Etno, proge, latin ›

No ni, täältä löytyy keikkapaikat: http://www.yesworld.com/ywtour.html
Harmi ku ei muista, mutta tuohan saattaa olla sama lista, joka julkaistiin tässä kesän nurkilla, kun Jon oli vielä mukana.
 
Spekulaatioo:
Lääkäri sano Jonille: "et voi lähteä vielä kiertueelle". Tämän kuultuaan Squire soitti Davidille ja pyysi remmiin. Kiertuejärjestäjälle sanottiin, että Jonin sairaus ei haittaa, meillä on korvaaja. Näin buukattu ja promottu kiertue päästiin aloittamaan. Ainut tappio oli Jonin mossahdus, mutta kivana kaverina leppyy varmasti ja liittyy kokoonpanoon taas keväämmällä.
 
Taitaa kaikilla olla aika tiukat aikataulut, että tämä oli ehkä ainut lovi toteuttaa kiertue.

Mutta jos motiivina OIKEASTI olisi kunnioittaa Yesin musiikkia ja faneja (yhtyeen maineesta nyt puhumattakaan), niin luontevampaa ja uskottavampaa olisi ollut odottaa Andersonin parantumista.
 
Nimenomaan. Andersonin ihanaa ääntä ei kyllä kukaan kaippari korvaa. Aika kelju temppu muulta bändiltä. Luulisi, että olisivat jaksaneet odotella Jonin paranemista, kun kuitenkin minusta tuntuu, että aika moni fani oli menossa kuulemaan sitä "oikeaa" Yes-soundia. Ja kyllähän sitä Joniakin harmittaa, ei päässyt oman bändinsä kanssa kiertämään, joka tapauksessahan noita kiertuieita ei todennäköisesti enää montaa ehdi tulla.
Mutta asian valoisa puoli. Annetaan Davidille mahdollisuus, ja tokihan Andersonkin tuosta leppyy.

Kuuntelin tossa Relayer-levyltä The Gates of Delirium studio run through -version, on kyllä mielenkiintoinen verrattuna lopulliseen.

Ottamatta sen kummemmin kantaa täällä vellovaan Jon Andersonia koskevaan keskusteluun - pikaista paranemista ja pitkää elämää sekä miehelle, että bändille. Siitä kai kaikki ovat yhtä mieltä.
 
Minun elämääni Yes ilmaantui aluksi vähin äänin. Kaveripiiristäni löytyi jokunen yksilö jotka olivat progen ottaneet omakseen jo nuorella iällä, joten heillä luonnollisesti oli bändi hallussa. Itseäni Yes ei puhuttanut, mutta on myönnettävä etten oikein antanut mahdollisuuttakaan.
 
Elämässäni tapahtui jonkinlainen mullistus joitakin vuosia sitten, kun oivalsin musiikin olevan tärkeä asia vain itsensä vuoksi. Tätä ennen elin jonkinlaisessa suojakuplassa, jonka sisään pääsivät vain harvat ja valitut artistit. Erityisesti raskaamman musiikin edustajat olivat mieleeni, ja muutenkin "hyvän musiikin määritelmään" liittyi kaikenlaisia ulkomusiikillisia tekijöitä kuten "asenne" ja puhtaat ennakkoluulot. Tämä pilvi alkoi hälvetä (kutsun sitä pilveksi, koska jonkinlaisessa sumussa koen eläneeni siihen asti) osittain Yesin ansiosta. Satuin kuulemaan sieltä täältä hyviä biisejä, joita en tunnistanut ja jotka ystäväni kohteliaimmin opastivat Yesin kipaleiksi. Kiinnostus heräsi ja ostin sokkona Fragile- ja Close to the Edge-albumit, jotka osoittautuivat erittäin mielenkiintoisiksi. Erityisesti mutkikkaat ja maalailevat biisirakenteet puhuttelivat minua suuresti, ja pian olinkin löytänyt lisää mielenkiintoista musiikkia kuten King Crimson ja Mahavishnu Orchestra.
 
