Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hate Suicide on kyllä kummallinen biisi. Periaatteessa kaikki on kohdillaan enemmän kuin koskaan, mutta ei silti iske. Siinä missä moni hevibändi soittaa autoiluheviä, niin tuo biisi on sitten autoiludöödsiä :). Ei mitään jännää, ei mitään yllättävää, mutta kyllähän Mameli&Pojat silti pesee suuren osan nykyisistä dm-bändeistä.

Vaikka blastbeatistä pidänkin, Pestilencestä jättäisin ne pois.

Kolmas uusi biisi "Devouring Frenzy" uudelta levyltä kuultavissa osoitteessa http://www.myspace.com/pestilenceofficial

Voi vittulan väki sentään millaista jätettä toi uus biisi. Samaa paskaa titytitytity riffiä koko biisi. Kyllä nyt on Mamelilla pallo aika pahasti hukassa.

Ihan vitun kovaa kamaa!

Nuopposen Akille Korroosiosta maistuu kohtuu hyvin:
 
Aki @ Korroosio.fi kirjoitti
 
Puhuttaessa vanhan koulukunnan death-metallista ja sen sivujuonteista, nousee nimi Pestilence usein esille hieman myöhemmin, kuin bändin neljän albumin kaaren perusteella voisi luulla. Oli kyse sitten Pestilencen thrash-metallisemmasta alkutaipaleesta, kaiken kiteyttäneestä matkasta death-metallin ja sen mutkikkaampien suuntien ytimeen tai joukon lopulliseksi jääneestä ristiretkestä estottomamman musiikin suunnille, eivät Pestilencen albumit jättäneet koskaan kylmiksi. Vaan miten käykään nyt, kun neljätoista vuotta nuivasti vastaanotetun ja sittemmin jonkinlaiseksi kulttialbumiksi kasvaneen Spheresin jälkeen Patrick Mameli on kasannut yhteen kolme neljäsosaa Testimony of the Ancientsin kokoonpanosta ja Pestilence on palannut brutaalimpana kuin koskaan?
 
Resurrection Macabreksi ristitty järjestyksessään viides Pestilence-albumi ei ole paluu mihinkään yhtyeen aiemmista aikakausista suoranaisesti, minkä sijaan albumilla on vanhojen aikojen uudelleenlämmittelemisen sijaan kyse sopivasta tasapainottelusta vanhan koulukunnan ja modernimman metallin välimaastossa. Jos albumilta on löydettävä pienikin yhteys vanhempaan Pestilenceen, osuu Resurrection Macabre puolittain jonnekin Consuming Impulsen ja Testimony of the Ancientsin välimaastoon voimakkaalla death-metallin löyhkällään. Resurrection Macabrella onkin kuultavissa vanhan koulukunnan death-metallin sävyjä erityisesti kaikkeen raskaaseen massaan upotettujen viheliäisten melodioitten ja tietynlaisen soundin muodossa, mutta jopa aiempaa vahvemman kokoonpanonsa myötä suuri osa albumin sävyistä painottuu nimenomaan millintarkkaan tykitykseen, nopeisiin tempoihin ja muhkeaan murjontaan. Kaiken tämän keskellä Pestilence löytää lopulta varsin toimivan tasapainon vanhan ja uuden välillä, minkä voi huomata niin mureista riffeistä, kappaleiden vahvasta dynaamisuudesta kuin niiden pinnan alla sykkivistä koukuistakin.
 
