Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Itselläni ei ole tarvetta tällaiselle huijaukselle, mutta ihan uteliaisuuttani kyselen. Meinaan Metallican uudella Lars Urlich paukuttaa tarkasti ja tanakasti, vaikka livenä mies on nykyään aika.. noh, kaukana siitä mitä joskus osasi. Eli kysyisin, että onko Larsin soittoa korjattu jotenkin Pro Toolsilla tai muulla? Onko siihen jonkinlaista automaatiota nykyään, vai pitääkö niitä käsin alkaa siirrellä jos haluaa tällaista epäurheilijamaisuutta harjoittaa? Löytyykö esim. Reaperista joku automaatio tähän hommaan?

Lars uusimmalla tarkka..? No joo, ihan miten vaan. Onhan niitä huonompia rumpaleita maailma täynnä toki. :) Mun mielestä Lars on parhaimmillaan soittanut silleen hienosti biisin mukaan tukien niitä kitarajuttuja, mutten tiedä onko se poikkeuksellisen tarkalta ikinä kuulostanut sinänsä. Ei mitään moitittavaa kuitenkaan, ihan hyvänä soittajana häntä pidän.
 
Kyllä kaikenmaailman beat detectivea käytetään paljonkin protarilla, mutta mä suosin ite ihan käsin korjailua. Joskaan en oo koskaan tavoitellut sellaista täysin virheetöntä ja soitannollisesti kliinistä mekkalaa. Silleen kohtalaisen lähelle täydellistä, mutta kuulee vielä inhimillisyyttä selvästi siinä soitossa, niin sit on hyvä.

Antti1: Lars uusimmalla tarkka..? No joo, ihan miten vaan. Onhan niitä huonompia rumpaleita maailma täynnä toki. :)
 
Sellainen mielikuva mulle oli jäänyt että tiukemmalta kuulostaa kuin livenä, kun eihän se livenä pysty edes soittamaan Onen tuplabasareita, triolien tilalla on semmonen epämääräinen plörähdys. Mutta nyt kun sanoit ja kuuntelin tuon The End Of The Line uudestaan (levy jäänyt parille kuuntelukerralle) niin eihän se kyllä ihan koneentarkasti soittanut. Mutta eikös tuossa levyllä ole kohtuu nopeita tuplabassareitakin, ei se livenä niitä pysty soittamaan.

Mun mielestä se ei siltikään kuulosta kamalasti sellaiselta fiksatulta kamalta. Ennemminkin ollaan sit otettu uus otto ja vedetty väliin pätkä paremmin mennyttä komppia. Luulisin, vaan en tiedä.

aalataur: Itselläni ei ole tarvetta tällaiselle huijaukselle, mutta ihan uteliaisuuttani kyselen. Meinaan Metallican uudella Lars Urlich paukuttaa tarkasti ja tanakasti, vaikka livenä mies on nykyään aika.. noh, kaukana siitä mitä joskus osasi. Eli kysyisin, että onko Larsin soittoa korjattu jotenkin Pro Toolsilla tai muulla? Onko siihen jonkinlaista automaatiota nykyään, vai pitääkö niitä käsin alkaa siirrellä jos haluaa tällaista epäurheilijamaisuutta harjoittaa? Löytyykö esim. Reaperista joku automaatio tähän hommaan?
 
Jees Pro Toolsissa on mahdollista ns. groupata kaikki rumpuraidat ja kaikki muutokset mitä teet koskee kaikkia groupin sisällä olevia raitoija. Näin voi tehdä koko hommalle quantisoinnin helposti. Tekee sen siis myös audiolle. Sen lisäksi yhtä yksittäistä raitaa voi vielä editoida lisää. Ei vain oli kovin suositeltavaa suurempiin säätöihin yksittäisillä raidoilla siksi että jokainen mikki kuitenkin vuotaa aina vähän ja se virhe kuuluu sitten ehkä pahemmin kuin korjaamattomana. Suosittelen että käyt youtubessa katsomassa kuinka se tehdään. Siellä on Digidesign videoita asian tiimoilta.

Kyllä ilmaisilla amatööriohjelmillakin ne rummut paikalleen saa. Se on ihan alkeita.

Kalmo: Se on ihan alkeita.
 
Joo ja sitä kutsutaan uudeksi yritykseksi, kuuluu rumpalin perustaitoihin. :)
 
EDIT: Aiheesta hiukan poiketen muuten tehtiin tuossa sellainen prokkis, jossa vetelin overheadit ortf:llä, riden ja haikan vielä erikseen lähimikeillä. Sain sumplittua soundit siihen malliin, että virppaa ja basaria pystyy leikkelemään ja siirtelemään mielinmäärin suoraan lähimikitetyistä/trigatuista raidoista. Ei oo ennen moinen onnistunut, nyt jotenkin noi vuodot loistivat poissaolollaan. Aika kliininen soundi tosin, mutta se olikin hakusessa.

