Studiotyöskentely ›

Onko kenelläkään kokemusta kohtuuhintaisten mikkiputkietuasteiden (esim. Thomannilla SM PRO AUDIO TC01, PRESONUS TUBEPRE, ART TUBE MP PROJECT SERIES, ART TUBE MP, STUDIO PROJECTS VTB1, SWISSONIC MP101, ART TUBE MP STUDIO V3) käytöstä kondensaattorimikin kanssa tenorifonin äänityksessä? Onko putkietuasteella vaikutusta äänen ominaisuuksiin ja jos niin minkälainen ? Onko kokemuksia edellä mainituista vimpaimista, mitä voitte suositella ?

Mitä mikrofonia käytät? Miksi etuasteen pitää olla putkellinen? Tuossa hintaluokassa saa parempaa äänenlaatua transistorivahvistuksella.
 
Äkkiseltään en suosittelisi noista mitään. Onko varaa laittaa vähän enemmän pelimerkkejä pöytään? Silloin ei tarvitsisi ostaa yhtä kanavaa varten kahta laitetta (hyvä ja halpaa siis). Kts. esim. http://www.thomann.de/fi/universal_audio_solo_610.htm.
 
Minun 0,05c.

Ei se putki itsessään välttämättä tallennetta autuaammaksi tee. Putki on halvemmissa laitteissa lähinnä osana pelkkä somiste, jolla luodaan retromielikuvaa ts. kyseessä on kaupallinen argumentti. Aika usein juuri noissa halvemmissa etusissa trankkulaitteet ovat tasokkaampia ja varmasti ainakin kohinattomampia kuin satasen/parin putkietuasteet. Itse alkaisin fonin tallennuspuuhiin miettimällä ihan ensiksi oikeaa mikrofonivalintaa ja toiseksi vasta etuastetta. Väärällä mikillä hyvääkin etuasetta käyttäen lopputulos voi olla aika kuraa.

Aivan, jos säröä ääneen haluaa, niin äänitä trankulla puhtaasti ja lisää vaikka joku exaiteri miksuttelussa. Jos tarvii.

Hyvä olis ihan päästä kokeilemaan, että millä etuasteella saisi sopivan putkisärön aikaan, jos millään noista...itse ostin juuri käytettynä melko vanhan Art Dual MPn, alustavasti vaikuttaisi siltä, että sillä saisi sopivasti säröä aikaan haluttaessa. Kokeilemisen arvoinen juttu voisi sulla olla ruudikas etuaste ja nauhamikki.

On muuten aika lailla fonistista ja suukappalevalikoimasta kiinni, minkälaista soundia narulle tarttuu. On hienoa, kun ennen äänitysnappulan painamista osaava ja ymmärtävä puhaltaja kohteliaasti kysyy, mitä tuottajalla oli mielessä.
 
Sellainen räkäisen käkättävä fonisoundi ei useinkaan perustu etuasteen yliohjaamiseen, vaikka voi siinä sitäkin mausteena olla.

Onkos se sitä räkäisempää mitä paksumpi kieli?

En ole ajatellut tavoitella räimäräkäsoundia, sellaisen tekee tosiaan ensikädessä puhaltaja joskin suukappale/lehti-yhdistelmällä ja fonimerkilläkin on vaikutusta. Tavoite on saada ääneen vaan vähän karkeutta, vertauksen vuoksi voisi mainita höylätyn ja sahatun laudan välisen eron tai foninsoiton puolella Stan Getzin/Ben Websterin soundien välisen eron. Tietysti puhaltaja voi tähänkin vaikuttaa mutta jos ei ole takana pitkää ammattisoittajan kokemusta niin mitäköhän studiotekniikan puitteissa voisi tehdä?

Tavoite on saada ääneen vaan vähän karkeutta
 
Etuaste ei tosiaan ole välttämättä järkevä paikka sitä karkeutta hakea. Foni on julmetun äänekäs ja dynaaminen soitin, joten ennen kaikkea tarvitaan headroomia: säröä - lievää tai parempaa - saa jälkikäteen purkista, ja se on silloin paljon helpompi annostella. Särön saaminen pois ei onnistu edes itkemällä.
 
_Hyvässä_ putkietusessa on julmetusti headroomia ennen kuin se antaa periksi, mutta halpa "starved plate" -putkietunen on polvillaan koko ajan. (Voihan niistä modata vähän parempia, mutta se on ihan oma juttunsa. 8-)
 
Sain ketjusta sen käsityksen, ettei sinulla ole ennestään käytössäsi erillistä etusta. Siinä tapauksessa järkevä investointi on hyvä, _neutraali_ etunen. Studio Projectsin VTB-1 on aika hyvä - ja siinä sitä putkea voi annostella mukaan, jos siltä tuntuu. FMR Audion RNP8380 olisi hintaluokassaan vielä parempi - putkettomuudesta huolimatta - ja siinä saa vielä toisen kanavan kaupan päälle.

Olen ottanut Morphine-soundeja kahdella mikillä:
Shure Unidyne III (vastaa SM 58, on vaan parempi) suukappaleen viereen ja T.Bonen BD 300 reiän huulilla. Siihen blendausta ja Lo-Fi ProToolssissa, maun mukaan, avot.
 
Laajakalvo T.Bone SC-1100 puuhuoneessa n. 70 cm ja lisänä taas Lo-Fi.
 
Kliinimpejä sain Neumann 87:llä parketilla esim. SoundTrackissa, soittajan puolelta takaa ja räkäisempää edestä tähdättynä fonin puoliväliin n. 70 cm. Soittaja sai räkää/säröä enemmän kallistuessaan mikkiin nähden yläpään suuntaan ja siistimpää kallistuen taaksepäin torven kanssa lähemmäksi, eli ees-taas liike mikkiin nähden joka on kitaristin lähemmäs/kauemmas kaappia feedback-ilmiö. Jumppaa jota hyvät laulajatkin tekee.
 
BTW. Akai nauhurin mukana -70 luvulla tuli mukana loistava bassari/foni-mikki, itselläni hakkasi soundin puolesta kalliit ja kahdella laatumikillä tehdyt nauhat/äänitykset. Jos osuu silmiin esim. kirppiksillä ym on erittäin suositeltava. Metallirunkoinen, teki bassarisäröt suoraan itse, namm

Viimeks äänitin tenorifonia Sennheiserin 441:llä. Ei kyllä tarvinnu tehä soundille mitään jälkikäteen. Oli kyllä hyvä soittajakin, mut toi oli kyllä aivan valmis mikki fonille.

Olen ottanut Morphine-soundeja kahdella mikillä:
Shure Unidyne III (vastaa SM 58, on vaan parempi)
 
Vastaa enemmänkin SM57-mallia, mutta tosiaan, parempi takavaimennus (sopii myös laulukäyttöön) ja hiukan pehmeämpi soundi.

Jucciz: Viimeks äänitin tenorifonia Sennheiserin 441:llä. Ei kyllä tarvinnu tehä soundille mitään jälkikäteen. Oli kyllä hyvä soittajakin, mut toi oli kyllä aivan valmis mikki fonille.
 
MD441 on tosi hyvä tohon hommaan. Mä äänitin just eri kokoisia foneja levylle Neumann U89 - Universal Audio LA610 -yhdistelmällä ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Noista halvoista putkisuristimista oon kyl samaa mieltä kuin edelliset. RNP olis varmasti parempi tai ainakin yleispätevämpi vaihtis kuin mikään starved plate -putkikone.