Media ja viihde ›

Hipelius: Watchmen, Alan Moore ja Dave Gibbons
 
Kolmatta kertaa luin ja yhäkin tuli vastaan juttuja joita en ollut tajunnut aikaisemmin, joka ikisellä aukeamalla. Ehdottomasti paras sarjakuva, jonka olen ikinä lukenut. Hitto, paras kirjallinen teos ylipäätänsä.
 
Täydet pisteet.
 
Yhdyn teihin.
 
Myös Mooren V for Vendetta on parhautta. Kuten myös The League of Extraordinary Gentlemen ja From Hell.

wil-le: Yhdyn teihin.
 
Myös Mooren V for Vendetta on parhautta. Kuten myös The League of Extraordinary Gentlemen ja From Hell.
 
Vendetta on loistava. Kahta jälkimmäistä en ole vielä lukenut, mutta sen aion korjata jahka Sandman on luettu kokonaan.

Watchmenia aloin kolmatta kertaa lukea ja nyt oikein ajattelin siihen syventyä. Luin juuri Moe Vernonista ja liikutuin lähes kyyneliin. Se on vaan aivan mahtava.

Batman: Year One, Frank Miller & David Mazzuchelli
 
Kyseessä on Batman: The Dark Knight Returnsin ohella yksi tärkeimpinä pidetyistä Batman-tarinoista. Year One on päivitetty versio hahmon alkuperästä ja uran ensiaskeleista, ollen yhtälailla tarina Jim Gordonin alkuvaiheista Gothamin poliisivoimissa. Millerin kynä on, tai ainakin oli, varsin terävä, eikä mies ole syyttä ansainnut mestarin mainettaan. Hänen kirjoittamansa hahmot ovat uskottavia ja inhimillisiä, kaukana supersankarisarjakuvien perinteistä stereotypioista. Mazzuchellin luontevasta piirrosjäljestä ei löydy pahaa sanottavaa, ja hillityn karu värimaailma täydentää teoksen synkähköä yleistunnelmaa. Jos haluaa alkaa lukea Batmania, tämä on se, mistä aloittaa.
 
5/5
 
Batman: The Long Halloween, Jeph Loeb & Tim Sale
 
Batmanin alkuvaiheisiin jälleen sijoittuva The Long Halloween on myös yksi arvostetuimmista Batman-tarinoista, eikä suotta. Noir-tyylinen murhamysteeri kertoo poliisipäällikkö Jim Gordonin, yleinen syyttäjä Harvey Dentin sekä Batmanin yhteisestä sopimuksesta tuoda kaupunkia hallussaan pitävä mafiapomo Carmine "the Roman" Falcone oikeuden eteen. Samalla kaupunkia terrorisoi eri juhlapäivinä liikkeellä oleva Holiday-murhaaja, joka alkaa kiihtyvällä tahdilla karsia Falconen lähipiiriä pois päiviltä. Tarina kertoo myös uudelleen Kaksinaaman alkuperän. Tarina on pitkä mutta koukuttava, ja "roisto per luku"-rakenne pitää homman mielenkiintoisena. Kaikin puolin täydellinen Batman-tarina, joka rymistelyn sijaan keskittyy Batmanin työhön etsivänä. Suosittelen suuresti.
 
5/5

Preacher: Paras. Sarjakuva. Koskaan.

Hipelius: Watchmen, Alan Moore ja Dave Gibbons
Täydet pisteet.
 
Sarjakuva on genrenä siitä hieman hankala, että näitä todella vakavasti otettavia ja kunnianhimoisia töitä ei ole (vielä) ilmestynyt valtavaa märää. Siksi arvosteluasteikolle on todella hankala asettaa mitään standardeja - voi vielä tulla uusia töitä, jotka pistävät pakan uusiksi suuressakin mitassa.
 
Luin Watchmenin toiseen kertaan vastikään. Se on yksinkertaisesti loistava. Sarjakuvasta taidemuotona on todellakin pyritty ottamaan irti niin paljon kuin mahdollista. Yksityiskohtia on upotettu mukaan aivan valtavasti ja päälinjan liepeillä etenee hämmentävä määrä omia pieniä tarinoitaan, merirosvojertinys etunenässä. Sarjakuvasivujen välissä olevia tekstisivuja ei vain voi jättää välistä, vaikka ne eivät yleensä suoranaisesti edistäkään tarinaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja se on innostavaa luettavaa. Annan kuitinkin arvosanaksi 9, koska...
 
