Klassinen ›

Mielestäni musiikissa on mielenkiintoista juuri se, miten eri aikakausien säveltäjät käsittelevät vakiintuneita teosnimikkeitä. Musiikki elää ja nimikkeet siinä mukana. Ei ole mitenkään tarpeellista asettaa rajoituksia sille, millaista teosta voidaan sinfoniaksi tai sonaatiksi tai konsertoksi kutsua. Jokainen säveltäjä kuitenkin peilaa omaa sävellystään traditioon ja mahdollisesti haluaa nimetä teoksensa sinfoniaksi kommentoidakseen traditiota.
 
Kyllä vaan, mutta siksi juuri vähän kalskahtaakin korvaan, kun Segerstamia verrataan "sinfonikkona" Haydniin. Teokset ovat niin erimuotoisia, että pitäisi tällaisessa vertauksessa ottaa huomioon mitä kumpikin tarkoittaa sinfonia-käsitteellä. Vertaaminen vain lukumäärän perusteella on aika harhaanjohtavaa. Haydnilla on soivaa kestoa sinfonioissaan varmasti moninkerroin Segerstamiin verrattuna, vaikka jälkimmäinen säveltäisi vielä toisetkin sata sinfoniaa.
 
Sama kuin sanoisi Scarlattia tuotteliaimmaksi sonaattien säveltäjäksi. Hänen sonaattinsa kestävät pari minuuttia, kun romantiikan aikana sävellettiin yli puolituntisia. Huippuna varmaan Schubertin lähes tunnin mittainen (upea) pianosonaatti B-duuri.

Lefalla on muuten sinfonian 111 kantaesitys huhtikuussa.
 
Gala concert Sa 23.4.2005 at 18
Conductor Leif Segerstam
 
Leif Segerstam: Symphony No. 111 "Sorrowmosquitocaterpillarformations... towards... because"

Kyllä vaan, mutta siksi juuri vähän kalskahtaakin korvaan, kun Segerstamia verrataan "sinfonikkona" Haydniin. Teokset ovat niin erimuotoisia, että pitäisi tällaisessa vertauksessa ottaa huomioon mitä kumpikin tarkoittaa sinfonia-käsitteellä. Vertaaminen vain lukumäärän perusteella on aika harhaanjohtavaa. Haydnilla on soivaa kestoa sinfonioissaan varmasti moninkerroin Segerstamiin verrattuna, vaikka jälkimmäinen säveltäisi vielä toisetkin sata sinfoniaa.
 
Sama kuin sanoisi Scarlattia tuotteliaimmaksi sonaattien säveltäjäksi. Hänen sonaattinsa kestävät pari minuuttia, kun romantiikan aikana sävellettiin yli puolituntisia. Huippuna varmaan Schubertin lähes tunnin mittainen (upea) pianosonaatti B-duuri.
 
Segerstam vangitsee sen mikä liikkuu hetkessä eikä kiinnitä rakenteellisiin seikkoihin niin suurta huomiota. musiikki vain virtaa hänen lävitseen estottomasti ja hän kirjoittaa sen nuottipaperille nopeasti, ettei ajatusvirta katkeaisi,kun taas suuret säveltäjät voivat hautoa mielessään kauankin kerran löytämiään aiheita,kunnes ryhtyvät varsinaiseen aineiston muokkaamiseen ja hiomiseen, monien luonnosten kautta,kuten esim. Beethovenin tapauksessa oli asian tila. Eihän sinfoniaa silti kait fantasiaksi voida kutsua,kuten Sibbe seitsemäntensä ensiversiota, Sinfoninen fantasia. sinfonia nimittäin sattuu olemaan rakenteellisesti ja muodoltaan paljon kiinteämpi kokonaisuus, riippumatta siitä, soitetaanko eri osat yhteen, vaiko kostuuko teos yhdestä ainoasta osasta,kuten Schönbergin kamarisinfonia, josta sibbe sai virikkeensä, vaikka hän pitikin sitä korvienpiinana Schönbergin atonaalisen kauden varhaistuotteina. Fantasiassahan muoto ei yleensä olekaan kovin tiivis,kuten vaikkapa Beethovenin opus 80:ssä, jonka myrskyisän improvisatorisen alun jälkeen muoto tiivistyy, ja seuraa kymmenkunta munnelmaa samasta teemasta, joka myöhemmin näyttäytyy tuoden mieleen 9. sinfonian ilon hymnin. Hiukan ulkokohtaistahan tuo musiiki on eikä yllä Kepeässä ilosuudessaan Mozartin sydämestä lähtevään musiikilliseen ilmaisuun.
 
sellaiseen käsitykseen olen tullut, ettei hän paljon teemoista ja temaattisesta työstä perusta.
 
