Kitarat: soittaminen ›

Newsted85: Surffaus vieny mielenkiinnon kitaransoitosta... :) No mikäs siinä on ollessa, miljoonia pankkitilillä ja Metallican keikat myy edelleen loppuun joka paikassa...
 
Niin myy monella muullakin mutta viitsivät silti kehittää itseään ja yrittää tarjota mahdollisimman hyvän shown.

Vladi: Niin myy monella muullakin mutta viitsivät silti kehittää itseään ja yrittää tarjota mahdollisimman hyvän shown.
 
Myös erään jäsenen allekirjoituksena: Tunteella päin vittua :)

Vladi: Niin myy monella muullakin mutta viitsivät silti kehittää itseään ja yrittää tarjota mahdollisimman hyvän shown.
 
Ongelma on myös se, että sulla on äärimmäisen subjektiivinen näkemys. Aattelepa ite, omalle kohalle, että oisit soittanut n. 30 vuotta, ollut tunnettu jo ennen kuin Steve Vait ja Yngwie Malmsteenit olivat edes soittajien keskuudessa jonkin tason nimiä, myynyt tuhansia keikkoja keikkoja loppuun, myynyt kymmeniä miljoonia levyjä (myynyt myös kymmeniä miljoonia levyjä enemmän kuin esim. mainitsemasi Joe Satriani tai Kimurantin mainitsemat Steve Vai ja kumppanit), jne. jne. ja aina edelleen suurimmat aplodit tulevat keikalla soittamalla se iänikuinen likki, joka lähtee nopeimmin, niiden kaikkien "hienojen" jutskien sijaan joita kopissa on ehkä treenannut. Olisit myös saavuttanut kaiken sen, ja paljon enemmän, mitä unelmoit nuoruudessasi soitolla saavuttavasi, sekä myös pystyisit soittamaan kaiken sen, mitä A) tarvitaan bändissäsi ja B) mitä omat nuoruudenidolit pystyivät soittamaan. Kun mukaan alkaa tulla vuosien saatossa ehkä vähän perhettä, jonka kanssa on mukava, ja välttämätöntäkin, viettää aikaa, ja kun bändi myy koko ajan vaan äärettömästi levyjä ja saa oikeastaan enemmän kritiikkiä siitä jos yrittää jotain uutta kuin siitä, että ei yritä, niin mitäpä luulet että omalle, tällä hetkellä äärettömän voimakkaalle, kunnianhimollesi kävisi? Asiaa voi ajatella myös niin päin, että kumpi on oikeasti tärkeää, olla jotenkin objektiivisesti muusikkojen keskuudessa arvostettu ja soittaa soittamaansa musiikkia oman egonsa/oman soittonsa ehdoilla, vai soittaa musiikkia musiikin ehdoilla?
 
Jos esmes puhutaan Megadethistä, niin vaikka biiseistä pidänkin aivan helvetisti, niin täytyy sanoa että ei se orkesteri ole mulle ollut ikinä varsinaisesti yhtye, vaan pikemminkin Dave Mustaine, joka nyt haalii ympärilleen milloin ketkäkin soittajat. Eikä se musiikki ole ikinä mun mielestä ollut niin yhtenäistä kuin vaikka nyt sitten Metallica. Se on musiikkia, jossa yksittäiset asiat ovat usein paremmin toteutettuja kuin Metallicassa, mutta valitettavasti se ei tarkoita sitä että kokonaisuus olisi niin toimiva. Raakana esimerkkinä, jos Pat Metheny, Jari Mäenpää, Steve Gadd ja Victor Wooten laitettaisiin soittamaan vähän heviä, niin varmasti jokainen osa-alue sinänsä olisi kovempi kuin Metallicalla - lopputulos ei silti olisi välttämättä maailman toimivinta musiikkia.
 
