuksessa itsestään ja elämästä paljon hienoa uutta eikä halua luovuttaa. Missä olet, innostunut ja innostava uusi ystävä? | |
| MrsJones 31.05.2009 18:07:36 | |
Alton stemmat oppii kyllä nuotteja taitamatonkin aikas lailla näppärästi. Tärkeintä on asettua (tai pyytää päästä) laulamaan eturiviin, ja varman (tarkoittaa:kovaäänisen) laulajan viereen. Takarivissä ja reunoilla kuulee kaikista huonoimmin, mitä toiset laulavat, siksi ei kannata yrittää piiloutua suomalaiseen tapaan reunaan eikä takariviin. Sen verran ymmärrät varmaan nuoteistakin, että tiedät, mennäänkö korkeammalle vai matalammalle. Alton stemmahan monesti kulkee eri suuntaan kuin sopraanon stemma, jotenka nuoteista on siinä hyötyä, vaikkei solfata osaakaan. Tarpeeksi monta biisiä kun laulaa alttona, huomaa myös pian, että niissä on tietynlaisia sävelkulkuja melko tyypillisesti. Tämä edesauttaa tulevien laulujen omaksumista. | |
 Mange01.06.2009 11:04:54 | |
Tämä ketju ei ollut ihan meikäläiselle tarkoitettu, mutta ehkä voisin minäkin auttaa vähän tuohon otsikon kysymykseen, näin teorianörtin näkökulmasta...: Melodiastemmat (ja matalimmat bassostemmat) ovat yleensä helpoimmat laulaa kuorossa koska niitä kuulee parhaiten musiikissa. Välistemmat ovat helpoiten laulettavissa kun ymmärtää että ne ovat siinä melodian tukena ja muodostaa lauluun soinnut, jotka useimmiten seuraa diatonista harmoniaa (eli laulu seuraa tiettyä skaalaa ainakin suurimmaksi osaksi, ja tuo skaala on laulun sävellaji. Mikäli nuoteissa ei ole yhtään "#" tai "b"-merkkejä muuten kuin nuottirivien alussa, laulun nuotit seuraa kaikki yhtä sävellajia ja skaalaa sataprosenttisesti). Välistemmat kuulostavat usein oudoilta melodioilta sellaisenaan, vaan vasta kun basso ja melodia on mukana ne kuulostaa järkeviltä. Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, niitä kannattaa harjoitella myös sellaisenaan, koska silloin työstetään niitä outoja melodioita sisään muistiin ja n.s. lihasmuistiin. Välistemmat kuulostaa oudolta koska ne saattaa seurata sävellajin relatiivista skaalaa ainakin osittain, esim. fryyginen tai mixolyydinen, mihin korviamme usein eivät ole tottuneet ja siksi ne ovat vaikeampia oppia. (Selitys: Fryyginen E-skaala sisältää samat nuotit kuin C-duuri, mutta alkaa E:llä eikä C:llä. Se on siis E-F-G-A-H-C-D-E. Helppoa, eikö? E-nuotti kuuluu myös C-duurisointuun (C-E-G), ja siksi on loogista, että mikäli laulun sävellaji on C-duuri, yksi stemma seuraa luultavasti E-fryygistä skaalaa kun siinä on samat nuotit kuin C-duuriskaalassa. Mixolyydinen G-skaala sisältää myös samat nuotit, mutta alkaa G:llä). Saattaa olla että tämä viesti menee yli hilseen monelle, mutta se on loppujen lopussa aika loogista ja yksinkertaista harmoniatietoa. Käytännössä, se ei ehkä auttaa kovin paljon, mutta uskon että kun ymmärtää myös teoriassa mitä laulaa, stemmojen oppiminen sujuu helpommin. | |
| helenaxx 18.07.2009 19:29:23 | |
Kiitos kiitos vaivannäöstä ja vastaamisesta. Helena xx | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)