Tanssimusiikki ›

ville viaton: No vittu kun Mäkinen ja Taipale vetää kaikki keikat. Ei voi olla saatana että vittu noin jumalauta. Eiku toi perkele piti sanomani. Gänä.
 
Mut nehän on kiipparisteja! Niinhän sen kuuluu ollakin.

jon lord: En minä kitissyt, kerroin vain kokemuksista. Yleensäkään en kitise vaan teen työni kunnolla ja hyvin ja tunnollisesti. Toiseksi sain siitä niin paljon rahaa että kannatti tehdä.
 
Sepä se, money talks...

Naurutakuuta ei ole koskaan annettu, mutta sillä myydään töitä eteenpäin.
 
Sori, hymiö unohtu...
 
Minulla ei ole noita vatsaongelmia ollut, kerroinpahan vain sen mitä olen nähnyt. Minä pystyn kyllä olemaan lavalla ja tekemään sen mitä AMMATTILAISELTA vaaditaan palkkansa eteen. Kaikki työhän on raskasta kun sitä tarpeeksi tekee.
 
Niinpä...sillä erotuksella että tanssimuusikko EI SAA olla väsynyt, JOS uskomme palstan kaikkien alojen tuntijaa ja ammattimiestä, kas kun prkl ollaan palveluammatissa!
 
En minä VAPAAEHTOISESTI rieku lavalla, saan siitä palkkaa. Minulla se vapaaehtoisesti tekeminen loppui jo 35 vuotta sitten. Olen siitä asti tehnyt töitä korvausta vastaan ja teen edelleenkin. Ei se lavalla oleminen ole läheskään aina hauskaa ollut.
 
No eikö?Ihme homma, tuo samainen monialaosaaja toitottaa että JOKA keikka on elämääkin suurempi akti...kumpaa nyt oikeen uskoisi?No mä uskon kyllä sua, sä olet kuitenkin sydämeltäsi soittaja, ja helvetin hyvä sellainen.
 
Mutta jos se keikka on myyty ja sinne lähdetään niin se myös tehdään kunnolla. Minullakin on ollut ja on edelleen kausia jolloin töiden tekeminen ei hyvitä vitun vertaa, mutta sitten kun töihin lähdetään niin sitä vitutusta ei näytetä koskaan sille yleisölle joka on tullut pitämään hauskaa, on se sitten tanssimusiikkia, huumoria tai mitä muuta tahansa.
 
Jos ihan oikeen muistan, säkin olet kokenut tuon "väärään aikaan väärässä paikassa" -osaston...eli kun jengiä ei todellakaan kiinnosta teidän show...mä väitän että kyllä se vitutus ja väsymys on joskus aika vaikeeta peittää, peiliä mulla ei ole keikalla mutta riittää kun katsoo kellegoita...
 
Paskaa se Stand Up minunkin mielestäni pääosin on, mutta se ei kuulu minulle. Tein vain oman osuuteni mahdollisimman hyvin. Sitäpaitsi meidän show ei ollut Stand Uppia vaan kokonaisuus johon kuului musiikkia, imitointia ym.
 
Olen kuullut...toiset tykkää, toiset ei!
 
En ole vaatinut tai pyytänyt mitään myötätuntoa ja kaikkein vähiten sitä sinulta WW pyytäisinkään.
 
Joopa joo, kyllähän nuo kliseiset "klovnin kyyneleet"-osastot putkahtelee sunkin jutuistasi aina välillä.
Mulla menee ihan ok, 20 vuotta naimisissa SAMAN naisen kaa, viis kersaa, koira, töitä, ei viinaongelmia menneisyydessä eikä nytkään!Mä olen aika erikoinen poikkeus soittajissa, rauhallinen ja hiljainen, lähes normaali ihminen, ei ole prkl edes vouti perässä!Eikä edes yhtä ylinopeussakkoa!Enkä ole pettänyt vaimoa kertaakaan!Taivaspaikka lienee taattu...
 
Mutta vaikka sinua kuinka vituttaa mennä keikalle tai olet katkera, en myöskään tunne mitään myötätuntoa sinua kohtaan.
 
Miksi pitäisi?Ei mua vituta yhtään enempää kuin suakaan, pääasia että liksa tulee, eikö?
Sen takiahan töitä tehdään?Turha hurskastelu ja asioiden kaunistelu on ihan perseestä!
 