Itsellä on tapana äänittää rumpuja joku kolme-neljä ottoa joista sitten otan parhaan ja siitä korjailen pikkuvirheet ottamalla osia toisista otoista. Harvemmin lähden yksittäisiä iskuja siirtelemään.
 
Teknisempien biisien kanssa, varsinkin jos eivät ole hirveän tuttuja, suosin äänittämistä pätkissä. Kohta-kaks kerrallaan ja sitten liimataan. Taidot ei riitä samaan aikaan soittamaan tarkasti ja muistamaan mitä seuraavassa kohdassa piti soittaa. Jos alkaa ajattelemaan liikaa soittaessa, sen kuulee heti. Lähinnä tuossa raskaamman musan bändissä joutuu välillä näin tekemään kun biisit eivät ole hirveän simppeleitä rakenteeltaan eikä olla treenattu paljoakaan kyseistä kappaletta.
 
Kyllähän siitä lähdetään että livenä on pystyttävä tekemään sama mikä levylläkin, mutta itse kun joutuu sekä äänittämään, editoimaan että rumpaloimaan ja halu on saada laadukasta äänitettä, niin tällaiset vippaskonstit jouduttaa hommaa mukavasti. Jos olisi aikaa äänittää viikkotolkulla niin varmaan haluaisin vetää yhden täydellisen oton purkkiin eikä siihen sitten kajottaisi. Tää on kuitenkin vaan mukava harrastus... :)

Logicissa voi rumpuaudiotakin kvantisoida hyvällä automaatiolla.
http://www.youtube.com/watch?v=Ew6WEBU9dK4

Herää kysymys, kuinka monesti aiheen aloittaja on ollut rumpuäänityksissä mukana, tai ylipäänsä äänityksissä? Tai edes keikalla?
Mitenkään aliarvioimatta tai halveksumatta kysyn, se on nimittäin sairaan helppo huudella vieraisiin pöytiin ajattelematta asiaa sen enempää. Tähänkin juttuun kun liittyy hirvittävä määrä eri puolia.
 
Ensinnäkin se, että joku soittaja ei pysty vetämään livenä jotain juttua ei kerro vielä yhtään mitään - levyillä on toooodella harvoin koko biisin mittaisia ottoja, jollainen liveveto on automaattisesti. Toisin sanoen biisin yksi soittoraita voi olla vaikka 9000:stä otosta koostettu. Samalla otot voivat olla täysin eri ajankohtina vedettyjä, ts. jos rumpalilta irtoaa klo 5.30 aamulla tuplat kaikkein parhaiten niin ne voi olla siihen aikaan soitettu, kun taas muu biisi ei ole. On myös ihan eri asia treenata jotain vaikeaa paikkaa erikseen 2 tuntia, ja soittaa se sitten narulle, kuin soittaa keikalla 20 helppoa biisiä ja yrittää vetää sen jälkeen viimeisessä biisissä ykkösellä timanttisesti sama vaikea paikka. Liveen liittyy myös usein täysin erilainen päivärytmi, dokaaminen, huonosti nukutut yöt, kauttaaltaan erilainen elämäntyyli jne. kuin studiotouhuun, jossa ollaan samassa paikassa koko ajan ja voidaan työskennellä rauhassa hyvissä olosuhteissa. Jopa jonkun DT:n jätkillä, joiden soittotaitoa harva lähtee kyseenalaistamaan, on todella huonoja livevetoja. Vai mites esmes nää:
 
http://www.youtube.com/watch?v=BJrC_Gb9GHQ
http://www.youtube.com/watch?v=hgP-WI7E3L0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ZUTriHj1As0&feature=related (ei nyt iiiihan samalla lailla kuin levyllä...)
 
Oho.
 
Se, että mainittu Lars Ulrich soittaa nykyään huonosti livenä, liittyy myös sellaiseen yksinkertaiseen faktaan, että jos on kohta 50, omistaa kartanon, lentokoneen, on vaimo, lapset ja muutama sata miljoonaa dollaria tilillä, keikat myydään jatkuvasti loppuun, eikä 99% faneista häiritse vitun vertaa se, että Onen tuplat ei irtoa, jaksaako sitä ottaa enää pulttia moisesta (ja lisäksi, onko aikaa??? Kersan vaippojen vaihtamiselta ei välttämättä kauheasti jää aikaa kunnianhimoiseen treenamiseen)? Levy sen sijaan on arkistoitava dokumentti eikä ainutkertainen hetkellinen kokemus, sen on syytä olla mahdollisimman tarkka esitys siitä, miten soittaja haluaa kappaleen esittää - koska se on lopulta myös ainoa mahdollinen tarkka esitys.
 