Metallicalla on konsepti, joka toimii niin hyvin, että bändi on maailman isoin metalliyhtye, aivan selvästi edelleen. Suurin konseptin osa-alue on se, että Metallica ei ole mikään soittajabändi, vaan yhtye, jolla on hyviä kappaleita - jotka eivät kuitenkaan ole mitenkään äärettömän helppoja soittaa. Kun jengi kuuntelee Metallicaa ja se on jengin mielestä maailman paras bändi, niin kauan kuin soittamista ei oteta vakavasti, estetiikka rakentuu kyseisen yhtyeen musiikin kautta. Se, mitä kitaristit pitävät paskana vibratona, on Metallica-fanien mielestä just se oikeanlainen kitaravibrato. Se, mitä rumpalit pitävät paskana soittona, on Metallica-fanien mielestä just oikeanlaista rumpalointia. Onko joku ihme, että maailman suosituimman metallibändin soittajat ovat usein myös maailman suosituimpia metallimuusikoita?
 
Se, että Metallican jäbät eivät ole paskaakaan nakanneet muiden mielipiteistä, vaan ovat tehneet mitä ovat lystänneet, on tehnyt bändistä niin ison kuin se on. Jos se sitten tulee vastaan siinä, että jossain muusikkofoorumeilla nillitetään liian nopeasta vibratosta ja Larssin huonoista tuplista, niin oikeasti, ketä kiinnostaa? Opetellaan kaikki enste tekemään sama mitä kyseinen yhtye tekee, ei se mitä yksittäiset soittajat tekevät, ja katellaan sitten. Seuratkaa rokkibaarissa, kumpi pistää paremmin jalan vipattamaan, joku Of Wolf and Man vai Pull Me Under? Olkoonkin että toisessa on ehkä marginaalisesti parempaa kitaransoittoa;)
 
Viimeisenä asiana todettakoon, että mahdollisesti Kirk Hammett onkin lahjakkain Metallican toisen kitaristin tontin täyttämisessä, sähkökitaransoiton sijaan. Siinä sitä onkin miettimistä.
 
EDIT: Ai niin, Metallicaa livenäkin todistaneena, se on ihan vitun sama soitetaanko ne soolot hyvin, bändillä oli ainakin ennen niin kova meininki, ja jengi palvoo niin paljon yhtyettä sen kappaleiden takia, että ihan sama vaikka Kirka kusis kitaraansa soolojen aikana, keikka ois silti aivan saatanan hyvä.

John Titor:
 
Oli pakko antaa plussa, hyvää tekstiä.

Allekirjoitan kyllä kaiken mitä, Titor, just selitit. Noinhan se epäilemättä on, samaa asiaa tarkoitin aiemmalla jutulla niistä "soitetaan kun tarvitaan" -tyypeistä.

Plop Titorille täältäkin.
 
Kitaristina Kirkin paras puoli on se, että soittonsa kuulostaa Kirkin soitolta. Se soitto sitten taas on osa Metallican kokonaissoundia. Bändi olisi persoonattomampi, jos siellä ei olisi niitä Kirkin Marsista sädetettyjä sooloja.

Minäkään en oo ikinä ymmärtäny tätä Hammetin arvostusta. Soitto kuulostaa mielestäni parhaillaankin vain keskinkertaisen kitaristin tiluttelulta vituttavalla wahilla höystettynä. Ei iske millään tavoin. Tämä siis minun mielipiteeni.

Winterstar: Minäkään en oo ikinä ymmärtäny tätä Hammetin arvostusta. Soitto kuulostaa mielestäni parhaillaankin vain keskinkertaisen kitaristin tiluttelulta vituttavalla wahilla höystettynä.
 
You nailed it:D Sitähän se juuri on - ja jonkun mielestä se SAMA asia on ihan maailman parasta soittoa! Sekin on lopulta parempi, että alkaa ees vituttaa niitä sooloja kuunnellessa, kuin että se soitto ois "ai oliks siellä joku sooloki, en ees huomannu" -tyyppistä keskinkertaista harmaata tapettia. Silloin siinä on jotain särmää, persoonaa, jotain mihin tarttua. Jää mieleen edes jollain tavalla niiden kaikkien keskinkertaisten ankeilujen joukosta.

