Studiotyöskentely ›

Ei tarvitse montaakaan kitaranauhoitus-keskustelua täältä hakea kun törmää tusinaan SM57 + vahvari -ehdotukseen ("se perinteinen") ilman sen kummempaa ohjetta. Konkkamikkien käytöstä tässä hommassa on puhuttu reilusti vähemmän, vaikka sen käyttö vaatii reilusti vähemmän taitoa (suuntaus, kulma ym.), kunhan volyymit pysyvät "kotistudio-tasolla". Ehkä tämä sopisikin tässä mielessä aloittelijat palstalle, sillä konkan suuntaaminen tahi sijoittaminen ei vaadi kummempaa kokemusta..
 
Ite nauhoittelin aiemmin kitaroita "kotistudiossani" pelkästään mallintavien (Pod XT, V-Amp) kautta, sillä tuolla tavallahan saa laadukasta matskua narulle todella helposti. Vahvarin mikittäminen tuntui jokseenkin työläältä ja tiettyä taitoa vaativalta. Ekat yritykset 57:n kanssa olivat todella säälittäviä, mutta vähän kerrallaan senkin kanssa onnistuin.
 
Nykyään Logic Studioni kitaraäänitykset tapahtuvat simppelisti Zoomin H2:lla, kyseistä laitetta äänikorttina käyttäen. Konkan rajatkaan eivät tule lähellekään vastaan pienillä volyymeillä soittaessa.. Ainoa pieni ongelma tässä kohtaa ovat tietty plektrasta kaikuvat räminät pienessä yksiössäni, mutta tuo on harvinaista ja kovin vähäistä. Enpä arvannut että masiina toimii tuossa hommassa noin hyvin.. Aika eri juttuihin sen aikoinaan hommasin "kun halvalla sai" :)
 
Menipä taas omaelämänkerran puolelle, mutta. Pointtini oli se, että miten paljon himassaan kitaroita nauhoittelevat heebot käyttävät puhtaasti konkkamikkejä. Eli kertokaa kokemuksia, kamakombinaatioita ynnä muita.

Konkkamikkien käytöstä tässä hommassa on puhuttu reilusti vähemmän, vaikka sen käyttö vaatii reilusti vähemmän taitoa (suuntaus, kulma ym.), kunhan volyymit pysyvät "kotistudio-tasolla". Ehkä tämä sopisikin tässä mielessä aloittelijat palstalle, sillä konkan suuntaaminen tahi sijoittaminen ei vaadi kummempaa kokemusta..
 
Pointtini oli se, että miten paljon himassaan kitaroita nauhoittelevat heebot käyttävät puhtaasti konkkamikkejä. Eli kertokaa kokemuksia, kamakombinaatioita ynnä muita.
 
Täytyy ensinkin korjata harhaluulo, että konkkamikki olisi jotenkin "helpompi" käytössä. Ei se ole suuntauksen kanssa sen helpompi tai vaikeampi kuin dynaaminen, koska mikin suuntakuvio on se oleellisin avainkysymys.
 
Ja kyllä konkkaa käytetään kitaroiden kanssa, mutta 57 on ehkä se teollisuus-standardi ja helpoin tapa luoda lyhyellä kaavalla kelvollinen soundi. Ei sekään toimi kuitenkaan ihan joka kontekstissa.
 
Jos konkkamikkiä haluaa styrkkarin eteen laittaa, niin kannattaa valikoida yksilöksi suhteellisen neutraali ja vasteeltaan "suora" mikki, eikä niinkään preesens painotteinen kapula. Usein syynä konkkien vähäiseen käyttöön kitarakaapin kanssa on niiden suhteellisen ylös asettuva korostus vasteessa, joka ei varsinkaan minkään hevahtavan vallikitaran kanssa ole kovin toivottu ominaisuus.
 
Sen sijaan monesta neutraalista konkasta on hyvinkin haastajaksi viis-seiskalle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Hyvää kommenttia Groovilita, tack.
 
Tuo konkan suuntakuvio vaan tuntuu menettävän merkitystään kun mikki suunnataan kitaravaffariin, varsinkin kun sitä ei tartte (tahi pidä) juntata 57:n tavoin ritilään kiinni. Noissa on, kuten totesit, varmasti paljon eroja, mutta ainakin oma TSM MT87 ja mainittu Zoom (joka on muuten stereo) toimivat hienosti. Hi-gain -matskua nauhottelin kertaalleen myös tuolla Zoomilla varsin onnistuneesti.. Ehkä tuon mikit ovat normaalimpaa neutraalimmat, tiedä häntä.
 
