Rock, pop, alternative ›

Koko ajan vain nousee 70-luvun Whon osakkeet varsinkin live-bändinä, kun näitä näkee lisää. Vaikka levyltä on tullut kuunneltua parikymmentä vuotta.
 
Onkos tästä '75 Houstonista virallinen julkaisu, kun tuossa yllä oli Jarkko G:n dvd-listassa?
 
E: Näyttää olevan, onko millainen julkaisu laadultaan? Keikkahan on kova.
 
En tiedä kuinka virallinen, mutta Anttilasta kympillä ostin ja laatuhan nyt on ihan parahultainen. Ei mitään juhlavaa mutta selvän siitä kyllä saa.
 
Kilburn 77 on kuvanlaadultaan huippuhyvä, mutta musiikkiesityksensä puolesta heikointa Moonin-aikaista Whota mitä minä muistan. Ei oikein kule. Mutta sen sijaan boonuksena tuleva Olympicin keikka vuodelta 1969 on ihan riittävä syy ostaa koko hemmetin pakkaus. Kuvanlaadulla ei juhlita eikä äänikään ole markkinoiden parasta laatua mutta meininki on Tärinää isolla t:llä.

En tiedä kuinka virallinen, mutta Anttilasta kympillä ostin ja laatuhan nyt on ihan parahultainen. Ei mitään juhlavaa mutta selvän siitä kyllä saa.
 
Pitääpä Anttilassa käydessä vilkaista josko löytyisi. Omiin silmiin ja korviin, jopa nuo Youtube-versiot HQ-valinnalla, ja koko ruudulta näyttävät riittävän hyvältä. Näyttäisikö sinusta että ovat ripattu ko. dvd:ltä, vai ovatkohan jostain muusta lähteesta?
http://uk.youtube.com/watch?v=UVlrNFCUfQI&feature=related
 
E: Ainoa mikä tuossa Houstonin kuvauksessa häiritsee on ettei Entwistleä näy kuin hetkittäin vilaukselta, onneksi basso sentään kuuluu miehekkäästi.

Näyttäisikö sinusta että ovat ripattu ko. dvd:ltä, vai ovatkohan jostain muusta lähteesta?
http://uk.youtube.com/watch?v=UVlrNFCUfQI&feature=related
 
E: Ainoa mikä tuossa Houstonin kuvauksessa häiritsee on ettei Entwistleä näy kuin hetkittäin vilaukselta, onneksi basso sentään kuuluu miehekkäästi.
 
Kyllä se juuri tältä dvd:ltä näyttäisi olevan kiskaistu. Lyhenteellä MP varmaan tarkoitetaan sotilaspoliisia.
 
Kuvaajia kai opetetaan kuvaamaan sieltä missä "tapahtuu", ja Moonin ja Townshendin elämöinnissä lienee enemmän kineettistä fjongaa. Se onkin muuten jossain tehokkaan näköistä kun kuvataan sitä Moonin vatkaamista ja riehumista ja Entwistlen vasemman käden sormia vuoron perään. Ei meinaa silmät perässä pysyä. Mutta tää on kyllä vähän sama juttu kuin AC-DC:tä katsellessa, että välilä tuntuu niin kuin niillä olisi jokin sopimus ettei Malcolm Youngia saa kuvata.

Tänään tulee tällaista telkkarista:
 
JIM su 30.11. klo 21.00-22.00
 
JIM D Henkilökuva: Kitaralegenda Pete Townshend. The Whon kitaristi Pete Townshend on ollut rockin edelläkävijä 1960-luvulta asti. Epävarmasta nuorukaisesta kasvoi monipuolinen taiteilija, jonka elämässä on ollut runsaasti niin huimia huippuja kuin rypemistä pohjamudissakin. Amerikkalainen dokumenttisarja.

Tuli yhtäkkiä sellainen olo että moni Whon biisi voisi olla hyvä euroviisu, eli voisi menestyä niissä kisoissa. Ajatellaanpa vaikka I Can't Reach You'ta, jos siihen pistää jonkun simpsakan naikkosen laulamaan ja sinfoniaorkesterin taakse, niin sehän on täyttä euroviisukamaa.
 
Olisiko peräti niin, että moni Whon biisi kuulostaa niin hyvältä osittain siksi, että ne kuulostavat euroviisuilta? Euroviisuhan on tietysti mitä tahansa ja usein täyttä kitchiä, mutta perinteinen "kunnon" euroviisu on kyllä melodramaattinen ja melkoisen ranskalainen tunnelmaltaan.
 