Tätini lauluoi kauan sitten jossakin Lefan johtamassa kuorossa Euroopan kiertueella.

sellisti: Pahoittelen näin vanhan ketjun uudelleenherättämistä, mutta Guinnessin ennätyssivu tiesi kertoa seuraavaa:
 
"The most prolific symphonist was Johann Melchior Molter (1696_1765) of Germany, who wrote over 170 symphonies."
 
Eli on Lefallakin vielä tekemistä.
 
Mjaskovski Neuvostoliitosta sävelsi ainakin 27, mutta eräs britti nyt en muista kuka, lähes 40 sinfoniaa. "Nykysäveltäjiä" kumpikin.
 
Kaikki kunnia Segerstamille mutta Schubertiin palatakseni tosiasiallisesti on kuitenkin niin, että aloittamastaan 12:sta sinfoniasta Schubertilta jäi 5 kesken, joista pari on numeroimattomia, D 615 ja D 708, ja ns 7. e-molli, 8 h-molli, ja ns. 10. sinfonia, jotka varmasti oli luonnosteltu ja teoksesta riippuen joko kokonaan tai osin orkestroitukin, kuten tietenkin kuuluisa keskeneräinen ja ensimmäisen osan n. 110 tahtia 7. sinfonia jota kuullaan eri täydentäjien versioina. Hieno teos. jotakin 9. sinfonian maailmaa ennakoivaa taivaita tavoittelevia vaskihuipennuksia, mutta myös italialaista plastisuutta laulavassa pääteemassaan. Vain taiteilijaystävän sana.
 
On jopa mahdollista että 16:sta sinfoniasta, jotka hän aloitti jäi 9 kesken. mutta se on spekulatiivista koska emme varmasti tiedä olivatko säilyneet katkelmat ja yritelmät, joita on muutamia, alkusoittoja vai sinfonioita. Näistä potentiaalisista ehdokkaista se varhaisin katkelma on D 2 ja jotain, veikkaan B:tä, ja katson myöhemmin kuinka lotossa kävi, muistuttaa Singspiel Fernandon D 220 myrskyä kuvaavaa orkesterijohdantoa joka ei ole itsenäinen oopperasta irrotettavissa oleva orkesterikappale joka päättyisi täyslopukkeeseen. Aivan kaikkia ei ole pystytty ajoittamaankaan luotettavasti. Mutta suurin osa on syntynyt teini-vuosina. Kuten monet dramaattiset ja loistokkaat hämmästyttävän kypsät alkusoitotkin.
 
Ja jotta asia kävisi aina vain vaikeaselkoisemmaksi ja mystisemmäksi on olemassa toisen käden tietoa ja teoria siitä että Schubert olisi itsekritiikkinsä puuskassa kuten Sibeliuskin vanhoilla päivillään, tuhonnut varhaisimmat konviktikoulussa syntyneet sinfoniansa joiden olemassaolosta ei kuitenkaan ole säilynyt mitään dokumenttia, sen enempää suoria viitteitä kuin luotettavaa tietoakaan.

megatherium: Mjaskovski Neuvostoliitosta sävelsi ainakin 27, mutta eräs britti nyt en muista kuka, lähes 40 sinfoniaa. "Nykysäveltäjiä" kumpikin.
 
No se on varmaan Havergal Brian?

