Rummut: soittaminen ›

Tekstiä on tullut nyt nielaistua niin paljon että tehokkaan vastauksen tekeminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta yritetään kuitenkin. Tässä teille vähän tekstiseinää.
 
oikeutettuja mielipiteitä
 
Jos ei pidä metallista, se on oikeutettu mielipide. Jos sanoo että metalli ei tarjoa henkilökohtaisesti musiikillista tyydytystä, sekin on oikeutettu mielipide. Mutta se viesti minkä minä näistä kirjoituksista olen rekisteröinyt asettaa musiikkityylit objektiiviseen arvojärjestykseen ilmaisukeinojen perusteella. Siis ihan kuin musiikkia arvioitaisiin kuin jotain taitoluistelua tai aerobiccia. Rasti ruutuun listalta pisteitä suorituksen mukaan. Kukas siitä urheilusta puhuikaan? Tällainen ajattelutapa pullistaa meikäläisen otsasuonta niin kuin se aina on tupannut tekemään.
 
Jos musiikilla on tarkoitus kuvata jotain, niin ei kai voida olettaa, että kaikkia asioita kuvattaisiin samalla tavalla? Käsitteet joita täällä ahkerasti on heitelty ilmoille hyvän ja oikean musiikin mittareina ovat olleet ainakin melodisuus, harmonisuus ja groove. Ne voivat toimia merkitsijöinä tietyille tunteille ja tiloille, siinä missä niiden puute tai välttäminen on toisille. Tällaisten musiikillisten piirteiden puutteesta ei voi ketään tietenkään vaatia nauttimaan, mutta ei kukaan voi väittää myöskään että se tekisi musiikista taiteellisesti vähemmän arvokasta.
 
Ja sitten ylipäätään tämä koko aiheen alkupiste: pennut soittava vain heviä. Tekee mieli lysähtää kasaan silkasta turhautuneisuudesta kun tällaista lueskelee. Kaiken voi tietenkin sanoa olevan tahallista härnäämistä, mutta vastausten tyylistä päätellen tällaisia ajatuksia on monilla muillakin ilman mitään provosoinnin motiivia. Sanon tässä itsekin suoraan, että ei minuakaan kiinnosta kuulla sitä seitsemättä miljoonaa uutta räkänokkien kellaribändiä soittamassa niitä samoja surkeita riffejä yhtä huonosti kuin kaikki muutkin. Mutta. Sen musiikista innostumisen, soiton eteen työn tekemisen ja ylipäätään elämällään jonkin merkityksellisen tekemisen lokaan vetäminen omien musiikillisten mieltymysten perusteella on täysin sietämätöntä. Ihan kuin haluttaisiin sanoa, että jos ei taidot riitä tällä sekunnilla niin älä edes yritä. Erittäin aikuinen ja terve elämänasenne kaiken kaikkiaan, niinkö?
 
Jos metalli hallitsee treenikämppien bändien tyylikirjoa, niin kuka siinä oikeasti lopulta häviää yhtään mitään? Ylitarjonta synnyttää vastareaktioita ja parhaimmillaan uusia innovaatioita ja hyvää musiikkia.
 
Pisteenä i:n päälle on vielä tämä Jazzmiehen kuningasletkautus:
 
Miten voit tietää, että jazz on todella vaikeaa musiikkia soittaa? Luulen että vain arvaat niin. Arvostat siis jazzmusiikkia sen mahdollisen vaikeuden takia. Itse en arvosta ahkeruutta tai harjoittelua sen itseisarvon takia, vaan tärkeimmäksi nousee se, mitä sanoo. Pelkkä sanominen ei riitä. Otetaampa esimerkiksi koulusurmaaja. Onko se arvostettavaa, että hän suunnittelee ja pystyy tuollaiseen tekoon? Ei. Samaa logiikkaa voi käyttää vaikkapa noista grindrumpaleista. Onko se oikein ahkeruuden tai harjoittelun kautta pilata musiikki? Ei.
 
Ymmärtäisin kommentin jos kyse olisi sanoitusten sisällöstä, koska niiden esittämästä maailmankuvasta ja näkemyksistä on aina hyvä syy keskustella. Mutta siis että koulusurmaajan toimet ovat kuin ahkeruuden ja harjoittelun kautta musiikin pilaava grindirumpali! Ikävä kyllä en tiedä olenko koskaan kohdannut näin mauttomaan asuun puettua putkinäköisyyttä ja ahdasmielisyyttä.
 
Huokaus.
 
Ei kai musiikki nyt hyvänen aika sentään ole mikään kilpailu, saati sitten älykkyystesti? Minä näen sen edelleen tunnekanavana, maailmankuvan heijastuksena, siis taiteena. Tyyli kuin tyyli.
 
Palataan todennäköisten vastaväitteiden merkeissä astialle myöhemmin, pitää mennä tekemään luentopäiväkirjaa.
 
***
 
Normaalisti herra Hollströmin nokkelat letkautukset jaksavat huvittaa, sillä elämä on opettanut minut arvostamaan harmittoman vittuilun jaloa taitoa. Nyt kuitenkin kyrsii. Ole minun puolestani mitä mieltä olet noista nimistä. Tiedän itse niiden taustat ja sen missä itse seison, joten en välitä. Asiallisella kysymyksellä olisit saanut asiallisen vastauksen. Tiedä kuitenkin, että jos käsittelet näitä nimiä tällaisella ajoituksella tähän "öhöhöö kattokaa tota" -tyyliin, niin viestität vain haluavasi väistellä keskustelun varsinaisia kysymyksiä ja samalla loukata minua henkilökohtaisesti ottamalla älykkyyteni aiheettoman epäilyksen alle.