Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Herää kysymys, kuinka monesti aiheen aloittaja on ollut rumpuäänityksissä mukana, tai ylipäänsä äänityksissä? Tai edes keikalla?
Mitenkään aliarvioimatta tai halveksumatta kysyn, se on nimittäin sairaan helppo huudella vieraisiin pöytiin ajattelematta asiaa sen enempää. Tähänkin juttuun kun liittyy hirvittävä määrä eri puolia.
 
Ensinnäkin se, että joku soittaja ei pysty vetämään livenä jotain juttua ei kerro vielä yhtään mitään - levyillä on toooodella harvoin koko biisin mittaisia ottoja, jollainen liveveto on automaattisesti. Toisin sanoen biisin yksi soittoraita voi olla vaikka 9000:stä otosta koostettu. Samalla otot voivat olla täysin eri ajankohtina vedettyjä, ts. jos rumpalilta irtoaa klo 5.30 aamulla tuplat kaikkein parhaiten niin ne voi olla siihen aikaan soitettu, kun taas muu biisi ei ole. On myös ihan eri asia treenata jotain vaikeaa paikkaa erikseen 2 tuntia, ja soittaa se sitten narulle, kuin soittaa keikalla 20 helppoa biisiä ja yrittää vetää sen jälkeen viimeisessä biisissä ykkösellä timanttisesti sama vaikea paikka. Liveen liittyy myös usein täysin erilainen päivärytmi, dokaaminen, huonosti nukutut yöt, kauttaaltaan erilainen elämäntyyli jne. kuin studiotouhuun, jossa ollaan samassa paikassa koko ajan ja voidaan työskennellä rauhassa hyvissä olosuhteissa. Jopa jonkun DT:n jätkillä, joiden soittotaitoa harva lähtee kyseenalaistamaan, on todella huonoja livevetoja. Vai mites esmes nää:
 
http://www.youtube.com/watch?v=BJrC_Gb9GHQ
http://www.youtube.com/watch?v=hgP-WI7E3L0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ZUTriHj1As0&feature=related (ei nyt iiiihan samalla lailla kuin levyllä...)
 
Oho.
 
Se, että mainittu Lars Ulrich soittaa nykyään huonosti livenä, liittyy myös sellaiseen yksinkertaiseen faktaan, että jos on kohta 50, omistaa kartanon, lentokoneen, on vaimo, lapset ja muutama sata miljoonaa dollaria tilillä, keikat myydään jatkuvasti loppuun, eikä 99% faneista häiritse vitun vertaa se, että Onen tuplat ei irtoa, jaksaako sitä ottaa enää pulttia moisesta (ja lisäksi, onko aikaa??? Kersan vaippojen vaihtamiselta ei välttämättä kauheasti jää aikaa kunnianhimoiseen treenamiseen)? Levy sen sijaan on arkistoitava dokumentti eikä ainutkertainen hetkellinen kokemus, sen on syytä olla mahdollisimman tarkka esitys siitä, miten soittaja haluaa kappaleen esittää - koska se on lopulta myös ainoa mahdollinen tarkka esitys.
 
On myös erittäin tärkeää miettiä sitä, mikä nyt sitten on sitä "huijaamista"? Jos soittaja soittaa sisään kaikki biisin äänet yksitellen, niin että jokaista ääntä harjoitellaan ennen levylle jäävää ottoa 100 kertaa, niin onhan se soittaja silloin soittanut ne äänet oikeasti ihan luomuna sisään, onko se huijaamista? Onko vähemmän vai enemmän huijaamista soittaa koko biisi sooloineen päivineen ykkösellä sisään ja taimata sen jälkeen muutamaa paikkaa jonkin plugarin avulla? Ensimmäinen vaihtoehtohan ei periaatteessa ole varsinaista korjaamista, koska kaikki on soitettu sisään ilman korjauksia. Missä menee huijaamisen raja? Jos otto on täydellinen lukuunottamatta yhdessä bendissä olevaa alavireisyyttä, onko sen korjaaminen koneen avulla enemmän vai vähemmän huijaamista kuin äänen vaihtaminen leikkamalla se eri otosta? Sitten se tärkein kysymys - jos korjattu versio SAUNDAA PAREMMALTA, lisää kuuntelukokemuksen tuottamaa nautintoa, onko se väärin? Tästähän on lopulta aina kyse motivaation lähteenä, se on syy niin mikrofonien ja muiden tallennusmetodien kehitykseen kuin soittajan haluun treenata. Onhan joku joskus dumannut toisen soittosuorituksenkin sillä että "no mut sä ootki treenannu". Järkee eli ei.
 
Lisäksi, viimeinen pointti - kenen vastuulla "huijaaminen" on? Studion maine perustuu siihen, miten hyvältä siellä tehtävät levyt kuulostavat. Jos levy on pitkin vittua soitettu, sen on vaikea kuulostaa kovin hyvältä. Jos tuottaja/äänittäjä tekee studion mainetta varjellakseen editoinnit soittajan tietämättä, soittaja kuulostaa hyvältä, levy myy 100 miljoonaa kappaletta ja kaikki ovat tyytyväisiä, onko moisessa lopulta jotain väärää?
Lopulta kaikki ne levyt, joista ihmiset diggaa, on editoituja, leikeltyjä, paranneltuja jne. On osa studiohenkilökunnan ammattitaitoa osata tehdä tämä hyvin - siksi studioon mennään ja siitä maksetaan.
 
Kysymykseesi vastatakseni, joo, kyllä Toolsissa ja kaikissa muissakin asiallisissa DAW:eissä on audiokvantisointimahdollisuus. Hommahan toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että plugari etsii transienttien oletetut alkupisteet (eli siis lähtökohtaisesti paikat joissa ääniaalto on voimakkaimmillaan ja lähtee hiljenemään, tai sitten kohdan jossa ääniaalto muuttuu selvästi) määrätyllä aika-arvolla ja siirtää äänet alkamaan käyttäjän määrittämän aika-arvon mukaisista paikoista suhteessa kappaleelle määritettyyn tempoon. Sitten väleihin jäävä audio joko häviää, jos soittaja kiilaa, tai jos soittaja sleebaa, audiota venytetään (esim. elastic audio Pro Toolsissa) tai leikkauskohta pyritään crossfadeilla häivyttämään (Beat Detective) huomaamattomaksi. Toimintaperiaate on niin yksinkertainen että eiköhän ilmaisia plugareita löydy - lopputuloksen laatu sitten määräytyy algoritmien mukaan, joilla softa laskee proseduurin, ja sitten tietysti sen mukaan miten taitava ja tarkkakorvainen editoija on kyseessä.
 
Eräs kirjoittaja tässä keskustelussa tiivistikin jo osan siitä, mitä sanoin:
 
"Kyllähän siitä lähdetään että livenä on pystyttävä tekemään sama mikä levylläkin, mutta itse kun joutuu sekä äänittämään, editoimaan että rumpaloimaan ja halu on saada laadukasta äänitettä, niin tällaiset vippaskonstit jouduttaa hommaa mukavasti. Jos olisi aikaa äänittää viikkotolkulla niin varmaan haluaisin vetää yhden täydellisen oton purkkiin eikä siihen sitten kajottaisi. Tää on kuitenkin vaan mukava harrastus... :)"