Tääkin meni jo:
 
http://www.suomi-seura.fi/site_v3/i … ;task=view&id=264&Itemid=38
 
" Leif Segerstamin 200. sinfonia valmistui

 
Säveltäjä-kapellimestari Leif Segerstam on saanut valmiiksi 200. sinfoniansa. Kahdessadas sinfonia syntyi osana seitsemän sinfonian yhtäaikaista kirjoittamista. Teoksen esitysaikataulusta Segerstam ei osaa kertoa mitään, koska hän "ei tee tilaustöitä".
Helsingin Sanomien taannoisessa kuukausiliitteen haastattelussa Segerstam kertoi lähettäneensä ennätysesityksen Guinnessin ennätysten kirjaan. Guinness pitää yhä tuotteliaimpana sinfoniankirjoittajana Joseph Haydnia, joka sävelsi 104 sinfoniaa. Segerstamin sävellystahdista kertoo se, että reilu vuosi sitten sinfonioita oli koossa vain 176 kappaletta.
 
Segerstamin mukaan hänen luovuutensa lähde ovat Länsi-Uudenmaan maisemat. Hän viettää kesäänsä ja säveltää Määrpään huvilalla Antskogissa, Fiskarsin Ruukkikylän kupeessa. "
 
Mites se Lefa nyt jossakin Hesarin kuukausiliitteen tai Suomen kuvalehden haastattelussa sanoi, jotain semmoista että sinfoniat ovat kuin spermaa, niitä täytyy olla paljon - olikohan loppu jotain että jotta joku jäisi henkiin?

levesinet: No se on varmaan Havergal Brian?
 
Joo niin olikin. En ole koskaan vaan kuullut niistä yhtään.

Mites se Lefa nyt jossakin Hesarin kuukausiliitteen tai Suomen kuvalehden haastattelussa sanoi, jotain semmoista että sinfoniat ovat kuin spermaa, niitä täytyy olla paljon - olikohan loppu jotain että jotta joku jäisi henkiin?
 
Segerstamhan on varioinut melko useasti tuota sinfonian ja sperman yhteyttä, mutta ehkä sisältö kiteytettynä olisi: aina ei tule ja välillä laatu on mitä on. :)

filtteri: Segerstamhan on varioinut melko useasti tuota sinfonian ja sperman yhteyttä, mutta ehkä sisältö kiteytettynä olisi: aina ei tule ja välillä laatu on mitä on. :)
 
:D No mut, voi ennustaa jo tässä vaiheessa että kyllä se kaveri tulee todennäköisesti jäämään historiankirjoihin yhtenä todella suurena musiikkilegendana, Paganinin ja Lisztin tapaan. Tosin ne sattu olemaan ekat, että ei se nyt ihan sille tasolle koskaan voi päästä. Mutta ne Lefan puuhastelut on ihan kipeitä.

No mut, voi ennustaa jo tässä vaiheessa että kyllä se kaveri tulee todennäköisesti jäämään historiankirjoihin yhtenä todella suurena musiikkilegendana, Paganinin ja Lisztin tapaan.
Ihan varmasti jää. Leif Segerstam on nero, hänen kaltaisiaan ei ole maailmassa liikaa. (Brasiliasta löytyy yksi Hermeto
http://www.youtube.com/watch?v=XTgGc0YMTX4
On muuten tiukka huiluefekti 3:03 alkaen.)

levesinet: . (Brasiliasta löytyy yksi Hermeto
http://www.youtube.com/watch?v=XTgGc0YMTX4
On muuten tiukka huiluefekti 3:03 alkaen.)
 
Mä olin katsomassa kun se joskus noin vuosi sitten oli Tavastialla ja oli katsomisen/kuuntelemisen arvoinen!

Kaikkien aikojen kenties merkittävin vaikkakaan ei tuotteliain naissinfonikko ja uskoakseni jokatapauksessa Suomen merkittävin naissäveltäjä milloinkaan oli luullakseni Helvi Leiviskä, jonka tekotavaltaan ankaran polyfonisissa sinfoniioissa, jotka syntyivät v. -48, -56 ja 1971 voidaan kuulla Brucknerin, Schonbergin atonaalisen ekspressionismin ja Arthur Honeggerin liturgisen sinfonian vaikutusta kolmiosaisessa muodossaan, joka kaikessa järkyttävyydessään ja kouraisevuudessaan on kaukana kansallisromanttisen sinfoniatradition puolivillaisuudesta ja sulavuudesta kohoten yksinäiseksi ja ainutlaatuiseksi tunnustukselliseksi monumentiksi säveltaiteessamme.