Tämä tie jatkuu, ei pelkästään fusion jazz- tai progefiiliksissä, vaan siten että olen oppinut kuuntelemaan avoimin sydämin lähes mitä tahansa ja muodostamaan mielipiteen vasta sitten. Filtteri ei ole yhtään sen armeliaampi, ehkä jopa päinvastoin, mutta selvästi raikkaampina monen monituista artistia minulle tänä päivänä esittäytyy. Linja on avartunut ahtaasta 80-ja 90-lukujen metalli- ja rock-ympyrästä:
 
1) usealle vuosikymmenelle
2) yli genre-rajojen, musiikillisesti ja kulttuurillisesti
3) yli varojen, sillä hyvää tavaraa mahtuu maailmaan niin valtavan paljon
 
Ei harmita yhtään. Yes on osaltaan - ei yksin, mutta tärkeänä osatekijänä - saanut allekirjoittaneessa aikaan jopa jonkinlaisen elämänmuutoksen. Niin pirun hyvä orkesteri on kyseessä.

Hieno kirjoitus!
 
Musiikki vetoaa monenlaisiin tunteisiin ja sellaisiin astraali-aivosähkökemiallis-mystisiin sfääreihin, ettei siitä ota pirukaan selvää. Joten parempi on vain antaa virtausten tulla ja makustella sitä mukaa makuja. Silmälaput silmillä ei erota nyansseja!

Linja on avartunut ahtaasta 80-ja 90-lukujen metalli- ja rock-ympyrästä:
 
1) usealle vuosikymmenelle
2) yli genre-rajojen, musiikillisesti ja kulttuurillisesti
3) yli varojen, sillä hyvää tavaraa mahtuu maailmaan niin valtavan paljon
 
Hieno kirjoitus! Rajaton kiinnostuksesi ja musiikin kauneudenjano korreloi helposti suvaitsevaisuuden kanssa. Jatka samaan malliin, niin sinusta kuullaan vielä!

http://www.thespec.com/Entertainment/article/461397
 
Yesin Hamiltonin (Kanada) keikan arvostelu. Videopätkäkin mukana...

Kullaksesta tarttui mukaan Close to the edge, ihan fiilispohjalta vaan otin koko lätyn. Yes bändinä on aika vieras, mutta progea kun kerran on niin ajattelin että ostetaanpas tämmönen. Ilmeisen hyvä valinta sattui onneksi :) Pitänee tässä tutustua lähemmin.

Kullaksesta tarttui mukaan Close to the edge, ihan fiilispohjalta vaan otin koko lätyn. Yes bändinä on aika vieras, mutta progea kun kerran on niin ajattelin että ostetaanpas tämmönen. Ilmeisen hyvä valinta sattui onneksi :) Pitänee tässä tutustua lähemmin.
 
Suosittelen myös Yes Albumia, sekä Fragilea. Molemmat ovat loistavia lättyjä ja saman henkisiä kuin Close To The Edge.

http://www.thespec.com/Entertainment/article/461397
 
Yesin Hamiltonin (Kanada) keikan arvostelu. Videopätkäkin mukana...
 
Kyllähän se ihan Yesiltä kuulostaa, mutta jotenkin vain tulee sellainen tunne, että jotain puuttuu. An Evening with Yes Music?

Vähän huvitti kun näin kuvia näiltä viimeisimmiltä keikoilta. Benoit kuullostaa/pukeutuukin kuin Anderson;)... Jospa kukaan ei huomaa eroa?
 
Noo ei siinä mitään ihan ok laulaja kuitenkin (mitä buutseilta olen kuunnellut).

JESS! Kaikki 70-luvun tuotanto ja 90125 kasarilta! Sillä levyllä on mainio "Changes"
joka on jäänyt täysin "Owner of the.."-biisin jalkoihin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=oRUmjphVqFk
 
TOP5:

1.Fragile
2.Close To The Edge
3.Going For The One
4.90125
5.Relayer
 

 

 
Voipi olla että tuolla on aikasemmin jo kirjoituksia bändistä mutta silti..
 