Vaikkei Resurrection Macabre olekaan täysiveristä vanhalle koulukunnalle kumartelua, on Pestilencen henki kuitenkin läsnä albumilla. Tämän voi kuulla selvästi niin albumin soundissa kuin Patrick Mamelin sävellyksissäkin, jotka saattavat edustaa jopa modernisti brutaaleinta Pestilencea ikinä, mutta sisältävät kuitenkin jatkuvasti pieniä juonenkäänteitä ja yksityiskohtia varsinkin rytmeissä ja melodioissa ilmenevissä viitteissä metallin ulkopuolelle saakka. Rajuimmillaan Resurrection Macabren nopeatempoisimmissa ja suoraviivaisimmissa osissa Devouring Frenzyn, Hate Suiciden ja Hangmanin kaltaisissa kappaleissa voi huomata, kuinka Pestilence ei täysin välty modernin death-metallin puuduttavuudelta kaikessa massiivisuudessaan. Jo mainituissa kappaleissa ja vielä enemmän todellisiksi teurastuksiksi osoittautuvissa Horror Detoxissa, Fiendissa, Synthetic Grotesquessa, Resurrection Macabressa ja In Sickness & Deathissa Pestilence osoittaa kuitenkin voimansa toden teolla, kun albumin eteenpäin jyräävä voima ja vahvasti rakentuvat kappaleet hienoine yksityiskohtineen osoittavat konkreettisesti albumin tasapainon. Resurrection Macabre ei kenties välty kaikilta modernin death-metallin ongelmilta ja Pestilencen ei olisi välttämättä tarvinnut vältellä kieroutuneisuuttaan näinkään paljon, albumin yhdistellessä jo nyt hienosti death-metallin eri sävyjä.
 
Osa Resurrection Macabren viehätyksestä perustuu täsmälleen siihen samaan asiaan, jonka varaan Pestilencen vanhan tuotannon kaksi keskimmäistä ja myös vahvinta albumia rakentuivat. Kyse on bändin omasta pienestä ristiriitaisuudesta äärimmäisyyden ja tasapainoisuuden välillä. Resurrection Macabre on nimittäin omalla tavallaan ehtaa äärimmäistä death-metallia kaikessa vauhdissaan, raskaudessaan ja brutaaliudessaan, mutta kaiken takana kyse on kuitenkin kyse mieleenpainuvista kappaleista ja jopa pienimmistä yksittäisistä osasista riffien tapaan. Näin neljäntoista vuoden jälkeen Pestilence olisi voinut vajota todella vaatimattomalle tasolle uudella albumillaan, minkä sijaan Resurrection Macabre ei liiemmin anteeksi pyytele tai kumartele menneelle.
 
4/5
 
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2843

Korroosio jututti Pestilencen Patrick Mamelia: http://www.korroosio.fi/interviews.php?id=236
 
Jutustelua tulossa myös Infernoon ja Soundiin.

Imperiumin arvio:
 
Pestilence
Resurrection Macabre CD
Mascot Records
8.5/10
 
Mitä ajatella yhtyeestä, jonka edellisestä levystä on kulunut peräti 16 vuotta? Yhtyeestä, jolla on takanaan vahvat meriitit ja se kuuluu omalta osaltaan teknisen (hollantilaisen) death metalin kulmakiviin ja päättää tehdä paluun. Kannattako enää vaivautua?
 
Pestilence nousi 1988 ilmestyneellä debyytillään Malleus Maleficarum raa'alla, mutta silti taidokkaalla thrashilla farkkuliivien tietoisuuteen suuntautuen seuraavalla levyllään Consuming Impulse vahvasti death metaliin. Testimony Of The Ancientilla kitaristi Patrick Mameli osoitti yhdessä muun yhtyeen kanssa taitoa yhdistää toimiva teknisyys death metaliin. 1993 julkaistulla ja viimeiseksi jääneellä levyllä Spheres Mamelin sävellyskikkailu saavutti umpisolmun, eikä levy menestynyt edellisten tapaan ja pikkuhiljaa bändi vain katosi kuvioista.
 
2006 alkoi Pestilence-leiristä kuulua kummia, kun Mameli alkoi kasata bändiään uudestaan, mikä herätti paitsi innostusta, myös huolestumista, kun ottaa huomioon paitsi Spheresin, myös Mamelin nihkeän suhtautumisen vanhempaan materiaaliin. Niin, että mitähän fuusiojazz-metalli-sontaa sieltä nyt on tulossa. Kun Mameli mainosti tulevan levyn olevan "nopeampaa, teknisempää ja brutaalimpaa", heräsi kyynikon epäilys, että puhuuko vain lämpimikseen, mutta, kun uusi albumi Resurrection Macabre on käsissä, niin voi sanoa, että ei mies ihan puutaheinää suustaan suoltanut.
 
