Kitarat: kitarakamat ›

Pikaisesti ketjun luettuani on vain pakko tokaista, että tämmöistä tämä kaupanteko tuppaa välillä olemaan.
Itse myyjänä olen varmasti joskus onnistunut pahoittamaan jonkun mielen, mutta mielestäni olen aina pyrkinyt toimimaan reilusti, yleisten normien ja omantuntoni pohjalta.
 
Suurimmat probleemat ovatkin sitten syntyneet ostajana. Välillä sitä luottaa toisen rehellisyyteen vähän liiankin helposti - siihen, että vastapuolikin toimii rehellisesti molempien parasta, eikä vain omaa etuaan ajatellen. Joskus tökkii jossain muualla.
 
Itse jouduin vastikään vähän ketjun aloittajan kanssa samanmoisen tapauksen pariin:
Olimme myyjän kanssa sopineet kaupat pikaviestein ja pariinkin kertaan. Hinta oli suoraan myyjän laatimasta ilmoituksesta (ennen ilmoitusta hän oli kaupannut pedaalia minulle jo suoraan). Ilmoitus katosi samantien torilta, kun asia oli sovittu.
 
Siinä vaiheessa, kun jo odottelin innokkaana vehjettä saapuvaksi, myyjä ilmoitti, että hänelle oli tarjottu kyseisestä polkimesta parikymppiä enemmän, kuin mitä me olimme hinnaksi sopineet. Ilmoitti myyvänsä tälle toiselle kaverille, ellen tarjoaisi samaa. Harmikseni myyjä ei ollut antanut yhteystietojaan, joten en voinut soittaa hänelle. Ei talouteni sen parinkympin takia olisi kaatunut (vaikka raha erit. tiukalla onkin), mutta sopimus on kuitenkin sopimus ja tämänkaltaisissa tilanteissa periaatteista haluaa pitää kiinni kynsin ja korvin. Vaikka sapessa vähän kiehahti, päällimäisenä tunteena oli kuitenkin pettymys. Miten näin voi käydä?
 
*Tämmöisissä tilanteissa suosittelisinkin kiroilun tai totaalisen keskustelusta pidäyttäymisen (ja mahd. julkisen avautumisen) sijaan vetoamaan toisen osapuolen omaantuntoon. Silloin tällöin lakiteksteihinkin on syytä tutustua ja siteerata niitä, pätivät ne tai eivät.*
 
Noh, miten mainitsemassani kaupassa sitten kävi? Ihan hyvin. Olin onneksi säilyttänyt kaikki vaihtamamme viestit, joista pystyin lainaamaan suoraan hänen sanomisiaan. Tulin myös kilttinä poikana postimaksujen verran vastaan, ja nyt olen jo pari keikkaa käyttänyt poljinta tyytyväisenä. Ei meistä myyjän kanssa sydänystäviä tullut mutta homma kuitenkin hoitui _lähes_ kuten oli sovittu.
 
Loppuun haluan vielä kiittää kaikkia kauppakumppaneitani vuosien varrelta. Suurimmaksi osaksi kaupanteko on ollut leppoisaa puuhaa: kivoja kohtaamisia ja kokemuksien jakamisia, reilua meininkiä ja sopivaa tinkaamista. Onpa pari pidempääkin soittokamasuhdetta syntynyt!
 
Koitetaan jättää se talouskasvu päättäjien tavoitteeksi/huoleksi. Tienataan me soittajat mieluummin keikoilla, levymyynnillä, teostoilla tai miksei ihan oikeilla töilläkin. Laitteet ovat soittamista (ja testaamista) varten, eivät trokaamista ja jatkuvan voiton tavoittelun välineitä.
 
Parikymppiä vai paha mieli? ;)
PT