Kitarat: akustinen ›

Jemo: Tuo Draken Nick, muniinpuhaltelufolkkareiden ykkösjehu soitteli Guildin M20-sarjalaista, ja se kyllä kuulostaa melkoisen makealta. Toki Drakella oli aika hurjia vireitäkin sen kanssa käytössä, usein bassokieli oli C:n korvilla, ja kitarakin oli 30+ vuotta vanhempi uusia. Drake rulaa sen verran, että fanipoikana olen ajatellut joskus ylimääräisen rahan kiroissa hommata kakkoskepiksi halvemman Guildin. Ykkösakustisena on Martinin D-28.
 
Mulla oli M-20 60-luvun puolivälistä, joka on juuri se kitara mikä on kuultavissa Draken levyiltä, viimeisissä demoissa voidaan olla käytetty tuota D-28:a, mutta en ole siitä aivan varma. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Pink Moon levyllä käytetty kitara on Guild M-20, niin samankuuloinen oma kitarani oli sen kanssa. Pitää kuitenkin muistaa, että kitaroiden soundi muuttuu vuosikymmenissä ja Draken käyttämä M-20 oli melko uusi. Omistamani M-20 oli 40-vuotta vanha ja soundi oli jonkun verran muuttunut tietyllä tavalla parempaan suuntaan, eli avoimemmaksi, mutta käyttämällä mahdollisimman vanhoja ja tummia kieliä sai juuri sellaisen lähes Drakemaisen soundin. Soundista suurinosa lähtee silti soittajan näpeistä.
 
M-20 on kuitenkin hyvin ohutkaulainen kitara ja hauras, eteenkin nuo vanhemmat.
En oikein raaskinut pitää kitarassa edes 012-kielisettiä standardivireessä, kun tuntui että paperin ohut kansi voi räjähtää koska tahansa. Matalammatkin vireet kyllä soivat hienosti. On ongelma löytää vanhoja M-20 kitaroita hyvässä kunnossa ja kohtuulliseen hintaan, uudemmat M-20 mallit eivät ole samallailla rakennettuja ja yhtä hyviä. Martinin 00-15 on aika lähellä tuota kitaraa, mutta soundinsa puolesta vähän erilainen. Pidän kuitenkin järkevämpänä ostaa sellaisen uutena, niin ei tarvitse ns. etsiä neulaa heinäpellosta.