Rock, pop, alternative ›

BigPapa: Tossakin, mut mä kelaan vaan parhaita juttuja enkä tota skeidaa mitä on joskus sillä livahtanu punttiin, niinku aika monella alan yrittäjällä. Aika kova toi Beyondi...
 
Oon just lukemassa Jerry Bloomin kirjoittamaa Blackmore-elämäkertaa Black Knight. Aika moneen soppaan on Riku työntäny lusikkansa jo ennen Purplea.
 
Eka sähköskitta oli Höfner Club 50, jolla vedeltiin ainakin The Dominatorsissa, mutta kitaraksi vaihtui sitten 60-luvun alussa ES-335, kun Riku sai pestin Screaming Lord Sutch & The Savagesiin. The Outlawsissa ollessaan Ritchie rundasi Jerry Lee Lewisin ja Gene Vincentin kanssa pitkin Britteinsaarta ja Saksassakin. Kiertuemanagerina oli kukas muu kuin Peter Grant.
 
E: Ainii, olihan Rikulla tosiaan jo 11-vuotiaana se akkari johon ite duunas mikit sitten myöhemmin, kuten tossa tarinoi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=XVBHzQbwY80&feature=related

Mulle tää Purplen moninaisuus vain toimii hyvin, tosin kyse on niin erilaisista ryhmistä ja musatyyleistäkin.
 
MK3 keittää funkilla, soulilla ja bluesilla sävytettyä rockia, kun taas MK2 on suoraviivaisempi, hardimpi ja tiiviimpi. Silti tämä kaikki on Purplea, kun myös nykyinen ukkoutuneiden herrojen veivaus, joka on yllättävänkin verevää touhua ottaen huomioon että kilometrejä on tosiaan takana. Ihan mielenkiintoista päästä katsastamaan livenä enskesänä...
 
Mutta, että kyllä nää eri versiot kelpaa vaikka ne omat suosikit nyt pystyy erottelemaan hyvinkin selvästi.

Kyllä Stormbringer potkii vaikka on vähän erilaista Purplea. Hold on esimerkiksi on aivan mahtava biisi Goverdalen lauluäänellä. Ja tietenkin nimikkobiisi sekä Soldier of fortune.
 
Joku joskus arvosteli, että jos levy olisi sisältänyt vielä enemmän Hold on biisin tapaisia irtiottoja, se olisi ollut vielä parempi. Eli radikaalisti vain eri suuntaan aiemmasta poiketen.

Hannubal: Kyllä Stormbringer potkii vaikka on vähän erilaista Purplea. Hold on esimerkiksi on aivan mahtava biisi Goverdalen lauluäänellä. Ja tietenkin nimikkobiisi sekä Soldier of fortune.
 
Joku joskus arvosteli, että jos levy olisi sisältänyt vielä enemmän Hold on biisin tapaisia irtiottoja, se olisi ollut vielä parempi. Eli radikaalisti vain eri suuntaan aiemmasta poiketen.
 
Goverdale? Joo, kova jätkä.
 
Itseasiassa just toi Hold on edustaa parasta mitä maa päällään kantaa juurikin sen helvetin hienosti jaetun lauluvastuun takia tossa biisissä. Hughes astuu kehiin juuri oikealla hetkellä, ja murahtaa pari kertaa todella miehekkäästi, eikä kiljumisesta tietoakaan.

sirdickyj: Goverdale? Joo, kova jätkä.
 
Itseasiassa just toi Hold on edustaa parasta mitä maa päällään kantaa juurikin sen helvetin hienosti jaetun lauluvastuun takia tossa biisissä. Hughes astuu kehiin juuri oikealla hetkellä, ja murahtaa pari kertaa todella miehekkäästi, eikä kiljumisesta tietoakaan.
 
Eiks Manta vetäny Tavastian Purple-kekkereissä just Hold On? Jonkun Stormbringerin piisin kuiteski, ja hienosti vetikin. Meniks mihinkään narulle?
 