Raakana esimerkkinä, jos Pat Metheny, Jari Mäenpää, Steve Gadd ja Victor Wooten laitettaisiin soittamaan vähän heviä, niin varmasti jokainen osa-alue sinänsä olisi kovempi kuin Metallicalla - lopputulos ei silti olisi välttämättä maailman toimivinta musiikkia.
Mitäs helevettiä Titor? Vihjaatko että bändi, jossa soittaisi Jari Mäenpää jäisi toiseksi jollekkin muulle? :D
 
Edit:Huom. hymiö.

Winterstar: Minäkään en oo ikinä ymmärtäny tätä Hammetin arvostusta.
 
Ihan helppoa. Yhtyeellä on faneja, jotka ei ole soittajia. Silloin on helppo pitää jotain kitaristia ihan parhaana. Toinen on ikätekijä, minustakin Metallica oli kovin kun olin 15v.

Krice: Ihan helppoa. Yhtyeellä on faneja, jotka ei ole soittajia. Silloin on helppo pitää jotain kitaristia ihan parhaana. Toinen on ikätekijä, minustakin Metallica oli kovin kun olin 15v.
 
Tämä onkin soittoharrastuksen huonopuoli, että aletaan kiinnittämään asioita yksityiskohtiin, joista tehdään ongelma koko musiikissa. Ilman "hyvän vibraton mallia" ei kukaan ymmärrä että miksi tuo Kirkin venkutus nyt niin "huono" on.

Keppis: Tämä onkin soittoharrastuksen huonopuoli, että aletaan kiinnittämään asioita yksityiskohtiin, joista tehdään ongelma koko musiikissa. Ilman "hyvän vibraton mallia" ei kukaan ymmärrä että miksi tuo Kirkin venkutus nyt niin "huono" on.
 
Olen törmännyt lukuisiin aloitteleviin ei-muusikko metallidiggareihin jotka tiedostavat m.netistä huolimatta metallican heikot puolet. Itseänikin harmitti silloin teininä ettei Jerkin sooloissa tuntunut olevan järkeä, eikä sellaista kaoottista järjettömyyttäkään kuten esimerkiksi Slayerilla. Ja soittoharrastuksen edetessä ja musiikillisen ymmäryksen kartuttua alkoi myös monet muut seikat nyppimään hänen ja edustamansa yhtyeen soitossa, ja etenkin livevedeoissa.

Mun mielestä Kirk Hammett on hyvä kitaristi. Teknisesti ei mitenkään ihmeellinen varsinkaan nykypäivänä, mutta sooloissa on munaa ja sielua. Okei, Kill 'Em Allilla soolot olivat hieman kypsymättömiä, mutta seuraavalla levyllä niitä sävyjä alkoi jo löytymään. Ja löytyi Loadiin asti, jolloin mieheen meni joku. Ja koko bändiin meni joku. The Day That Never Comesin soolo-osio kuulostaa kuin varhaisteinien kellaribändi soittaisi mitä sattuu mieleen tulemaan. Mutta ei se poista vanhojen saavutusten arvoa. Fight Fire With Fire, Creeping Death, Battery, Orion, Blackened, One, Trapped Under Ice, Unforgiven, Sad But True, My Friend of Misery... vetäkää ite perässä. Loisteliaita, raivokkaita, energisiä, omaperäisiä, melodisia sooloja. Ei se tekninen taito ratkaise mitään.
 
Mitä wahiin tulee, mua aina huvittaa kun jotkut jaksaa siitä narista. Wah on vain yksi vitun efekti. Soolo mikä kuulostaa hyvältä wahin kanssa, kuulostaa kyllä satavarmasti hyvältä ilman wahiakin.
 
Livenä Kirk nyt saattaa vedellä mitä sattuu, ehkäpä ei huvita miljoonatta kertaa vetää nuotilleen samaa sooloa mikä levyllä oli. Nakit on ehkä myös vähän ruosteessa verrattuna parhaisiin päiviin. Mutta näissä genreissä improvisaatiolla ole mitään merkitystä, soolo on yksinomaan sävellys, ja levyllä oleva soolo on se minkä perusteella artisti mitataan.
 