Olen itse kovanluokan Yes fani. Ikävä kyllä ikäni takia en ole Yessin nähnyt kuin kerran, 35 anniverisary tourilla, enkä silloinkaan pystynyt nauttimaan täysin tuosta konsertista kun en vielä ollut kovinkaan edistynyt. Hyvä etten nukahtanut Rituaalin aikana (nyt ois asiat toisin). Aivan uskomaton bändi on kyseessä mielestäni, joissain määrin hyvin arvostettu, mutta silti jostain syystä varsin vähän tunnettu. Kysynpä top 5 Yessin levyt (ei live levyjä kiitos). Omat järjestys :
 
1 : Close To The Edge (Goes over the edge)
 
2 : The Yes Album tai Fragile (en millään pysty päättämään)
 
3 : Jompikumpi ylemmistä.
 
4 : Going For The One (Awaken!)
 
5 : Relayer tai Tales From Topographic Oceans (TFTO on hieman erikoinen kauniisti sanottuna, kaveri alko parkuu naurusta kun vähän kuuntelutin, Relayer puolestaan jää hieman vaisuksi Gatesia lukuunottamatta).
 
Erittäin hyvä bändi, mutta kannattaa suosiolla unohtaa 80 luku ja siitä eteenpäin, sen jälkeen se on ollut Same shit, different package- touhua (helvetin Rabin).
 
Jos yhden toiveen saisin esittää niin toivoisin että vielä kerran yrittäisivät tehdä kunnon levyn, jättäisivät sen poppi-new age-rakkaus hömpän väliin ja yrittäisivät. Luonnollisesti toivoisin vielä yhtä kunnon kiertuetta.

Hahaa, Chris, 60, saanut näköjään tyttärenkin vielä vanhoilla päivillä:
 
http://www.yesworld.com/

^ Heh minkäköhän ikäinen vaimo Chrisillä on;)? Ei kai sentään jotain 60 v.?

Siis mitä h"&%"ä?? Voiko olla enää mitään väsyneempää, kuin Yes ilman Andersonia?!
 
Relayer, Fragile ja Close to the Edge on kyllä pyöriny viime aikoina soittimessa erittäin runsaasti. Uskomatonta musaa, etenkin Relayer on puhutellut kovasti. Tuntuu, että ei tommonen matsku voi olla tältä planeetalta kotoisin.

Regalis Apertura: ^ Heh minkäköhän ikäinen vaimo Chrisillä on;)? Ei kai sentään jotain 60 v.?
 
Eiks noilla rockareilla ja suurilla säveltäjillä oo aina joku 30 vuotta nuorempi muusa, joka pesee pyykit kuivaa astiat, pyyhkii pölyt ja vähän muutakin...

koera: Siis mitä h"&%"ä?? Voiko olla enää mitään väsyneempää, kuin Yes ilman Andersonia?!
 
Relayer, Fragile ja Close to the Edge on kyllä pyöriny viime aikoina soittimessa erittäin runsaasti. Uskomatonta musaa, etenkin Relayer on puhutellut kovasti. Tuntuu, että ei tommonen matsku voi olla tältä planeetalta kotoisin.
 
Kylläpä sä Yes on yhtä kuin Chris Squire, joka on ainoana roikkunut mukana Yesin kaikissa käänteissä ja inkarnaatioissa mukaan lukien Drama, jolla laulaa Trevorn Horn ja kasari-Yesin esiaste Cinema (miinus tietysti Anderson-Bruford-Wakeman-Howe, jolloin taisi nimi Yes olla Squire-Kaye-duon hallussa). Itse asiassa Drama on ihan kelpo albumi verratuna edeltäjäänsä Tormatoon, mikä on aika...ööö...rasittava. Andersonin kannattikin lähteä sooloilemaan Vangelisin kanssa.
 
Samaa mieltä Relayerin kanssa - mahtikamaa. Oletkos muuten hankkinut Yesshows-kasettia, millä on Delirium livenä. Alan White - Patrick Moraz -akseli varastaa shown? Moraz muutoinkin Rhodeseineen tuo bändiin uuden saundin, mikä saa musiikin pulppuamaan humaanimmin.

Kuulin yhdeltä tutulta että Squire olisi sairaana ja että kiertueen keikkoja olisi peruttu... Siis joku päivä takoperin. Onko vakavampikin juttu vai pelkkä "flunssa" yms. vastaava?

Tuo kiertue on kyllä yksi iso farssi.