Tänäänhän olis ollu Mantaa tarjolla Tavalla naistenpäivän kunniaksi:
 
http://profile.myspace.com/index.cf … .viewProfile&friendID=446878740

rheinone: Eiks Manta vetäny Tavastian Purple-kekkereissä just Hold On? Jonkun Stormbringerin piisin kuiteski, ja hienosti vetikin. Meniks mihinkään narulle?
 
Tänäänhän olis ollu Mantaa tarjolla Tavalla naistenpäivän kunniaksi:
 
http://profile.myspace.com/index.cf … .viewProfile&friendID=446878740
 
eiku se veti Holy Man
 
ja joo, helvetin hienosti veti, ja meni narulle
 
en oo viel saanu kuultavaks.
 
lisäks se veti The Drifter:in, senki hyvin. Tietenkin.

sirdickyj:
 
Itseasiassa just toi Hold on edustaa parasta mitä maa päällään kantaa juurikin sen helvetin hienosti jaetun lauluvastuun takia tossa biisissä. Hughes astuu kehiin juuri oikealla hetkellä, ja murahtaa pari kertaa todella miehekkäästi, eikä kiljumisesta tietoakaan.
 
Toi on myös minun suosikkibiisi levyltä ja antaa suuntaa mihin muut oli Blackmorea lukuunottamatta menossa Purplen jälkeen. Coverdalen ekoilla sooloilla on tota osastoa ja Paice Ashton Lord -levyllä myös.
 
Voin olla väärässä, mutta Lordilla taitaa olla klavinetti urkuja kovemmassa käytössä tällä levyllä? Leslien läpi tietenkin, niinkuin Rhodeskin.:)

sirdickyj: Goverdale? Joo, kova jätkä.
 
Itseasiassa just toi Hold on edustaa parasta mitä maa päällään kantaa juurikin sen helvetin hienosti jaetun lauluvastuun takia tossa biisissä. Hughes astuu kehiin juuri oikealla hetkellä, ja murahtaa pari kertaa todella miehekkäästi, eikä kiljumisesta tietoakaan.
 
Tuo biisi on varmaan niin funkeinta Purplea kuin vain voi olla, todella hyvä biisi ja kuin toiselta planeetalta verrattuna vaikkapa nyt johonkin Machine Headin matskuun.

Itseasiassa mä oon vähän eri mieltä tosta, että noi funk-jutut olis tullu mukaan vasta Hughesin myötä, kyllähän Fireballilla on jo aika juurevaa osastoa, Demons Eye ja jotain muutakin, itse nimibiisiä myöten. Machine Headillakin on Space Truckin' ja Maybe I'n a Leo. Aina se juttu on ollut läsnä, siksi Purple niin tavattoman hieno bändi onkin, mutta Hughes toi sitten sen soul-vaihteen tohon päälle, mikä sit tais olla Ricardollekin liikaa.

sirdickyj: Itseasiassa mä oon vähän eri mieltä tosta, että noi funk-jutut olis tullu mukaan vasta Hughesin myötä, kyllähän Fireballilla on jo aika juurevaa osastoa, Demons Eye ja jotain muutakin, itse nimibiisiä myöten. Machine Headillakin on Space Truckin' ja Maybe I'n a Leo. Aina se juttu on ollut läsnä, siksi Purple niin tavattoman hieno bändi onkin, mutta Hughes toi sitten sen soul-vaihteen tohon päälle, mikä sit tais olla Ricardollekin liikaa.
 
John Lord muistaakseni totesi Machine Head -klassikkolevysarjassa (YLE Teema) ,että Fireball-levyllä oli funk-vaikutteita.Minusta funkein levy on Come taste the band ,mutta voin olla väärässä koska Stormbringerin kuuntelusta on pitkä tovi.

Tjoo, en mä kysyttäessä osais sanoa nyt mitään tarkkaa ajankohtaa milloin mitäkin tyyliä on tullut selvemmin esiin, enkä sinänsä nyt yhdistä Hughesia näihin musatyyleihin yksistään. Yhteistoimintaa tuo lienee ollut.

