Rock, pop, alternative ›

Aiemmin tuli kritisoitua, että "vapauden kaupungit" saavat osaltani jäädä kauppaan, mutta tuli se silti ostettua kun "sai niin halvalla".
 
Noh. Sanotaanko, että yllättävän hyvä levy se on. Paljon parempi, kuin suttuiset "maistiaispätkät" antoivat odottaa. Suomalainen dervissi on yksi myöhempien aikojen parhaita yup-biisejä, tosin se lopun kitaratiluttelu on kuin kännissä puhumista; pakko puhua, vaikkei ole mitään asiaakaan. Kilpa-ajajat taas ei sinällään hetkauta suuntaan tai toiseen, aika perusbiisi, jokseenkin luotijunamainen tempaisu. He olivat vapaat -taasen ärsytti singlenä(?) ja radiosoittona yli kaiken, koska se vaan ei kuulostanut juuri miltään. Jostain syystä juuri tämä biisi jää tältä levyltä aina päähän soimaan. Pullopää kuulosti alkuun todella vaisulta ja väljähtyneeltä hetkiseltä levyllä, mutta jotain kierolla tavalla miellyttävää siinä on. Ismo Alangon joltain biisiltä se melkein kuulostaa, muttei kumminkaan. Sähköpaimenesta pidin jo ensikuulemalta. Auringon pieksämät taas muistuttaa hyvinkin paljon vanhempaa YUP:ta, jostain yövieraiden ajoilta. Yksi levyn parhaita kipaleita. Kunhan kuluu tuhat vuotta on ihan ok, mutta kuten aina, single-biisit eivät oikein säväytä. Ne on jotenkin liian helppoja tai muuten vain otteettomia. Kyllä, aivan oikein -taas on varsin turha lisä levylle. En muista oliko se tämä vai joku näistä muista täytebiiseiltä kuulostavista, jossa miksausnapit ovat jääneet säätämättä ja ääni särkee pahemman kerran. Mainosmiesten haamut on samanlainen täytebiisi, mutta tällä kertaa kertosäkeen aikana tulee outo deja-vu. Menee kauan, ennen kuin keksin mikä siitä tulee mieleen, mutta jostain syystä se assosioituu Nypyköiden ha-ha-haribo, haha haribo -kappaleeseen. Joku kohta siinä kuulostaa samalta, en kyllä ymmärrä miten. Maailman parasta maailmaa on moni taho kehunut levyn parhaimpiin kuuluvaksi biisiksi. Omasta mielestäni se ei sitä ole. Kuuluu niihin biiseihin, joiden yli hypätään joka kerta. Ei vaan jaksa! Jotain Alankomaista tähänkin raitaan on kätkettynä, mutta se kertosäe ei vaan toimi. Aivan kaikki käy -menee vähän varkain edellisten jatkona. Ei siitä mitään jää mieleen, ehkä jotenkin jotain tavaroiden taikamaailma -henkeä siinä taisi olla.. tai jossain muussa niissä muutamassa täytebiisin kuuloisessa..
 
Sitten tulee "sanomisen pakosta", jolle pitää oikein varata oma kappale. Ristus minua risoo tuo Martikaisen tyyli haukkua fanejaan. Jos ei artisti kestä sitä, että fanit pitävät varhaisemmasta tuotannosta ja pistävät tylympää kritiikkiä uudemmasta ja kaupallisemmasta, niin voi voi. Jo rankoissa ankoissa annettiin täyslaidallinen vanhan tuotannon faneille, niin nyt sitä vaan jatketaan ja artistin pitäisi näemmä olla marttyyri ja tehdä epäkaupallista paskaa vain kourallisen kokoiselle yleisölle. On sinänsä outoa, että herra sanoittelee näitä kaupallisuuden ja kapitalismin ja kaiken vastaisia inhorealistisia sanoituksia, mutta sitten tulee että "sillä taiteilija jalostuu paineessa: se loassa versoo, kärsii maineessa. Löysässä hirressä rakkaimmat rimpuilee. Niin toivovat ne, jotka eivät niin tee". Tietenkin sanoitusta voi tulkita monella tavalla, mutta minä tulkitsen tuon siten, että fanit haluaisivat artistin tekevän sitä matskua, joka ei lyö rahoiksi ja sitten tämä rakas artisti riutuu ja kärsii. On helppo vaatia tekemään sellaista, jos ei itse joudu kärsimään mm. rahan puutteesta. Noh, jos artisti tosiaan kritisoi rahaa ja uraa ja kaupallisuutta vastaan, niin nyt se sitten tahtoo itse saada enemmän. Jotenkin outo hetkinen levyllä tämä biisi ja onnistuu ärsyttämään, kuten rankat ankat teki aiemmin.
 
Onneksi se levy ei kuitenkaan lopu siihen, vaan jäljellä on maailmannäyttely. YUP on osannut ennenkin lopettaa levyt hienosti (alkemisti, ihmisoikeuksien julistus, taivaiden maisterit) ja tämä on hieno jatko siihen perinteeseen. Hyvä biisi, tosin lopun kitara-tilulilu menee taas sinne humalassa puhumisen kategoriaan.
 
Yleisesti ottaen tämä levy on jotain sellaista, mikä olisi voinut ihan hyvin ilmestyä yövieraiden jälkeen tyylillisesti. Levystä jää vain vähän vaisu tunnelma, koska se on täynnä "hyvän levyn keskinkertaisia kappaleita", mutta siitä puuttuu ne kaikkein selvimmät suosikit. Suomalainen dervissi on lähinnä sitä, mutta se kaipaisi kovasti kaverikseen jonkin toisen todella hyvän biisin. Sen avulla tämä levy olisi noussut omassa ranking-listassa todella korkeally. Nyt tämä on siellä keskinkertaisten joukossa. Yllätti se siltikin positiivisesti, eikä missään nimessä ollut huono ostos. Levyn innoittamana hankin myös maailmannäyttely EP:n, mutta se jos mikä on pettymys. Ai miksikö? No, kun pistän sen tietokoneeseen ja haluaisin kuunnella, niin se aukaisee playerin ja pistää videon pyörimään. Miksei niitä biisejä voi olla siellä "normaalisti", että ne saisi napattua winampin soittolistalle? Hittoon kaikenmaailman videot. En minä aina ole cd-soittimen ääressä, suurimman osan ajasta tietokoneella niin töissä kuin kotonakin (valitettavasti), mutta EP:n kuuntelu on tehty näemmä mahdottomaksi. Olkoot. Ei jaksa parin uuden biisin takia vaivautua. Jos ei mikään rippaus-softa niitä saa helpolla muutettua mp3:ksi, niin sitten pitää taikoa ne jostain toisaalta, että saa kuunnella niitä. Sentään rehellisesti ostan musiikkini, joten kaippa minulla on siihen oikeuskin.