Rock, pop, alternative ›

Jarkko G.: 09/09/09
 
No nyt ne remasteroidut tulee.
 
http://edition.cnn.com/2009/SHOWBIZ … les.remastered.catalogue/index.html
 
No voihan perhana! T. nimimerkki "kaikki Beatles-CD:t joskus ostanut".
 
Ei vaan, enköhän tsekkaa joskus jonkun remasteroiduista. Ja eikös Beatles-levyjen äänenlaatu ollut alunperinkin varsin "hifi", mitä olen ollut huomaavinani muihin aikalaisjulkaisuihin verrattaessa. Eipä silti että kyseiset seikat olisivat haitanneet musiikkinautintoani...

Ossi: Lienevät wörkkineet bändin miellyttämään nykyiseen äänimaailmaan tottuneita kuulijoita tms.
 
Tuo on nimenomaan se kauhuskenaario, koska
Biisit ja esillepano toimivat ihan mainiosti jo silloin, kun ne aikanaan julkaistiin.
 
Kaikista vähiten haluasin kuulla kihisevää yläpäätä ja ylituhtia alapäätä ns. täpöllä.

varakeef: Tuo on nimenomaan se kauhuskenaario, koska_Kaikista vähiten haluasin kuulla kihisevää yläpäätä ja ylituhtia alapäätä ns. täpöllä.
 
Sama täällä, mutta olen optimistinen koska Love oli jo ihan hieno kokemus. Tahtoisin viimeinkin kuulla ne kappaleet suunnilleen samanlaisina kuin ne aikoinaan miksausstudion kaiuttimista kuultiin, ja sehän ei vinyyliltä ole mahdollista, cd:ltäkin ehkä nippa nappa.

Onko A Taste Of Honeyn suhinat säkeistöissä tarkotuksella?

Jokapaikanapina: Onko A Taste Of Honeyn suhinat säkeistöissä tarkotuksella?
 
Siinä on kieltämättä suhinan takia vanhan lännenelokuvan tuntua, autiomaan paahteisenraskas hengitys. Sopii mainiosti Please Please Me:n tunnelmaan. Taas kerran pitää aprikoida onko ne olleet niin viisaita että olisivat osanneet hyödyntää tuollaista lo-fi-kikkaa about 30 vuotta etuajassa? En tiedä. Äänitykset hoidettiin niin nopeasti, ettei tietyn nauhakohdan suhteellinen kuluminen voi olla syynä. Jospa siihen säkeistölauluun on heitetty niin raskas kompura ja kaiku heti kättelyssä että sivutuotteena on syntynyt kohinaa?

Olisikohan osa levyistä peräti remixattu Yellow Submarine Songbookin tapaan? Eli, olisiko välimiksausten alkuperäisraidat siirretty digitaaliseen muotoon ja synkattu uudelleen miksausta ja masterointia varten parhaan äänenlaadun takaamiseksi? Mitään teknisiä yksityiskohtia ei liene annettu julkisuuteen. Jos on käytetty pelkkiä masternauhoja, niin mahtaako julkaisu tuoda mitään uutta Dr. Ebbetsin versioihin verrattuna?

jyrki_i: Olisikohan osa levyistä peräti remixattu Yellow Submarine Songbookin tapaan? Eli, olisiko välimiksausten alkuperäisraidat siirretty digitaaliseen muotoon ja synkattu uudelleen miksausta ja masterointia varten parhaan äänenlaadun takaamiseksi? Mitään teknisiä yksityiskohtia ei liene annettu julkisuuteen. Jos on käytetty pelkkiä masternauhoja, niin mahtaako julkaisu tuoda mitään uutta Dr. Ebbetsin versioihin verrattuna?
 
1963 loppupuolelta lähtien raidat on säästetty, eli ennen välimiksauksia äänitetyt osuudet. Niitä on kutakin kappaletta kohden epälukuinen määrä. Minusta olisi täysin hullua, elleivät Martin Sr. & Jr. olisi viimeistään nyt tarttuneet joka ikiseen raitaan, siirrättäneet niitä digitaaliseen muotoon ja miksanneet parhaimmillaan yli 20-raitaista informaatiota. En tiedä mitään varmasti, mutta olisi outoa ellei juuri näin olisi tehty.

velipesonen: 1963 loppupuolelta lähtien raidat on säästetty, eli ennen välimiksauksia äänitetyt osuudet. Niitä on kutakin kappaletta kohden epälukuinen määrä. Minusta olisi täysin hullua, elleivät Martin Sr. & Jr. olisi viimeistään nyt tarttuneet joka ikiseen raitaan, siirrättäneet niitä digitaaliseen muotoon ja miksanneet parhaimmillaan yli 20-raitaista informaatiota. En tiedä mitään varmasti, mutta olisi outoa ellei juuri näin olisi tehty.
 
Itse en lähtisi moiseen operaaatioon. Aivan viheliäinen ja työläs homma muistella miten välimiksaukset on tehty ja yrittää löytää samanlaatuista balanssia, mutta vain vähäisemmällä suhinalla.
 
Levyt menevät kaupaksi ilmankin ja kaikki poikkeamat alkuperäisestä aiheuttavat vain narinaa.

varakeef: Levyt menevät kaupaksi ilmankin ja kaikki poikkeamat alkuperäisestä aiheuttavat vain narinaa.
 
Alkuperäinen on olemassa aina ja ikuisesti, mutta minua ei haittaa tippaakaan jos tulos on alkuperäistä parempi. Ajatellaan vaikka jotain Rembrandtin taulua: Nykyisin sen alkuperäiset kontrastit ovat osittain kadonneet. Samalla tavoin jotkin Beatlesin alkuperäiset vinyylilevyt ovat verrattavissa ajan saatossa ryhtinsä menettäneeseen öljyvärimaalaukseen.
 