PsychedelicWarlord: Eikös Hughes ollut juurikin se joka toi soul/funk-vaikutteita enemmänkin bändiin? Mieshän taisi olla mm.kova Stevie Wonder-fani joka kyllä kuuluu Come taste the band-levylläkin.Bolinista sai sitten hengenheimolaisen :-)
 
Vaan eipä tuo Come taste the bandin funk-vaikutteisuus nykyään häiritse - päinvastoin: Gettin' Tighter on tiukka pläjäys! Monipuolisuus on myös Purplessa hieno juttu - bändin levyihin ei kyllästy niin helposti.Ongelma vaan on se ettei keikoilla sitten kuullakaan materiaalia koko usan ajalta..
 
Mutta Come taste...on sitten taas muutoin kireän kuuloinen, johtuen ehkä Bolinin kitaroinnista, kun taas Stormbringerillä Ricardo jättäytyi vähän syrjään, mikä ehkä jätti Lordille enemmän tilaa rytmisoittoon niillä kiippareillaan, Rhodesiako sitten oli ja clavinettia jne.
 
Musta rentous on kateissa Come taste the bandistä, mikä vähän heikentää lopputulosta mun korvissa. Sinänsähän levy on täynnä hienoa musaa, josta In Rock-miehet on sitä mieltä, että koko CTTB olis pitäny julkaista jollain muulla nimellä. Onneksi ei julkaistu, vaan saman nimen alla uskallettiin tehdä monenlaista musaa, josta ennen re-unionia ei oikeestaan mikään ollut tylsää, paitsi Mark I levyt, mut NE on kokonaan toinen juttu.

Musta rentous on kateissa Come taste the bandistä, mikä vähän heikentää lopputulosta mun korvissa. Sinänsähän levy on täynnä hienoa musaa, josta In Rock-miehet on sitä mieltä, että koko CTTB olis pitäny julkaista jollain muulla nimellä. Onneksi ei julkaistu, vaan saman nimen alla uskallettiin tehdä monenlaista musaa, josta ennen re-unionia ei oikeestaan mikään ollut tylsää, paitsi Mark I levyt, mut NE on kokonaan toinen juttu.
 
"Come Taste The Band" on ihan vidun kova. Kuten useimmat edeltäjätkin.
 
Tommy oli äärimmäisen hieno soittaja, myös Purplessa. Livenä sitten välillä jotain muuta.

Dinorocker: "Come Taste The Band" on ihan vidun kova. Kuten useimmat edeltäjätkin.
 
Tommy oli äärimmäisen hieno soittaja, myös Purplessa. Livenä sitten välillä jotain muuta.
 
eihän se ollut hieno soittaja kun tolla levyllä.
 
livenä ihan täys katastrofi, tallenteiden perusteella, ja Lord sanoi samaa äijän soitosta. Loistava 1 kerran sadasta. Ja vaati oikeat olosuhteet.

sirdickyj: eihän se ollut hieno soittaja kun tolla levyllä.
 
livenä ihan täys katastrofi, tallenteiden perusteella, ja Lord sanoi samaa äijän soitosta. Loistava 1 kerran sadasta. Ja vaati oikeat olosuhteet.
 
Bootlegien perusteella mielestäni ihan juureva äijä, eikä läheskään niin huono mitä väitetään. Itsekin oletin täyttä röytöä koko keikan ajalta, mutta kokonaisuus soittamisen osalta painui mielestäni plussan puolelle. Erityiset plussat siitä, että Bolin ei tehnyt "morseja" ja apinoinut Blackmoren sooloja, vaan veti rohkeasti omat ja mielestäni biiseihin hyvin sopivat, omannäköisensä soolot.

sirdickyj: Mutta Come taste...on sitten taas muutoin kireän kuuloinen, johtuen ehkä Bolinin kitaroinnista, kun taas Stormbringerillä Ricardo jättäytyi vähän syrjään, mikä ehkä jätti Lordille enemmän tilaa rytmisoittoon niillä kiippareillaan, Rhodesiako sitten oli ja clavinettia jne.
 
