Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Onko kenelläkään kokemusta kitaroista, joka olisi mahonkikaula neck-tru -rakenteella. Yleensä neck-tru kitarat näyttää olevan vaahterakaulaisia ja mahonkikaulaiset set-neckejä. Onkohan tähän joku syy, vai periytyykö tämä jostain vanhoista perinteistä.

Ensimmäisenä tulee mieleen Gibson Firebird, jossa mahonkikaulassa tosin on jokunen ohut pähkinäpuusuikale lisätukena.

Bassoista taasen sitten thunderbird. Pelkkää mahonkia koko lankku, ei mitään "ylimääräistä".

Bassoista taasen sitten thunderbird. Pelkkää mahonkia koko lankku, ei mitään "ylimääräistä".
 
Jaa, en tiennytkään. Ei ole koskaan Gibsonin bassoa käteen sattunut tutkailtavaksi. Eli kuten arvelin, että pakostihan niitä on joku tehnyt.

Ensimmäisenä tulee mieleen Gibson Firebird, jossa mahonkikaulassa tosin on jokunen ohut pähkinäpuusuikale lisätukena.
 
Olihan niit 1963 alkaen sekä yhdestä mahonkilankusta, 3-palalaminoituja, että sitten myös niissä ekoissa noilla pähkinäpuuvahvikkeilla.. T-birdissä samat kuviot, paitsi siitä en ole ihan varma, oliko yksipuisia.. Siinä vaan on se, että täytyy olla suhteessa hyvälaatuista mahonkia isompi lankku, jos 1-palamahonkikaulaa aikoo tehdä.
Aloittaja on siinä varsin oikeassa, että hyvin suuri osa neckthru-kitaroita on juurikin vaahtera-pähkinäpuu- laminoituja, yleensä tyyliin 3 vaahteraa, ja välilaminaatit pähkinää, tai 2 + 1 laminoituja. Noita vintagejapseja kiinnostuneena seuranneena on olemassa kitara, jonka nimi on Bambu, ja yllätys sinänsä, se on neckthru-kitara jonka kaula on bambua ja pähkinäpuuta. Laminoitu todella useasta liuskasta. Itse en ole koskaan edes moista nähnyt, paitsi kuvissa, mutta on tiettävästi ihan toimiva peli.
Miksi sitten vaahtera on suosittu? Kaiketi sen vuoksi, että laminoituna vallankin sen vääntölujuus on ehdottoman hyvä, ja vaahteraa on juurikin pitkissä "soiroissa" ilmeisesti helpompi työstää, joten hukkaan menneet kaula-aihiot on vähemmässä. Lisänä tietty tuo esteettinen puoli, vaalea puu ja kontrastina tummat "vahvikelaminaatit".. Useinhan juuri tuo kaulapuun osuus noissa jätettiin vielä näkösälle rungossakin.

Joo kai tuo kokomahonkikonstruktio soi vähän tummemmin kuin vaahterahybridit.
Ainakaan tb ei turhia hifeile :)
 
E:
Hitsi. Nyt kun fox kylvi epäilyksen siemenen piti tarkistaa.
Onhan tuossa tosiaan 2 ohuempaa siivua laminoituna mukaan. Tummempaa eli kai sitten pähkinää?
 
Enpäs ole ennen huomannutkaan, niin tarkkaan on tullut pällisteltyä :)
Etupuolelta ei juuri huomaa kun on juuri a ja d kielien kohdilla ja takapuolta harvemmin on tullut pällisteltyä ja se mitä on, niin huomio siellä kiinnittyy reippaaseen vyönsolki-ihottumaan ja muihin kulumiin.

Jackson Kevin Bond RR.
 
Mahonkia koko paska ja lespanoloinen tumma ja syvempi saundi pikaisella testillä verrattuna perinteiseen pirskahtelevaan leppä/vaahtera RR24.
 
..jäi mieleen hyvällä tavalla.

Itellä on just tämmönen projekti menossa. Onhan se paljon pehmeämpää kuin vaahtera. Kaulaa saa taipumaan suuntaan tai toiseen ihan käsin painelemalla, vaahteraa ei niin helposti. Jos ei kestä niin sitten ei auta muu kun tehdä kaulatasku ja vaahterakaulaa tilalle x)
 
Edit: ja siis kolmesta siivusta laminoitu tämä kaula

Samoin, kokomahonkinen neck-thru projekti täälläkin meneillään (omassa kuvassa). On ollut jo kolmisen vuotta vaiheessa kun ei ole kerennyt miniböönan (=tytär, 3v) ja vahvistinprojektien lomassa tekemään. Kaula on laminoitu kolmesta palasta ja tuntuu kyllä tarpeeksi jämäkältä ja soi koputtelutestissä hyvin. Mutta joo, jos tuo ei jostain syystä toimisi, täytyy siirtyä suunnitelmaan B ja tehdä set-neck, siis mahongista edelleen.

Mahonkirunkoisissa ESP Horizoneissa on Neck-Thru body. Kuten myös mun saarnisessa horizonissa.