Aihe: instrumentaali soul 1 | |
---|---|
![]() 02.03.2008 16:49:25 (muokattu 02.03.2008 18:12:43) | |
instrumentaali soul on siis tämmöstä vokaalisoulia enemmän popista ja rockista vaikutteita ottavaa 1960-luvun groove-musaa. mistäs levyistä ootte pitäneet? mulle on tuttuja ainakin bar-kaysin "soul finger" ja booker t. & the mg'sin mainiot "hip-hug her" ja "melting pot". varsinkin toi "hip-hug her" kolahti muhun aika lujaa, vaikkei kyllä aluks niin miellyttänytkään. siinä on kans hyvää urkusoundia paljon ja mukavia melodioita. lainassa oli kans king curtisin "live at fillmore", mutta ei innostanu kuunnella niitä cover-biisejä (johtui ehkä vaan siitä, et oli kasa muitakin levyjä lainassa). the metersin eka levy ("the meters") multa on kuulematta, mutta seuraava "look-a py py" on tuttu. se menee jo aika paljon funkin puolelle, samoin kuten ajoittain myös herbie hancockin loistava "fat albert rotunda". mitäs muuta hyvää löytyis? kertokaa huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale | |
![]() 02.03.2008 17:13:42 (muokattu 02.03.2008 17:23:33) | |
bar-kaysin mainiot "hip-hug her" ja "melting pot". varsinkin toi "hip-hug her" kolahti muhun aika lujaa, vaikkei kyllä aluks niin miellyttänytkään. siinä on kans hyvää urkusoundia paljon ja mukavia melodioita. Tarkoitat varmaan Booker T. & MG's 'iä ? Mar-Keys nimellä väsätty "Last Night" on alan klassikoita. Ramsey Lewis Trio 'sta tykkään myös. Jr. Walker & the All-Stars 'illa on kans hyviä instrujuttuja lauletun tuotannon lisäksi. Blues Newsissä oli joskus instrusoulista pitkä juttu, pitäs ehkä joskus kaivella esiin. | |
![]() 02.03.2008 18:12:22 (muokattu 02.03.2008 18:13:24) | |
Tarkoitat varmaan Booker T. & MG's 'iä ? joo, olin kirjottanu kaks kertaa vahingossa ton bar-kaysin (korjasin aloitusviestin) kiitti vihjeistä huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale | |
![]() 07.03.2008 00:25:56 (muokattu 07.03.2008 15:00:34) | |
The Crusders (tai the Jazz Crusaders) on aivan loistavaa kamaa. Osassa biiseistä on vokaaleja, mutta ne ovat vierailevien tähtien vetämiä. Mulla on Crusadersin Street Life, joka ei vaan kulu kuuntelemalla. Ekasta kuuntelukerrasta asti olen saanut siitä kiksejä ja niin saan edelleen. Kannattaa hankkia. EDIT: Olen tässä tutustunut Lee Rittenouriin ja se kyllä menee ihan hyvin tähän kategoriaan. Jazzsoul kuvastaa tän miehen tuotantoa aika hyvin. http://www.youtube.com/watch?v=kmsmtF9wMjc Vähän näytettä. "Mr Rusk, You're not wearing your tie." | |
![]() 11.03.2008 18:17:32 (muokattu 11.03.2008 18:18:55) | |
Mites olis tuo maanmainio suomalainen Groove Convention? Hyvää poljentaa ja täysin laulutonta ;-) Levyt löytyy kirjastosta. http://meteli.net/grooveconvention http://www.suomijazz.com/grobut.htm "Pieni ryyppy maistuu ruoan kanssa, syö tai ei!" | |
![]() 21.05.2009 10:04:37 (muokattu 21.05.2009 10:04:52) | |
Aamun hesarissa Booker T. Jonesin haastattelu URKURI OTTI OPPIA SIBELIUKSELTA Los Angeles. "Sibelius kuuluu tärkeimpiin vaikuttajiini. Finlandia sai minut käsittämään ensi kertaa, että tunteisiin vetoavalla musiikilla voi koskettaa ihmisiä aivan toisella puolella maapalloa." On vaikeaa käsittää keskustelevansa elävän soul-legedan kanssa. Booker T. Jonesin, 64, ansioluettelo on niin pitkä, että hänen omintakeista Hammond-urkusoundiaan on ollut suorastaan mahdotonta välttyä kuulemasta: Otis Redding, Rufus Thomas, Wilson Pickett, Sam & Dave, Eddie Floyd, Bill Withers ja tietenkin Booker T. & The M.G.'s. Häntä voi kuunnella tänä kesänä myös Suomessa, kun urkuri tulee esiintymään Pori Jazziin. Memphisissä varttunut Booker T. Jones opiskeli salaa klassista säveltämistä Indianan yliopistossa. "Vietin arkipäivät Indianassa koulunpenkillä ja palasin viikonlopuiksi Memphisiin musisoimaan. Janosin ymmärrystä musiikinteoriasta sekä klassisen musiikin