Musta rentous on kateissa Come taste the bandistä, mikä vähän heikentää lopputulosta mun korvissa. Sinänsähän levy on täynnä hienoa musaa, josta In Rock-miehet on sitä mieltä, että koko CTTB olis pitäny julkaista jollain muulla nimellä. Onneksi ei julkaistu, vaan saman nimen alla uskallettiin tehdä monenlaista musaa, josta ennen re-unionia ei oikeestaan mikään ollut tylsää, paitsi Mark I levyt, mut NE on kokonaan toinen juttu.
 
Nii ne MKI levyt oli sulle tylsää mut mulle ei oo. Aika tuoreeltaan aloin niitä sillon aikoinaan kelata, siinä varmaan se ero ja musa niillä on hyvää, mun mielestä. Varsinkin The Book Of Taliesyn platta. Kyllä se on ihan Deep Purplea mitä sieltä kuuluu ja niiltä muiltakin MKI levyiltä. Tää oli sit vaan mun mielipide, jokaiselle sallittakoon omansa.

BigPapa: Nii ne MKI levyt oli sulle tylsää mut mulle ei oo.
 
Homo. (Niinkuin SirDicky sanoisi).
 
Ei vaan. Ne kolme ekaa levyä ovat ihan ok levyjä bändiltä joka ei ihan vielä ole keksinyt omaa suuntaansa. Kolmas levy (Deep Purple) kuuluu meikäläisen Top5:een Purplen studiolevyjen osalta. Tuohon aikaan mielestäni Lord oli bändin liiderinä kunnes sitten miehistön vaihdosten jälkeen Blackmore alkoi enempi sanomaan minne mennään. Itse asiassa porukkaa vissiin vaihdettiinkin silmällä pitäen vähän erilaista tyylisuuntaa.

Täytyy tunnustaa että mulla MK1:n levyt ovat jääneet tosi vähälle kuuntelulle, yhtään en omistakaan, vaikka about kaikki muut on tullut hankittua. Varmaan pitäisi korjata asia edes vaikka lainaamalla kirjastosta jos niitä sieltä löytyisi.
 
Tuosta Come Taste the Bandista, että ei se Bolinin hassumpaa ole, oma tyyli joka on jokseenkin kulmikasta; slidekin soi ihan maukkaasti. Paikoin jopa ihan loisteliasta soittamista.
 
Hughesin kipale Gettin Tighter erottuu taasen muista, ja ihan edukseen. Jälleen ollaan kyllä niin erilaisen Purplen parissa; a-osasta tulee mieleen jopa kaikuja Allman Brothersin tai sen aikaisen southernrockin suunnasta, ehkä juuri tuon slidekitaroinnin osalta; lieneekö Bolin diggaillut sen tyylisuunnan kitaristeja? Sitten vetästään kässäri, ja heitetään taas funk/soul -osastoa kehiin...kunnes palataan taas takaisin Bolinin southern-kitaroinnin pariin. Hieno biisi.
 
Ja homma jatkuu Dealerilla, joka on myös ihan samaa sarjaa, todella hyvä perusriffi raavittu pohjaksi jonka päälle lähes jammataan matskua. Ja kitara mouruaa.
 
Ei tää ole huono levy, varsinkin kun muistetaan että aiemmasta repertuaarista löytyy mm. Who do we think we are, joka on mun mielestä MK2:lta niin väsynyt levy kuin olla ja voi pl. My woman from Tokyo.

Gaines: Who do we think we are, joka on mun mielestä MK2:lta niin väsynyt levy kuin olla ja voi.
 
Tähän pitää sitten ihan tavan vuoksi tulla julkisesti ihmettelemään, kuten kaikkien muiden dumattujen Purple levyjen kohdalla erikseen.
 
Rat Bat Blue väsynyttä? Imase. http://open.spotify.com/track/7brn0HpblM1lfZ7xJFvTO5
 
Onko muuten mitään hienompaa kuin kinastella jonkun yhden orkan eri inkarnaatioiden paremmuudesta?