On myös erittäin tärkeää miettiä sitä, mikä nyt sitten on sitä "huijaamista"? Jos soittaja soittaa sisään kaikki biisin äänet yksitellen, niin että jokaista ääntä harjoitellaan ennen levylle jäävää ottoa 100 kertaa, niin onhan se soittaja silloin soittanut ne äänet oikeasti ihan luomuna sisään, onko se huijaamista? Onko vähemmän vai enemmän huijaamista soittaa koko biisi sooloineen päivineen ykkösellä sisään ja taimata sen jälkeen muutamaa paikkaa jonkin plugarin avulla? Ensimmäinen vaihtoehtohan ei periaatteessa ole varsinaista korjaamista, koska kaikki on soitettu sisään ilman korjauksia. Missä menee huijaamisen raja? Jos otto on täydellinen lukuunottamatta yhdessä bendissä olevaa alavireisyyttä, onko sen korjaaminen koneen avulla enemmän vai vähemmän huijaamista kuin äänen vaihtaminen leikkamalla se eri otosta? Sitten se tärkein kysymys - jos korjattu versio SAUNDAA PAREMMALTA, lisää kuuntelukokemuksen tuottamaa nautintoa, onko se väärin? Tästähän on lopulta aina kyse motivaation lähteenä, se on syy niin mikrofonien ja muiden tallennusmetodien kehitykseen kuin soittajan haluun treenata. Onhan joku joskus dumannut toisen soittosuorituksenkin sillä että "no mut sä ootki treenannu". Järkee eli ei.
 
Lisäksi, viimeinen pointti - kenen vastuulla "huijaaminen" on? Studion maine perustuu siihen, miten hyvältä siellä tehtävät levyt kuulostavat. Jos levy on pitkin vittua soitettu, sen on vaikea kuulostaa kovin hyvältä. Jos tuottaja/äänittäjä tekee studion mainetta varjellakseen editoinnit soittajan tietämättä, soittaja kuulostaa hyvältä, levy myy 100 miljoonaa kappaletta ja kaikki ovat tyytyväisiä, onko moisessa lopulta jotain väärää?
Lopulta kaikki ne levyt, joista ihmiset diggaa, on editoituja, leikeltyjä, paranneltuja jne. On osa studiohenkilökunnan ammattitaitoa osata tehdä tämä hyvin - siksi studioon mennään ja siitä maksetaan.
 
Kysymykseesi vastatakseni, joo, kyllä Toolsissa ja kaikissa muissakin asiallisissa DAW:eissä on audiokvantisointimahdollisuus. Hommahan toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että plugari etsii transienttien oletetut alkupisteet (eli siis lähtökohtaisesti paikat joissa ääniaalto on voimakkaimmillaan ja lähtee hiljenemään, tai sitten kohdan jossa ääniaalto muuttuu selvästi) määrätyllä aika-arvolla ja siirtää äänet alkamaan käyttäjän määrittämän aika-arvon mukaisista paikoista suhteessa kappaleelle määritettyyn tempoon. Sitten väleihin jäävä audio joko häviää, jos soittaja kiilaa, tai jos soittaja sleebaa, audiota venytetään (esim. elastic audio Pro Toolsissa) tai leikkauskohta pyritään crossfadeilla häivyttämään (Beat Detective) huomaamattomaksi. Toimintaperiaate on niin yksinkertainen että eiköhän ilmaisia plugareita löydy - lopputuloksen laatu sitten määräytyy algoritmien mukaan, joilla softa laskee proseduurin, ja sitten tietysti sen mukaan miten taitava ja tarkkakorvainen editoija on kyseessä.
 
Eräs kirjoittaja tässä keskustelussa tiivistikin jo osan siitä, mitä sanoin:
 
"Kyllähän siitä lähdetään että livenä on pystyttävä tekemään sama mikä levylläkin, mutta itse kun joutuu sekä äänittämään, editoimaan että rumpaloimaan ja halu on saada laadukasta äänitettä, niin tällaiset vippaskonstit jouduttaa hommaa mukavasti. Jos olisi aikaa äänittää viikkotolkulla niin varmaan haluaisin vetää yhden täydellisen oton purkkiin eikä siihen sitten kajottaisi. Tää on kuitenkin vaan mukava harrastus... :)"

Kyllä mä keikoilla olen ollu ja demoja äänitellyt bändien kanssa, soitin ennen itse asiassa rumpuja. Livenä yhdellä pitkällä otolla aina vedettiin rummut sisään ja kyllähän sinne harmittavia epätarkkuuksia lähes aina jäi. Sillon kun mä olin nuori niin ei tietokone-editointia vielä ollut kotikäytössä kellään. Vanhempana kun oli, niin bändin taiteellinen johtaja oli sitä mieltä että homma pitää vetää livenä.
 