Selvyyden vuoksi: En kauheasti pidä Petra Hadenin Who-tulkinnoista.

Mitäs ihmiset pitävät Endless Wirestä? Ihan Wholta kuulostaisi parin biisin perusteella, vaikkei tässä olekaan kuin Townshendi ja Roger. Ja kun Who on kuitenkin ainakin mulle ollut neljän ihmisen yhdistelmä (joka on jotain enemmän kuin osiensa summa) niin ihan hienoa että silti jollain lailla sama fiilinki välittyy kuin aikasilta levyiltä.

Izzy: Mitäs ihmiset pitävät Endless Wirestä? Ihan Wholta kuulostaisi parin biisin perusteella, vaikkei tässä olekaan kuin Townshendi ja Roger. Ja kun Who on kuitenkin ainakin mulle ollut neljän ihmisen yhdistelmä (joka on jotain enemmän kuin osiensa summa) niin ihan hienoa että silti jollain lailla sama fiilinki välittyy kuin aikasilta levyiltä.
 
The Whohan on bändi jossa muillakin kuin laulajalla ja kitaristilla oli vaikutusta saundiin, sen verran oma saundi ja tyyli oli Entwistlella ja Moonilla. Siihen nähden Endless Wire on kyllä kieltämättä aika hyväkin levy! En itse omista mutta muutaman kerran oon kuunnellu.

Täytyy kyllä myöntää että Endless Wire nyppii aika lailla. Sävelmissä eli kappalemateriaalissa ei ole juurikaan vikaa ja sanoitukset ovat jopa hienoja. Ärsyttäviä piirteitä on lähinnä kaksi: a) soundit ja b) laulu.
 
Kappaleissa on paljon sellaista Whon aiemmille levyille epätyypillistä tunnelmointia ja folkmaisuutta. Tuotanto ei vain tunnu pysyvän biisien perässä ja soundi on vähän tukossa alusta loppuun. Daltreyn ja Townshendin laulusuoritukset eivät nekään ole varsinaisesti huonoja, mutta kyllä niistä voimaa ja hehkua puuttuu.

velipesonen: Täytyy kyllä myöntää että Endless Wire nyppii aika lailla. Sävelmissä eli kappalemateriaalissa ei ole juurikaan vikaa ja sanoitukset ovat jopa hienoja. Ärsyttäviä piirteitä on lähinnä kaksi: a) soundit ja b) laulu.
 
Kappaleissa on paljon sellaista Whon aiemmille levyille epätyypillistä tunnelmointia ja folkmaisuutta. Tuotanto ei vain tunnu pysyvän biisien perässä ja soundi on vähän tukossa alusta loppuun. Daltreyn ja Townshendin laulusuoritukset eivät nekään ole varsinaisesti huonoja, mutta kyllä niistä voimaa ja hehkua puuttuu.
 
Saundeihin en puutu, mutta mullakin kyllä pisti korvaan sellanen folkmaisuus, joka oli aika jännä mut ei kyllä mitenkään huono juttu. Vanhojen äijjien laulaminen on ehkä ainoo huono puoli tässä, varsinkin kun vanha Who on ollu just niin energistä.

Suosittelen vastikään ilmestynyttä Sell Outin kahden cd:n deluxe-pakettia. Kakkoslevy on alkuperäinen monomiksaus ja aika eri kuuloinen kuin stereo. Jostain luin että kitaratkin olisivat monolla ja stereolla eri ottoja.

Gaines: Noo, kyllä vanhat äijät todisti hgin keikalla että kyllä lähtee.
 
Endless Wire on kuitenkin yllättävänkin hyvä levy jossa tämä uusi kokoonpano toimii Townshendin sävellysten tulkkina oikein mainiosti.
 
Toivottavasti seuraavalla levyllä soittaa tämä kiertuekokoonpano. Muistaakseni esim. Zak Starkey soitti vain yhdellä Endless Wire piisillä. Vähän hajanainen yleisfiilis levyllä on, vaikka ehtaa Whota onkin.

velipesonen: Suosittelen vastikään ilmestynyttä Sell Outin kahden cd:n deluxe-pakettia. Kakkoslevy on alkuperäinen monomiksaus ja aika eri kuuloinen kuin stereo. Jostain luin että kitaratkin olisivat monolla ja stereolla eri ottoja.
 