Olisit valinnut toisen uran. Ihminen tekee elämästään juuri sellaisen kuin itse haluaa.
 
Same to you... pätee varmasti potenssiin kymmenen sun kohdalla?Hukkaan heitettyjä vuosia ja vääriä valintoja ei saa takaisin kukaan!Varmasti olisin tehnyt joitain asioita toisin, toisaalta mun onni on se että mä olen saanut viettää suuren osan työelämästäni varsin normaalin perhe-elämän puitteissa, siitä suuri kiitos vaimolle ja penskoille, i love them!Toki kunnioitan suuresti elämänmuutostasi ja nostan hattua uudelle urallesi ja uskomattomalle energisyydellesi opiskelun suhteen.
 
Jos haluaa kärvistellä nurkassa ja olla katkera niin minun puolestani voi oman elämänsä pilata sillä, valinta on ihan omissa käsissä. Jos sinua vituttaa mennä keikalle niin ÄLÄ MENE!! mutta älä räksytä katkeruuttasi täällä. Minäkään en jaksanut enää tehdä keikkaa, mutta minun ei ollut pakko koska sen verran löytyi tahtoa opiskella uusi ammatti itselleni ettei tarvitse vitutuksessa lähteä tien päälle. Kyse oli siis siitä mitä oli valmis tekemään elämänsä eteen.
Mutta vittuakos minä täällä vuodattelen, no kunhan kerroin vaan omista kokemuksistani. No kärvistelkää ne joilla on siihen tarvetta ja kulkekaa karkeroituneena soittajana pitkin suomea. Muut voivatkin sitten ottaa vähän rennommin ja nauttia elämästään ja itsestään ja työstään.
 
Mitä sä OIKEESTI tiedät mun elämästäni tai mistä asioista mä nautin?Varmaan ihan yhtä vähän kuin mä sun..mun "nurkassa kärvistely" on tietoista, mä viihdyn hyvin omissa oloissa, kuin myös perheeni parissa, turakaiskiintiö on aikaa siiten täyttynyt.
 
Mä olen varmasti ainoita tällä palstalla jotka sanoo mielipiteensä rehellisesti ja suoraan, KETÄÄN mielistelemättä, perseitä nuolematta, mielipiteitänsä muuttamatta ja asioita kaunistelematta, joskus mua vituttaa oikeesti tämän alan romantisointi ja valheellisuus, kuin myös eräitten soittajien kaksinaamaisuus, ollaan saatana ihan eri miehiä täällä palstoila kuin oikeassa elämässä... miten ihanaa on käydä keikoila, kaikki hommat tehdään AINA kybällä ja rehellisesti etc, KUITENKIN jutut on aivan toisenlaisia kun ko soittajien kaa juttelee ns kasvotusten!Miksiköhän?
 
Mä olen ainakin rehellinen itselleni ja muille, se että en tekisi keikan keikkaa jos ei olisi taloudellisesti pakko EI tarkoita sitä että mua vituttaa lähteä keikalle tai että en pitäisi soittamisesta!
 
Ainakaan yhtään enempää kuin muitakaan jotka näitä hommia edelleen tekee ammatikseen!