Joku ehkä ajattelee että asia on täsmälleen päin vastoin, mutta vinyylin ehdoilla miksaaminen ei ole muuta kuin lopputuloksen haalistamista ja vanhentamista ennen aikojaan.

Ne tehdään niin että ne kuulostaa hyvältä pilipsissä, eli botne on tuhti ja pyöreä ja pellit sölköttää, niin ne myy maksimaalisesti. Näin joka merkonomipariskunta voi ostaa boksin hyllyyn pölyyntymään. Aikalaisdiggarille näillä tuskin on suurta annettavaa.
 
Voin mieluusti tulla kyllä todistetuksi vääräksi profeetaksi.

Joku ehkä ajattelee että asia on täsmälleen päin vastoin, mutta vinyylin ehdoilla miksaaminen ei ole muuta kuin lopputuloksen haalistamista ja vanhentamista ennen aikojaan.
 
Vinyylin kaiverrus vaatii Long Play formaatissa (33 1/3 RPM ja tiuhaan kaiverretut matalat urat) vielä enemmän vinyylin ehdoilla miksaamista ja masterointia kuin Single Playt ( 45 RPM ja reilummat urat). Jotenkin tuntuu singlejä kuunnellessa et ne "soi paremmin". Toisaalta, voi se olla niinkin että tulee kuunneltua se yks biisi keskittyneemmin.

Gardiner: Jotenkin tuntuu singlejä kuunnellessa et ne "soi paremmin". Toisaalta, voi se olla niinkin että tulee kuunneltua se yks biisi keskittyneemmin.
 
12 tuumaiset kyllä soivat ehdottomasti paremmin, mutta 7 tuumaiset kyllä kuulostavat oman kokemuksen perusteellä pääsääntöisesti huonommilta, kuin LP. Liekkö sitten syynä se seiskatuumaisten monesti kovin ohut vinyyli? Ja ovathan ne urat aika tiheässä siinä seiskallakin...

Toivottavasti vanhat CD-versiot tulee alennusmyyntiin nyt. Beatles levyt on olleet kohtuuttoman kovahintaisia. Kun vinnyylit löytyy, niin en ole viitsinyt päivittää CD-aikaan, vaikka vinyylikuuntelu hankalaa omalla kohdalla onkin.

No sen verran täytyy sanoa, että Love-pläjäyksen soundit olivat mielestäni ihan kohdallaan.
 
Tuosta velipesosen ehdottamasta parantelusta: niin, eikös siinä samalla sitten laiteta vähän kitararaitojen alle huomaamattomia syntikkapadeja niin tulee täyteläisempi soundimaailma, niin ja sit nuo Lennonin soittamat Let It Ben bassoraidathan on täynnä virheitä, mutta äkkiäkös ne leikkaa-liimaa -korjataan virheettömiksi. A Day In The Lifestakin voi vihdoin poistaa ne häiritsevät Mal Evansin huutelut... ja Georgehan sanoi että olisi halunnut Willie Weeksin soittamaan Somethingille, eiköhän pirauteta mies studioon. Ja saiskohan Yesterdayhin askarreltua vähän Lennonia laulamaan taustoja niin ei tarvitsisi Maccan valittaa biisin krediiteistä? Ei kai siihen tartte kuin sampleja ja vähän autotunea... onneks on tätä teknologiaa nykyään!

Parantelusta puheen ollen, kaikki pitäisi tietenkin saada kuulostamaan Totolta.
 
Esimerkiksi Lovella oleva I Am the Walrus on alkuperäistä parempi, koska se on tarkempi. Eli sellaista hifi-tarkkuutta kaipaan, en muuta, ja mietityttää onko se cd:llä mahdollista vai tarvitaanko parempi (korkearesoluutioisempi) formaatti.

Eäh.. ei ois pitäny noihin stevesbeatles.comin anomalities juttuihin koskea. Parissa biisissä kiinnitän nyt joka kerta huomiota johonkin mokiin ja risoo aivan helvetisti. Esim. Eleanor Rigbyn hölmösti feidailevat tuplalaulut..

Hannu H.: Eäh.. ei ois pitäny noihin stevesbeatles.comin anomalities juttuihin koskea. Parissa biisissä kiinnitän nyt joka kerta huomiota johonkin mokiin ja risoo aivan helvetisti. Esim. Eleanor Rigbyn hölmösti feidailevat tuplalaulut..
 
http://stevesbeatles.com/wgo/list.asp Tässä siis tarkka linkki. Mutta voi kun on mahtava lista! Täynnähän Beatlesin piisit on aina ollu kaikkia pieniä kummajaisuuksia (vaikkapa Hey Juden "fuckin' hell", johon muuten meni aikaa oppia kuulemaan se, mutta nyt pompahtaa joka kerta tosi kovaa esiin), mutta siisti saada lista jossa on paljon uuttakin.

Tämä remasterointijuttu on kyllä aika masentava. Tasan kaksi vuotta sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa. Piti tulla kun Sgt Pepper täyttää 40 vuotta. Eipä tullut. Sen jälkeen levyt ovat olleet eri lähteistä "remasteroituina" saatavissa pari vuotta. Nyt on vähän sellainen olo, että "so what". Tulee jos on tullakseen, soi jos on soidakseen.

Mahtaakohan olla jotain sellaista hyvää mustread- kirjaa jolla kannattaisi aloittaa Beatles-kirjallisuuteen tutustuminen. Ja toisaalta taas mitkä ovat ne (kohu)kirjat joita kandee vältellä.
 
Huomasin vain itse asiassa, että en ole bändin tarinaa kirjan kautta lukenut yhtä McCartney -kirjaa lukuun ottamatta, vaikka muutoin tulee ahmittua bändi/artistikirjoja