historiasta. Valveutumiseni alkoi jo kotioloissa, sillä äitini oli klassinen pianisti. Vasta opiskelujeni myötä sain itsevarmuuden ryhtyä kokopäivätoimiseksi muusikoksi." Jones sai musiikillista valmennusta myös valkoihoiselta memphisläiselta kitaristilta Steve Cropperilta. Cropper työskenteli myyjänä levykaupassa, jossa teini-ikäinen Jones kävi lähes päivittäin. "Silloin ei ollut varaa ostaa levyjä, joten Steve soitti minulle suosikkiartistejaan. Siten kuulin ensi kertaa esimerkiksi Ray Charlesia ja Little Richardia." McLemore Avenuella sijainneesta levykaupasta muodostui vähitellen Memphisin tunnetuin soul-levymerkki Stax Records. Jones, Cropper, Al Jackson Jr. ja Duck Dunn muodostivat Booker T. & The M.G.'s -yhtyeen, joka levytti Staxille ja säesti yhtiön nimikkostudiossa vierailleita laulajia kuten Otis Reddingiä ja Wilson Pickettiä. Satojen äänityssessioidensa ohessa Jones ja Cropper ehtivät myös säveltää Staxille hittejä. Booker T. & The M.G.'sin ensimmäinen single Green Onions syntyi 17-vuotiaan Jonesin kynästä. "Ne olivat todella mieleenpainuvia aikoja, ja työteho oli melkoinen. Muistan elävästi sen iltapäivän, kun levytimme Albert Kingin kanssa Born Under A Bad Signin. Olin säveltänyt kappaleen Albertille vasta samana aamuna!" Jonesin mukaan muusikot olivat Staxin kulta-aikoina kuin yhtä perhettä, ihonväriin tai etniseen taustaan katsomatta. Rotuasenteet koventuivat Memphisissä Martin Luther Kingin salamurhan jälkeen 1968. Kun Stax myytiin Gulf & Western -sijoitusyhtiölle, Jones päätti muuttaa lopullisesti Kaliforniaan. "Memphisistä tuli väkivaltaisempi, ja Stax muuttui uusien omistajiensa myötä korporatiivisemmaksi. Olin onnekas, sillä sain töitä heti muutettuani Los Angelesiin." Kalifornialaistunut urkuri levytti Stephen Stillsin ja Rita Coolidgen kanssa ja tuotti soul-laulaja Bill Withersin debyyttialbumin. Sitten kantrilegenda Willie Nelson pyysi naapurissaan asuvaa Jonesia tuottamaan Stardust-albuminsa, joka nousi listaykköseksi 1978. "Willie asui siihen aikaan kanssani samassa talossa Malibussa, ja jammailimme yhdessä lähes päivittäin. Yhteistyötämme ihmeteltiin aluksi, vaikka minullahan oli ollut suhde kantrimusiikkiin nuoresta saakka. Hank Williamsin levyt soivat kaiken aikaa lapsuuden kodissani." Jones on tehnyt yhteistyötä myös monien nimekkäiden rockmuusikkojen kanssa. Kun Neil Youngia pyydettiin esiintymään Bob Dylanin kunniaksi järjestetyssä megakonsertissa New Yorkin Madison Square Gardenissa 1992, Young pyysi taustabändikseen Booker T. & The M.G.'sin. Seuraavana kesänä Jones kollegoineen säesti Youngia Helsingin jäähallissa. Nyt Neil Young vierailee vuorostaan kitaristina Booker T. Jonesin uudella instrumentaalialbumilla Potato Hole. Jonesia säestää Drive-By Truckers -yhtye, ja urkurin omien sävellysten ohella levylle päätyi OutKastin hitti Hey Ya. "OutKast on yksi lempiyhtyeistäni, ja kappale on yksi viime vuosien kekseliäimmistä hiteistä. Uusista popyhtyeistä kuuntelen paljon myös The Killersiä." Potato Hole äänitettiin Drive-By Truckersin studiossa Georgiassa. Bändi soittaa Jonesin taustalla tulevalla kiertueellakin. Myös Booker T. & The M.G.'s on edelleen aktiivinen. "Vaikka asumme nykyään eri puolilla Amerikkaa, olemme säilyneet läheisinä kaikki nämä vuodet. Olen äärettömän ylpeä yhteisestä musiikillisesta perinnöstämme." You think we're singing 'bout someone else but YOU're Plastic People. | |
![]() 21.05.2009 10:20:31 | |
Ihan kuunneltavia keikkataltiointeja on nuo. http://concerts.wolfgangsvault.com/arr/booker-t-and-the-mgs/893.html "We got to stand side by side, we got to stand together and organize. They say power to the people, that`s what they`re Screamin`. Freedom of the soul, pass it on, pass it on to the young and old" Jimi Hendrix | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)