Minä nyt vastaan WW:lle ilman mitään tuntojen nosteluita tai muita. Olet aivan oikeassa noissa asioissa mitä tulee keikkojen menneisyyteen tai siihen että aina ei huvita lähteä keikalle tai töihin ylipäätään. Mutta minä nyt olen ollut aina sellainen että en halua tehdä töitäni huonosti ja jos mahdollista selvitän aina etukäteen asiat. Tanssikeikoilla tämä tarkoittaa biisilistoja, sävel-lajeja ym. asiaan kuuluvaa. Olen sanonut tämän tuhat kertaa ja sanon vieläkin, edelleenkin minun kunnioitus työtä kohtaan , olkoon se sitten tavallinen humppaveto tai mikä tahansa, on se että haluan tehdä sen hyvin. Jotkut ovat sanoneet minulle että olen jopa liian tunnollinen töissäni, on se sitten mitä tahansa.
Minä ainakaan en ehdoin tahdoin halua mennä munamaan itseäni ja työkavereitani julkisella paikalla. Monille keikoille olen tehnyt syntikassa valmiit Presetit ettei tarvitse sitten lavalla sählätä. Miettinyt etukäteen mitä soitan siinä ja siinä biisissä ja millä soundeilla. Omalle luonteelleni en voi mitään, mutta itselleni tulee paljon parempi olo kun tekee työnsä kunnolla ja tykkää siitä. Olen lukemattomia kertoja sanonut etten halua lähteä satojen kilometrien päähän murjottamaan. Showkeikoissa tuli eteen monia kertoja että olisi halunnut vetää työkaveriaan ( oli omat syynsä ) turpaan, mutta kun mentiin lavalle kaikki se piti unohtaa ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin näyttämättä omaa tunnetilaansa yleisölle. Eräällä keikalla yhden kitaristin isä oli kuollut samana päivänä, mutta kukaan ei sitä tiennyt koska hän ammattilaisena hoiti työnsä eikä tuonut omia surujansa töihin. Se oli kovan ammattimiehen työnäyte.
On ollut aikoja jolloin katkeruus on vallannut mielen ja työuupumus keikalla sitä luokkaa ettei ole paljon jaksanut hymyillä, mutta kaikesta huolimatta on ollut pakko. Itselläni oli aikoinaan keino joka auttoi, aloin ajattelemaan kaikkea hauskaa, vitsejä, sattumuksia ja kaikkea mikä pisti hymyilemään itsekseni. Näitä hetkiä tulee eteen vieläkin. Tuon 8 vuoden aikana minka tein noita show ja näytelmäkeikkoja, oli useita kertoja väsymys sitä luokkaa ettei huvittanut yhtään. Monet sunnuntaiaamut lähdettiin tien päälle 5:ltä aamulla vesisateeseen ja lumipyryyn. Monesti oltiin oltu edellisenä iltana keikalla ja kotona jälkeen puolenyön. Joskus yöunet jäivät 2-3 tuntiin. Väsymys piti unohtaa lasten edessä ja tehdä keikka iloisella mielellä. Tätä tarkoitin tulla keikan täysillä tekemisellä. Etenkin 80-luvulla kapakka aikoihin kun tehtiin töitä sairaan paljon, oli useita iltoja jolloin työnteko ei yhtään huvittanut ja eipä siellä paljon hymyilty, kunhan saatiin ilta jotenkin läpi. Jos tämän kieltäisin valehtelisin. Mutta silloinkin tehtiin joka tapauksessa keikka siitä huolimatta hyvin. Työn laadusta ei koskaan tingitty.
Katkeruutta työtä kohtaan minulla ei ole koskaan ollut. Ainoa katkeruus joka on säilynyt tähän päivään asti on se etten nähnyt , nyt jo aikuisten lasteni kasvavan, kun olin niin plajon poissa kotoa. Tätä tunnetta ei aika ole vienyt pois. Nyt sen tajuaa vielä paljon selvemmin kun on saanut olla enemmän kotona katsomassa näiden nuorempien lasten kasvamista.
Lopuksi nimenomaan WW:lle osoitettu. Minulla ei ole mitään kaunoja sinua kohtaan. Kunnioitan sinua suuresti ammattisoittajana ja olemme tehneet yhdessä töitä ja hauskaa on ollut ja ennenkaikkea se , ettei ole tarvinnut pelätä lavalla kun on pro mies vierellä, joka tietää mitä tekee. Meillä vain on hieman poikkeava tunne työnteosta. Sinulla on henkinen väsymys, jonka kyllä ymmärrän hyvin. Minulla taas uusia tuulia joiden avulla jaksan sen 15 jäljellä olevaa vuotta tehdä. Koko ajan myös suunnittelen uutta ja minun aivoni tarvitsevat "rasitusta" jatkuvasti. Jos jään sängyn pohjalle niin kaikki, ainakin minulla lässähtää siihen.
Ihan oikeasti toivon, että jaksat tehdä ne keikat jotka elämässäsi jäljellä vielä ovat. Hyviä jatkoja toivotellen ja jaksamista hyvälle työtoverille toivoo JL.