E: omissa nauhoituksissa nuo konkat toistivat juuri alapään todella pätevästi, ja pienellä vaivalla tietty. Toisaalta tuo mun 1x12 Studiotone ei itessään tarjoa mitään kovin muhkeaa tuuttausta... Mutta noilla konkilla sitä soundin ohuutta oli erityisen helppo välttää.
 
Tuossa (aika ankean biisin muodossa) hiukan kitarasoundia Zoomilla äänitettynä (kaikki kapulat H2:lla Studiotonesta):
http://www.mikseri.net/player/playe … n=1&type=1&parameter=340750

Tuossa (aika ankean biisin muodossa) hiukan kitarasoundia Zoomilla äänitettynä (kaikki kapulat H2:lla Studiotonesta):
http://www.mikseri.net/player/playe … ewsession=1&type=1_meter=340750
 
No eikai tuossa mitään niin oleellisia puutteita kitarasoundeissa ole? Rummut on asiayhteyteen nähden vähän turhan terävät ja nasaalit, kohtuullinen piikkien kompurointi ja tasojen säätö vois asettaa ne sopivasti samalle viivalle kuin muu instrumentointi.

No eikai tuossa mitään niin oleellisia puutteita kitarasoundeissa ole? Rummut on asiayhteyteen nähden vähän turhan terävät ja nasaalit, kohtuullinen piikkien kompurointi ja tasojen säätö vois asettaa ne sopivasti samalle viivalle kuin muu instrumentointi.
 
Jeh, kiitos kommenteista biisin soundeja ajatellen, vaikka se ei ollutkaan linkin perimmäinen tarkoitus :) Eli lähinnä oli tarkoitus osoittaa, jotta tuolla "konkka-tyylillä" saa ihan ok-soundia vaffarista aikaan jopa himassa ja hiljaa - ja vielä varsin helposti.

lähinnä oli tarkoitus osoittaa, jotta tuolla "konkka-tyylillä" saa ihan ok-soundia vaffarista aikaan jopa himassa ja hiljaa - ja vielä varsin helposti.
 
No mikä ettei. Toki onhan sille kovaa soittamiselle olemassa joskus ihan perusteitakin, lähinnä jos puhutaan esimerkiksi kitaran särösoundista (putki) tai vaikkapa Leslien soittamisesta Hammond-urkujen parina.
 
Puhtoista soundia voi soittaa yllättävän hiljaakin, ja soundi voi olla aivan mukiin menevä. Sen sijaan jos haetaan esim. Hammondista oikein räkäistä Deep Purple soundia, niin siinä huoneessa jossa "lepa" soi, ei kannata sivullisten olla ilman korvatulppia. Sitä alamidlen herkkua ei voi mitenkään saada hiljaisella volyymillä aikaan, ja kun oikein luukuttaa, niin kaikkein vanhimmankin rokkarin sielu lämpenee. =)

No mikä ettei. Toki onhan sille kovaa soittamiselle olemassa joskus ihan perusteitakin, lähinnä jos puhutaan esimerkiksi kitaran särösoundista (putki) tai vaikkapa Leslien soittamisesta Hammond-urkujen parina.
 
Juu, tiedossa on. Ite soittelen fuzzin, parin overdriven ja kevyen etuasterutun läpi - toimii.

Sen sijaan jos haetaan esim. Hammondista oikein räkäistä Deep Purple soundia, niin siinä huoneessa jossa "lepa" soi, ei kannata sivullisten olla ilman korvatulppia. Sitä alamidlen herkkua ei voi mitenkään saada hiljaisella volyymillä aikaan, ja kun oikein luukuttaa, niin kaikkein vanhimmankin rokkarin sielu lämpenee. =)
 
Juu-u, Kemin Audiopajalla olen muutamia kertoja kuullut, kun B3nen ja Leslie huokaavat yhteen ääneen reilulla volalla...käsittämätön määrä hyviä viboja ja väristyksiä valtaa ainakin tällasen harrastelijaurkurin kropan!

Eli kertokaa kokemuksia, kamakombinaatioita ynnä muita.
 
Mä tykään yleensä mikittää kahdella mikillä, joista toiinen on dynaaminen, aika usein 57, ja toinen isokalvonen konkka, useimmiten NT2-A.

SM57, MD421 ja AKG c414. Pelkkää hyvyyttä rokkisoundiin joka otolla. :)

SM57, MD421 ja AKG c414. Pelkkää hyvyyttä rokkisoundiin joka otolla. :)
 
Jos näillä ei pärjää niin vika on muualla kuin mikeissä.

Oon ite ny innostunu käyttämään laajakalvoista pallokuviolla about keskellä elementtiä.
Tulee rokkihommiin semmonen mun korviin kiva soundi.