Tiedä sitten, oliko Mamelin "en katso koskaan taakseni" -juttu osin väärin ymmärrettyä vai ymmärsikö Mameli itse, että vanhalla materiaalilla bändi on nimensä nostanut esille, eikä pelkällä nimellä ratsastaminen kanna kovinkaan kauas. Resurrection Macabre ei siis steppaa Sphersin tahtiin, vaan levy pohjautuu kuitenkin ensisijaisesti raskaaseen metalliin. Sisällöllisesti hieman erilaista, kuin bändin aiempi tuotanto, mutta ei myöskään unohda täysin vanhaa henkeä.
 
Kuten kahdella viimeisellä levyllä, on Patrick Mameli hoitanut nytkin kitaran lisäksi myös vokaalit. Basistiksi hän on saanut jo Testimonylla soitaneen, Atheist- ja Cynic -yhtyeistäkin tutun Tony Choyn ja rumpupallia hiostaa mm. Darkanessa soittava Peter Wildoer. Pitkäaikainen kitaristi Patrick Uterwijk on mukana vain livekokoonpanossa.
 
Resurrection Macabre esittäytyy aggressiivisuudellaan lähempänä Consuming Impulsea, mutta on ottanut myös teknisyyttä Testimonylta. Spheresin huuruilua ei levyllä ole, mutta sen pientä ilmapiiriä on kyllä havaittavissa. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin tasapainoinen ja henkii teknisyydellään välillä jopa morbidangelmaisuutta, mutta silti täysin Pestilencea tämä on, kiitos myös Mamelin tunnistettavan vokalisoinnin.
 
Vaikka levyllä on runsaasti teknistä riffittelyä, bassokuvioita, neuroottisia sooloja, sekä monivivahteista ja tarkkaa rumputyöskentelyä blasteineen, ei teknisyys esittäydy kappaleiden kustannuksella, vaan ne ovat monimuotoisuudestaan huolimatta rakenteeltaan varsin selkeitä, mikä auttaa pitämään levyn kasassa eikä levyn kuuntelua koe etäännyttävänä. Asiaa auttanee sekin, ettei levyn 11 kappaleesta kuin kaksi ylitä neljää minuuttia. Päätöskappale In Sickness & Death pisimpänä kellottaa tasan viisi minuuttia. Keskiarvoksi saa n. 3:50, joten kappaleisiin ei tuhlata kuin oleellinen. Tunnustusta täytyy myös antaa Mamelin vokaaleista, sillä mies ei ole menettänyt rujosta äänestään mitään.
 
Kokonaisuuden suurin ongelma löytyy kuitenkin myös lievästä ylitarjonnasta. On toki selvä, että tämäntyyppiset levyt tarvitsevat useampia kuuntelukertoja, sillä ensikuuntelujen myötä levyn laajasta materiaalista ei paljoa käteen jää. Puuduttavaksi levyä ei silti voi moittia ja yleisesti ottaen sen n. 40 minuuttisen keston kuuntelee helposti ilman kappaleiden skippaamista.
 
Digipak-versiolla tulee vielä kolme bonuskappaletta, jotka ovat uudelleen äänitettyjä kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Valintaan saivat vaikuttaa fanit äänestyksellä. Kahdella ensimmäisellä laulutapa on enemmän thrash-henkinen, mutta vanhemmatkin kappaleet osoittavat, ettei materiaali ole lainkaan vanhentunutta. Tosin vertailuna uudempaan materiaalin huomaa, että suoraviivaisempana ja vähemmän kulmikkaina ne ovat myös levyn tarttuvimmat.
 
Levyn tuottajana on toiminut Mameli itse Jacob Hansenin studiolla ja soundillisesti levy onkin hyvin selkeä ja kirkas. Ehkä ajoittain kliinisyydessään vähän kolkko, eikä niin raskas, kuin esim. Consuming Impulse tai Testimony Of The Ancients. Toisaalta vertailu edellämainittuihin levyihin ei onnistu ottaen huomioon esim. äänitysajankohdat ja nykyisen studiotekniikan tason. Soundit toimivat kuitenkin kappaleiden, ei äänenvoimakkuuden ehdoilla, kuten joillakin on ollut nykyään tapana, eikä levy mitään höyhensarjaa sentään ole, vaan taattua raskasmetallia.
 