levesinet: Joo-o, tilanne elää:
 
Segerstam 215+
Holzbauer 200?
Molter 169
Bretón 130
Graupner 113
 
Aiheellista olisi kysyä ketkä heistä olivat "oikeita" sinfonikkoja ja millaista sävelteosta ja sävellysmuotoa voidaan nimittää sinfoniaksi muodon ja tematiikan perusteella jonka kaikki voivat tunnistaa sinfoniaksi sellaisen kuultuaan ellei tätä termiä käytetä perinteestä suuresti poikkeavassa merkityksessä? Melartinilla tapaamme vielä sinfonian perinteiset 4 osaa.

Jos nuo Segerstamin sinfoniat lasketaan, niin voidaanhan yhtä hyvin kysyä, montako sinfoniaa J. S. Bach on säveltänyt? Hänellä on ainakin 20 sinfonian kokoelma kosketinsoittimille, sitten vielä sinfoniat kantaatteihin ja vieläkö muuta?

mitä väliä jollain trivialuvuilla?
 
helvetti ku pääsis jo täältä duunista; kuolee taas tähän tylsyyteen...

rkellu: mitä väliä jollain trivialuvuilla?
 
helvetti ku pääsis jo täältä duunista; kuolee taas tähän tylsyyteen...
 
Ehkä juuri siksi Muistelin sinfonian isäksikin joskus mainittua päivänsankaria soittamalla, en sinfonioita, edes Laudonia N.o 69, vaan Haydnin buffa-oopperoista poimittuja herkullisia koomisia aarioita, kuten Leporelloa hämmästyttävässä määrin ennakoivan Don Pasqualen Orlando Paladinosta ja Villotton ja kalastajien päällikön Masinon La Vera Costanzasta, jossa edellä mainitussa voi kuulla motiivista sukulaisuutta Osminin aariaa muistuttavassa kuviossa ja jälkimmäisen tuo repetitioissaan mieleen Masetton Don Giovannista aivan kuten Suru-sinfonian finaalissa vilahtaa aihe joka kuullaan myöhemmin Mozartin 28. sinfonian finaalissakin vain sillä poikkeuksella että Haydn kykeni loihtimaan hymyn paitsi kollegansa myös jälkipolvien huulille musiikillisen komiikan mestarina viljeltyään kuihtumatonta huumoria hersyvissä aarioissaan jotka eivät ole menettäneet mitään musiikillisesta lumovoimastaan 200 vuodessakaan kun klassisten muotorakenteiden kahleisiin pakotetut sinfoniat tuntuvat joskus kaavamaisilta ja kuluneilta tuotteilta kykenemättä vastaavalla spontaanisuudella ilmaisemaan ihmissydämen liikkeitä oopperahahmojen sielunliikkeiden vivahteikkuudella jota säveltäjä ilmentää henkilöihinsä usein syvästi eläytyen.

Mun mielestä Leif Segerstram on 250 sinfoniallaan tuotteliain. Toinen ahkera työmyyrä on Joseph Haydn yli sadalla sinfoniallaan.

suomen tuotteliaimman sinfonikon tittelin ansaitsee kyllä oikeutetusti mitä ilmeisimmin oloissamme harvinaisen tuottelias erik fordell 44. Aidolla Sinfoniallaan, jotka ovat vakavasti otettavia tämän korkeimman absoluuttisen sävellysmuodon edustajia. Sinfoniaa myös länsimaisen taiteen täydellisimäksi muotoilmentymäksi kutsutaan. Valitettavasti vain 2 mestarin sinfoniaa taitaa olla ylen äänitearkistossa kuultavissa.sävelkielensä, muotonsa , haröonisen struktiirinsa ja punnitun temaattisen aineksensa puolesta ne voittavat edellä mainitun atonaaliselta kakofonialta kuulostavan vapaapulsatiivisen liirumlaarum "sinfonikkouden"