... itselleni kolahti vielä kovempaa saman käsikirjoittajan teos Helvetistä (From Hell). Visuaalisestihan Helvetistä ei ole millään tavalla häikäisevä. Mutta se tarina, varsinkin kun taustateksteistä pääsee hieman kurkistamaan siihen valtavaan taustatyöhön, jonka Moore on tehnyt tarinan luomiseksi. Historialliset yksityiskohdat, spekulaatiot ja puhdas fiktio sekoittuvat piinallisen kiehtovalla tavalla. Tässä on siis sarjakuvateos, jolle annan kymppini (10) tällä hetkellä ja nykyisillä standardeillani. Suosittelen kaikille haastavasta sarjakuvasta kiinnostuneille, varsinkin jos historiallinen ympäristö (1800-luvun Lontoo kiinnostaa millään tavalla). Ja todellakin, unohtakaa, että leffalla on olevinaan jotain tekemistä tämän kirjan kanssa. Sarjakuva on niin paljon enemmän!
 
Moorelta olen myös lukenut vastikään pari Tom Strong -kirjaa. Nämä eivät taida olla läheskään yhtä tunnettuja kuin em. teokset. Strongit ovat tyyliltään lähempänä perinteistä supersankarisarjakuvaa, kuin esim. Watchmen. Näihinkin on kuitenkin haettu hieman äärimmäisempää näkökulmaa, kuin mihin yleensä törmää. Yksittäiset tarinat ovat lyhyehköjä ja ne ovat eri henkilöiden piirtämiä. Kyseessä ei ole myöskään aivan samanlainen tiivis jatkumo kuin esim. kahdessa edellä mainitussa kirjassa. Viihdyttävää luettavaa kuitenkin, arvosana olkoon vaikka 8- Alan Mooren tuotannon mittapuulla.
 
Lisätään nyt vielä, että jo alkupäässä mainitut Maus ja Persepolis ovat molemmat loistavia, kiitettävän arvosanan ansaitsevia teoksia. Historiallinen näkökulma on konkreettisempi, kuin esim. Helvetistä-teoksessa, mutta taiteellisesti jäädään karvan päähän. Annettakoon vaikkapa Persepoliille arvioksi 9 1/2 ja Mausille 9. Ei siksi, että Maus olisi välttämättä missään objektiivisessa mielessä huonompi. Ehkäpä osasin vain enemmän samastua Persepoliin päähenkilöön (vaikka en todellakaan väitä, että omat kokemukseni olisivat millään tapaa verrattavissa päähenkilön kokemuksiin). Mainittakoon vielä, että Persepolis-animaatioelokuvaa voi täysin huoletta suositella katsottavaksi, jopa sarjakuvan lukemisen sijasta. Leffa on joka suhteessa erittäin uskollinen toisinto sarjakuvasta. Asian kääntöpuolena on toki se, ettei se juurikaan tarjoa uutta sarjakuvan lukeneille.

Hassua lukea ketjua jonka on aloittanut vajaat viisi vuotta aikaisemmin, ja jonka on luullut jo kadonneen bittiavaruuden unohduksiin.
 
Hauskaa että muutkin ovat löytäneet hyviä sarjakuvia. Sandman on klassikko jonka luen itse aina silloin tällöin läpi. Alan Moorea diggaan hyvinkin laajasti, yhteen aikaan tuli semmoinen ahaa-elämys että "jaa! _Tämäkin_ diggaamani sarjakuva on Alan Mooren käsikirjoittama".
 
Viime vuosina on tullut paljon hienoja sarjakuvajulkaisuja. Tästä vaikka yksi:
 
Star Wars: Luke Starwalker - Galaksin viimeinen toivo
 
Varsinainen nostalgiapläjäys! Olen sitä sukupolvea joka on käynyt teatterissa "reaaliajassa" katsomassa ekat Star Wars-elokuvat, ja jolle se tietysti kolahti silloin joskus tosi kovaa. Readmen uusi sarjakuvakirja oli todella positiivinen yllätys. Matskua, josta valita, on tietysti ollut valtavasti kun niitä helmiä on tähän poimittu.
 
Luin kaikki 80-luvulla Suomessa ilmestyneet SW-sarjikset uusiksi läpi tänä keväänä, mutta tämä Readmen hieno kirja oli kyllä vieläkin viihdyttävämpi kokemus. Mitäs tästä voisi muuta sanoa, kuin että uskallan sanoa että tämä on hienoin Suomessa ilmestynyt SW-sarjakuvajulkaisu.
 
9

Jaa'a, aikaahan tästä on mutta viimeisin kokonainen albumi mikä on tullut luettua on Hemmo Paskiainen - Kyy. Mitään arvosanoja osaa antaa, mutta sanotaan nyt vaikka 11,3/4. Eli ihan parasta, niinkuin Hemmo Paskiais-tarinat yleensäkin.