Teknisyys ja vibraton puhtaus ei merkkaa 90%:lle kuuntelijoista hevonvittuakaan. Teknisyydellä ei saada päitä heilumaan. Kirk on yksi iso syy miksi tartuin kitaraan, vaikka aina tiesinkin että ei se teknisesti ole oikein mistään kotoisin.
 
Larsin livesoitto on todella löysää rupsuttelua nykyään, mutta se on taas toinen juttu. Vanhoilla levyillä sekin kuulostaa hyvältä.

Monet metallisoolot on improvisoitujen ottojen joukosta valittu ja mahdollisesti useasta otosta yhteen koostettuja kivoja pläjäyksiä.
Jyvät erotellaan akanoista nimenomaan live-soitossa, jotkut eivät yksinkertaisesti jaksa nähdä vaivaa opetellaakseen levylle soitetun soolon (jonka yleisö haluaisi kuulla) ja tyylikkään improvisoinnin sijaan tyytyvät soittamaan jotain sinnepäin.
Luin eilen sattumanvaraista Guitar & Bass magazinen numeroa jossa oli Wahit testissä, ja siinä rivien välissä viitattiin erääseen artistiin ja hänen tapaan käyttää wahia paikkaamaan rupellusta.
 
edit: Näin musiikkikaupan hyllyssä "the art of Kirk Hammet"-kirjan ja repesin.

Se on Hammett, ei Hammet.
 
Kyl Metallican biisit on keskimäärin aika hitosti parempia kuin vaikkapa Dream Theaterin biisit. Siinä se syy Kirkinkin suosioon varmaan on, vaikka miten kauheaa tuubaa tahansa räpeltäisi. Tä.
Ja kyllä Kirkin tekniikka on sentäs paljon kovempi kuin sen soitannolliset ideat tai tyylitaju.
 
Kirka on silti vielä kovempi ku Kirk. Tai oli.

Da Make: Monet metallisoolot on improvisoitujen ottojen joukosta valittu ja mahdollisesti useasta otosta yhteen koostettuja kivoja pläjäyksiä.
 
Niinhän se on, mutta eiköhän Kirk ole joskus ole osannut vetää ne livenä ne jutut mitä levyilläkin. Ei ne nyt niin kamalan vaikeita ole. Kun keikkoja on tuhansia, niin väkisinkin kyllästyy ja tekee mieli heittää jotain randomia väliin.

aalataur: Niinhän se on, mutta eiköhän Kirk ole joskus ole osannut vetää ne livenä ne jutut mitä levyilläkin. Ei ne nyt niin kamalan vaikeita ole. Kun keikkoja on tuhansia, niin väkisinkin kyllästyy ja tekee mieli heittää jotain randomia väliin.
 
Tässä on tekijämiesten ja räpeltäjien ero: jos tekijämies haluaa poiketa levysoolosta, lopputuloksena on tyylitajuinen ja uusia ideoita tulviva kokonaisuus - taasen räpeltäjän poiketessa tutusta ja turvallisesta levysoolosta tuloksena on, niin, räpellystä.

Niin no onhan sillä oma tunnistettava tyylinsä. Itse olin Helsingissä katsomassa metallicaa 07 ja kyllä se wahin käyttö ärsytti paikoin. Kirkki vetää myös mun makuun ihan liikaa tilutus rokkilikkejä, vois yrittää esim. niitä jatsimpia tai klassisempia vaikutteita ottavia kuten Skolnick ja Rhoads.

varo: Niin no onhan sillä oma tunnistettava tyylinsä. Itse olin Helsingissä katsomassa metallicaa 07 ja kyllä se wahin käyttö ärsytti paikoin. Kirkki vetää myös mun makuun ihan liikaa tilutus rokkilikkejä, vois yrittää esim. niitä jatsimpia tai klassisempia vaikutteita ottavia kuten Skolnick ja Rhoads.
 
Ei helvetti, jazz + Metallica. Järki käteen nyt! Ihan sinunko mieliksi Kirkin pitäisi sotkea sekaan jazzpaskaa?