Ja kyllähän mäkin nykyään soitan kitarasoolot useassa pätkässä narulle. En nyt ihan 100:ssa mutta jokunen pätkä per soolo, vaikeita kohtia joutuu hieromaan. Että niin, mikä tosiaan on huijaamista.
 
Ei tarkoitus ollut mitenkään sen enempää dissata Larsia, Metallicaa arvostan paljon ja tykkään Urlichin rumpusovituksista. Ja onhan se ymmärrettävää että mies on jo vanha ja niin edelleen. Kunnianhimokin siinä sammunee kun rahaa on hitosti ja kaikki saavutettava jo saavutettu. Lars oli lähinnä aasinsilta itse aiheeseen, eli mua kiinnosti että onko autotunea vastaava juttu myös rumpuraitojen säätämiseen. Nyt siis selvisi että on. Musiikkiin liittyvistä teknisistä asioista olen aina ollut hemmetin huonosti perillä...
 
Kyllä varmaan nykyään melkein jokainen levy on jollain tavalla Pro Toolsilla tms. paranneltu, miksipä ei käyttäisi moista kun se on mahdollista. Eihän monikaan sitä kysy että miten se on tehty, vaan että miltä se kuulostaa.
 
DT:n tapauksessa kämmit ymmärtää kun musa on niin teknistä ja paljon ulkoaopeteltuja pitkiä ja hankalia kuvioita. Varmasti siinä jos tipahtaa kärryiltä jossain tempokikkailukohdassa, on vaikea päästä uudelleen mukaan. Kyllä ne silti tosi tiukasti soittaa livenä yleisesti ajatellen.

aalataur: Kyllä mä keikoilla olen ollu ja demoja äänitellyt bändien kanssa, soitin ennen itse asiassa rumpuja. Livenä yhdellä pitkällä otolla aina vedettiin rummut sisään ja kyllähän sinne harmittavia epätarkkuuksia lähes aina jäi. Sillon kun mä olin nuori niin ei tietokone-editointia vielä ollut kotikäytössä kellään. Vanhempana kun oli, niin bändin taiteellinen johtaja oli sitä mieltä että homma pitää vetää livenä.
 
Nii, itse asiassa tässä jossain vaiheessa editoidessa, just varsinkin rumpuja, olen miettinyt kuinka perverssissä tilanteessa sitä nykyään ollaan - jos rumpuja ei korjata, jengi valittaa kun ei ole tarpeeksi tiukkaa, jos korjataan, mietitään että "vetääköhän toi muka noin tiukasti vai onks toi korjailtua", jos pistetään konerummut, jengi valittaa kun ei ole ihminen vetämässä. Pitäis vetää ku robotti ja olla ihminen, on pienet vaatimukset ihmisillä joo.

Laulussa varmaan pätee hyvin toi liven ja studion ero - ehkä kaikkein eniten. Tai sitten tää oli vain laulajan mielipide asiasta =)

insight: Laulussa varmaan pätee hyvin toi liven ja studion ero - ehkä kaikkein eniten. Tai sitten tää oli vain laulajan mielipide asiasta =)
 
Et oo väärässä. Laulajan pitää olla todella, todella pitkällä jotta pystyy tuottamaan jotain järjellistä ulos, jos esmes kuuntelu ei toimi keikalla. Siinä vaiheessa pitää nimittäin pystyä tuntemaan kehossa onko sävel oikea vai ei ja se ei onnistu kovin monelta, ei ehkä keneltäkään varmasti. Soittajat pystyy edes näönvaraisesti rupsuttelemaan oikeita juttuja ulos ja rumpalilta perin harvoin jää kuulematta oma itsensä. Yksikin rankka yö kuuluu myös heti laulusuorituksessa, ainakin jos kysymys on jostain vähänkään kliinimmästä.

Taimiasiat on helppoja korjata, mut paskasaundiseksi kokonaisuuden tekee dynaaminen epätarkkuus soitossa. Tämänpäivän rumpalit(pätee myös muihin soittimiin) ei kiinnitä huomiota tuottamansa äänen laatuun vaan ensisijaisesti nopeuteen. Livetilanteessa nämä tulee esille, kun ei kovin useasti ole triggereitä käytössä, eikä dynaaminen tarkkuus olisi sitä luokkaa että triggeri toimisi.