Siihen nähden, etten odottanut levyltä yhtään mitään, vaan olin enemmänkin hyvin skeptinen juurikin Mamelin asenteen ja Spheresin vaikeaselkoisuuden tuntien, yllätti Resurrection Macabre erittäin positiivisesti. Usemman kuuntelukerran kautta levy on myös alkuihmettelyjen jälkeen osoittautunut varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. Täydellinen se ei ole, mutta hyvä levy kuitenkin ja sitä myöten on myönnettävä, että Pestilence on tehnyt hienon paluun.
 
17.03.2009, Janne Rintala / http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=8758

NamiNami...huomenna pitäis olla levy postilaatikossa.

Imperiumin arvostelu kiteyttää aika hyvin mistä kyse. Kyllähän tää on ihan vitun kova rieska!!!!

Mitenkäs Tony Choyn bassottelu toimii tuossa? Itelle on herran tyylistä jäänyt kaaliin mielikuva pomppivista poron papanoista, kun taas vertailuna esim. Meshuggahin bassot on lähempänä norsun massiivista jöötiä... Hyvässä mielessä siis.

On se vaan perkele kova levy. Paljon parempi kuin uskalsin edes odottaa. Ekasta levystä asti on tullut bändiä fanitettua, joten odotukset oli todella korkealla, mutta ei tosiaankaan pettymystä tullut. Sama juttu muuten tälläkin albumilla, kuin aina ennenkin Pestilencen kohdalla - ei tämäkään albumi suoraan kuulosta miltään edeltäjistään, vaikka tuttujakin elementtejä toki mukana on. Plus sitten sellaista, mitä en aiemmin muista Pestilencen kohdalla kuulleeni. Esimerkiksi kitaroista tulee ajoittain mieleen jopa Negatron/Phobos-aikakauden Voivod, joka ei tosiaankaan mikään huono juttu ole. Onpahan vain yksi ulottuvuus lisää kokonaisuutena vahvaan levyyn.
 
Kesän keikkaa odottelee nyt entistäkin enemmän.

Ajattelin aluksi olla kommentoimatta tätä levyä, ennen kuin teknisen deathmetallin kolmas legenda, Atheist, julkaisee bändin, mutta menköön jo nyt :).
 
Kyllähän tämä pääsee aika lähelle Testimonyn tasoa, ihme kyllä. Intensiivinen paketti, johon olisi tosin voinut lisätä enemmän melodioita ja Spheres-henkeä. Pari loppupään biisiä (nimiä en nyt muista) olisi soinut miettiä uusiksi ja korvata hieman tarttuvimmilla ralleilla, mutta ehkäpä nuokin vielä jäävät pyörimään pään pimeimpiin syövereihin muiden levyn biisien kanssa.
 
Eli pitää käydä katsomassa, miten poijjaat vetävät vanhat ja uudet biisit livenä...

Eli pitää käydä katsomassa, miten poijjaat vetävät vanhat ja uudet biisit livenä...
 
Tulossa on kuulemma Spheresiltäkin matskua, tosin rankasti uusiksi sovitettuna.

Kuitusen Ville kritisoi levylle Noisessa 4/5: http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=10187

Inferno tarjoaa: Kuuntele uusi Pestilence-albumi!
http://www.inferno.fi/inferno-tarjo … untele-uusi-pestilence-albumi-4489/

mega: Inferno tarjoaa: Kuuntele uusi Pestilence-albumi!
http://www.inferno.fi/inferno-tarjo … untele-uusi-pestilence-albumi-4489/
 
Tänx, nyt malttaa paremmin oottaa virallista levyä, kun sai kunnon Doktriinit :-) Hyvältä kuulostaa, kitarasaundiin totutteluun menee hieman aikaa, ero Macabren saundeihin on melkoinen.