Hmmh, pitääpä joskus kokeilla. Sell Out on meinaan kaikkien aikojen suosikkilevyjäni.
 
Sen mitä olen noista bonuksista kuullut, niin nekin ovat kovin mainioita. Glittering Girl esimerkiksi on erittäin synesteettinen. Vuorenpeikkojen tanssi on kanssa huippu Whon soittamana.

kepe-5: Sen mitä olen noista bonuksista kuullut, niin nekin ovat kovin mainioita. Glittering Girl esimerkiksi on erittäin synesteettinen. Vuorenpeikkojen tanssi on kanssa huippu Whon soittamana.
 
Juu ovat oikein hyviä, ja tässä 2CD deluxessa vieläpä eri extrat kuin aiemmin ilmestyneessä yhden cd:n remasterissa.

Onko kukaan tutustunut Petra Hadenin (ja Mike Wattin) a cappella -versioon Sell Outista? Meikäläiselle Hadenin laulu ei toimi pätkääkään, ja hän onkin oikeasti viulisti.

Tää on varmaan ihan kiva juttu..
 
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuur … l/arkistot/kulttuuri/2009/02/807718

Jackie: Tää on varmaan ihan kiva juttu..
 
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuur … l/arkistot/kulttuuri/2009/02/807718
 
Onkohan tuossa samat orkesterisovitukset kuin Tommy-elokuvassa?
 
EDIT: Onhan ne, katsoin musikaalin sivuilta.

Jackie: Tää on varmaan ihan kiva juttu..
 
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuur … l/arkistot/kulttuuri/2009/02/807718
 
Lippu löytyy toiseen esitykseen, piti ihan mielenkiinnosta mennä ostamaan. Onhan tuo ihan jännä nähdä mitä ovat saaneet aikaan.

Täytyy kyllä todellakin mennä tuo musikaali katsomaan. Kiinnostaa kyllä nähdä mitä ovat saaneet aikaiseksi..
 
Mutta Tommysta Quadropheniaan. Olen nyt kuunnellut melekosen paljon tätä Quadropheniaa ja empiirisen tutkimuksen päätteeksi on pakko todeta, että Quadrophenia on The Whon paras lätty. Levyn hieno tarina on rakennettu todella loistavien biisien avulla, ja levyltä ei löydy yhtään turhaa raitaa. Ja sen lisäksi, että ei ole yhtään turhia raitoja löytyy levyltä kasapäin aivan äärimmäisen loistavia biisejä, kuten Doctor Jimmy, Love Reign O'er Me, Drowned, Belly Boy.. voisi oikestaan listata koko levyn tähän.
 
Ihmetyttää miksi tämä on jäänyt niin paljon Tommyn varjoon, vaikka toki Quadropheniaakin arvostetaan, mutta Tommya kuitenkin pidetään yleensä(?) The Whon parhaana konsepti-albumina (tai ainakin näin olen ymmärtänyt). Minkäköhän takia? Kertokaa omat mielipiteenne tästä asiasta ja muutenkin levystä?

J.C: Ihmetyttää miksi tämä on jäänyt niin paljon Tommyn varjoon, vaikka toki Quadropheniaakin arvostetaan, mutta Tommya kuitenkin pidetään yleensä(?) The Whon parhaana konsepti-albumina (tai ainakin näin olen ymmärtänyt). Minkäköhän takia?
 
Varmaan siks koska Tommyn avulla The Whosta tuli oikeasti iso ja sen ansioista jäi historiaan. En muuten pidä Tommysta kauheasti, koska siinä on liikaa akustista kitaraa rokkipiisien kanssa. Menee vaan jotenkin fiilis kun kuuluu akustista.
 
Kertokaa omat mielipiteenne tästä asiasta ja muutenkin levystä?
 
En oo koskaan omistanu Quadia, mutta ehkä viitisen kertaa läpi oon kuunnellu. Mun mielestä albumilla ei oikeestaan ollu juuri yhtään piisiä joka ois vielä kunnolla sytyttäny (paitsi Doctor Jimmy ja Love, Reign O'er Me). Jotenkin aina ollu siitä vähän huono maku suussa. Mutta jossain välissä ostan ja tuun varmaan perumaan sanojani.