jon lord:..jos mahdollista selvitän aina etukäteen asiat. Tanssikeikoilla tämä tarkoittaa biisilistoja, sävel-lajeja ym. asiaan kuuluvaa. Olen sanonut tämän tuhat kertaa ja sanon vieläkin, edelleenkin minun kunnioitus työtä kohtaan , olkoon se sitten tavallinen humppaveto tai mikä tahansa, on se että haluan tehdä sen hyvin. Jotkut ovat sanoneet minulle että olen jopa liian tunnollinen töissäni, on se sitten mitä tahansa.
Minä ainakaan en ehdoin tahdoin halua mennä munamaan itseäni ja työkavereitani julkisella paikalla. Monille keikoille olen tehnyt syntikassa valmiit Presetit ettei tarvitse sitten lavalla sählätä. Miettinyt etukäteen mitä soitan siinä ja siinä biisissä ja millä soundeilla...
 
No hauska kuulla, että tää on sitä ammattimaisuuttaa. Aika päinvastaistakin on moni pitkän linjan kapakkakalle täällä väittänyt
 
...Eräällä keikalla yhden kitaristin isä oli kuollut samana päivänä, mutta kukaan ei sitä tiennyt koska hän ammattilaisena hoiti työnsä eikä tuonut omia surujansa töihin. Se oli kovan ammattimiehen työnäyte...
 
Niin sen vaan pitää mennä - mitä sitten itse kukin tossa tilanteessa tekis? Siinä kohden on turvallisempaa ja helpompaa bändissä.
 
Ite sain aikanaan tiedon isän poismenosta reilu puoli tuntia ennen illan toista keikkaa, mutta en mä nähny siinä oikein muuta vaihtoehtoo, kun vetää iloisesti ne pikkujoulutanssit läpi. Tietty se siinä vaiheessa päällä ollu jonkun tason shokki autto.

isojussi: No hauska kuulla, että tää on sitä ammattimaisuuttaa. Aika päinvastaistakin on moni pitkän linjan kapakkakalle täällä väittänyt..
 
Niinhän ne on, mutta jokainen saa olla ihan omaa mieltään asiasta, eli sopikoot keskenään!

Poistin pahimmat asiattomuudet. Pidän ketjua vielä auki toistaiseksi, mutta koittakaa nyt "aikuiset" ihmiset keskustella järkevästi edes hetken.

No ei ole! (....keikat vähentyneet, paluu säikeen otsikkoon)

Ei ole keikat vähentyneet mutta kokoonpanot ovat lisääntyneet joissa soittelen/tuurailen. Marraskuulle asti olis keikkoja näillä näkymin melko sopivin väliajoin.

No eipä juuri eikä sillä kauheesti ole edes väliä.
 
Voisin kuvitella että keikoist peruutuksia tulee tänä vuonna paljonkin. 'Pimiöist' keikoist tyyliin "Ei se meiän Jorma täytäkään 50 vaan 49 ja vuasi viäl päälle" tai "Hääpari päätyi eroon löydettyään vihdoin toisensa, joten aateltiin ihan levymusiikin tahdissa humpata itsemme hikisiks"

WanhaWetäjä:
 
Niinpä...sillä erotuksella että tanssimuusikko EI SAA olla väsynyt,
 
Ihmiset ei o koneita. Kuka tahansa, mis tahansa hommassa on erittäin usein väsynyt.
 
Jos ihan oikeen muistan, säkin olet kokenut tuon "väärään aikaan väärässä paikassa" -osaston...
 
Ton olen kokenut minäkin...pahainen harrastelija... aivan liian monia kertoja.
 
Hukkaan heitettyjä vuosia ja vääriä valintoja ei saa takaisin kukaan!Varmasti olisin tehnyt joitain asioita toisin, toisaalta mun onni on se että mä olen saanut viettää suuren osan työelämästäni varsin normaalin perhe-elämän puitteissa, siitä suuri kiitos vaimolle ja penskoille, i love them!
 
Tuon olisin voinu vaikka itte kirjoittaa. Haluttaessa voin allekirjoittaa.
 
Mä olen varmasti ainoita tällä palstalla jotka sanoo mielipiteensä rehellisesti ja suoraan, KETÄÄN mielistelemättä, perseitä nuolematta, mielipiteitänsä muuttamatta ja asioita kaunistelematta..!
 
Et ole. Uso pois.