Itse olen nyt käyttänyt tavallista C3000 isokalvoista konkkaa mun VOXin äänitykseen (AC-30 CC2X). Toimii kotioloissa paljon paremmin, kuin esim. 57, johon aina ennen olen turvautunut. Laitan mikin kohtisuoraan noin 4cm etäisyydelle kankaasta elementin reunalle, koska harvemmin kaipaan turhia diskantteja. Isokalvoisen konkan hertta ottaa tarvittavan kihinän sitten sieltä kuplasta. Styrkkari siis vaatekaapin suulla kaappia päin ja mikki siellä sisällä. Todella puhdas ja jopa steriili soundi.

Minä myös olen tullut siihen tulokseen että laajakalvokonkka toimii meidän makkarissa parhaiten. Mulla on tuo TSM MT87, joka kyllä tuntuisi toimivan melkein missä vaan parhaiten (siis näistä käsillä olevista budjettimikeistä)...
 
Aiheen vierestä: aika yllättäviin tuloksiin pääsin akustisen (teräskielisen) kitaran äänityksessä viimeksi, kun tuo TSM oli n. 10cm kopan yläpuolella (suunnattuna tietenkin koppaan päin), xy-stereopari saman verran kitaran edessä (12. nauhaan päin). Ja siis tuo stereopari oli dynaaminen, Wharfedale Pro -merkkiset mikit ja vieläpä Behringerin Tube Ultragain T1953 -etusella vahvistettuna. ..ja siis kun kitarana toimi vielä J&D:n tyyliin halvin ovation malli, odotukset oli suorastaan taivaissa ;) Ja vielä muuten; huomasin että kun stereoparin ja konkan piti kaikujen osalta kuivana ja kaiutti ainoastaan linjasignaalin (se piezohässäkkä mikälie..?!), hävisi (lyhyiden etäisyyksien vuoksi muutenkin vähäinen) huonekaiku aika kviasti :)
 
...no joo.. !

Itse olen nyt käyttänyt tavallista C3000 isokalvoista konkkaa mun VOXin äänitykseen (AC-30 CC2X). Toimii kotioloissa paljon paremmin, kuin esim. 57, johon aina ennen olen turvautunut.
 
Komppaan! Viikonloppuna piti nopeasti keksiä "patenttiratkaisu" jolla sai hyvää kitarasoundia narulle suht vähällä kikkailulla. Vanha temppu oli taaskin parempi kuin kassillinen uusia. C3000B noin 30cm etäisyydelle kabiinista kartion kohdalle ja se oli siinä se mitä haettiin.

Komppaan! Viikonloppuna piti nopeasti keksiä "patenttiratkaisu" jolla sai hyvää kitarasoundia narulle suht vähällä kikkailulla. Vanha temppu oli taaskin parempi kuin kassillinen uusia. C3000B noin 30cm etäisyydelle kabiinista kartion kohdalle ja se oli siinä se mitä haettiin.
 
C3000B:n olen minäkin usein havainnut hyväksi kitaralle. Paitsi särösoundeja en ikinä ole saanut mieleisiä. Niissä nykyään tulee turvaudutta tohon viisseiskaan. Mutta akustisen ja kliinien sähkisten kanssa toi on kyllä passeli mikki.

Paitsi särösoundeja en ikinä ole saanut mieleisiä.
 
En ole törmännyt moiseen. Idioottivarmasti on toiminut myös säröissä, joskaan mitään über high gain suhinaa en ole koskaan kokeillut, mutta normi rokkisäröissä kyllä.

En ole törmännyt moiseen. Idioottivarmasti on toiminut myös säröissä, joskaan mitään über high gain suhinaa en ole koskaan kokeillut, mutta normi rokkisäröissä kyllä.
 
No musta tuntuu, että särösoundit on yleensäkin hieman vaikeempia saada nauhalle hyvällä soundilla. Siis omasta mielestä hyvällä. Aina kuulostaa jotenkin pieneltä. Ellei ota jollain kolmen mikin virityksellä vähän edestä, vähän takaa ja vähän keittiöstä tyylillä. Että mulla toi ongelma on varmaan omassa päässä enemmän kuin mikissä. Tulee säröjä nykyään niin harvoin äänitettyä.
 
Toisaalta voi olla, että muistikuvatkin on vääriä. Tulee aina vaan mieleen se yksi kerta kun väännettiin tuntikaupalla yhtä soolosoundia. Aina oli joko tunkkanen tai liian sirkkelimäinen vaikka mihin lykkäs mikin.

Huomenna kitaroiden purkitukset edessä, mikkinä Studio Projectsin B1.
Ehdotuksia sijoitteluun ym. ?