Studiotyöskentely ›

Tuo on aika jännä pointti tuo "kasvattaminen musiikkiin". Kyllähän se niin on, että ainakin itselläni tämä on ihan peritty sairaus, josta tuskin koskaan parantuu. Altistusta lapsena oli, mutta kukaan ei ole koskaan tyrkyttänyt mitään, eli itse tämän asian olen löytänyt.
 
Kyllä olen huomannut jo tuosta omasta pojastani tiettyjä oireita hyvin varhaisessa vaiheessa ja ihmettelen, jos hän ei jossain muodossa ja jossain vaiheessa aiheesta kiinnostu. Kuitenkin, pääasia tietenkin että löytää edes jonkun "terveen" kanavan tunteittensa jäsentelyyn.
 
Raskauden loppuaikoina tuli tehtyä valtavasti työtä järjestääkseen asunnon edes joten kuten turvalliseksi. Suurin osa työstä oli kyllä omalla kohdalla enimmäkseen ajan haaskausta. Kyllähän sitä täytyy jatkuvasti vahtia ettei vaaratilanteita pääse syntymään.
 
Kitaravahvistimen virtajohto pitää olla aina irti, koska poika oppi itsekseen laittamaan piuhan inputtiin.... ja luonnollisesti sen toisen pään phonesiin... ja oli myös pannut merkille että sen jälkeen painellaan ja väännellään nappuloita. Kiipparista lähtee kiva ääni vaikka se ei olisi päälläkään, jos lyö tarpeeksi kovaa. Samoin kissasta. Ja vessanpytyn kannesta.
 
No juu... mutta aika paljon me yhdessäkin aina jotain pientä säädetään. Äänitellään pojan mölinöitä jne jne... --> http://muusikoiden.net/dyn/users/53075.jpg

No juu... mutta aika paljon me yhdessäkin aina jotain pientä säädetään. Äänitellään pojan mölinöitä jne jne... --> http://muusikoiden.net/dyn/users/53075.jpg
 
Mä oon molempia (Jimi 4v ja Kiira 2,5v) vienyt treenikselle soittamaan rumpuja. Siitä ne tuntuu eniten tykkäävän, saahan niitä hakata luvan kanssa ja lähtee kauhea meteli. Molemmat aina läpyttelee kapuloilla tyynyä kun isi treenaa rumpupädin kanssa kotona.
 
Tässä oon vähän funtsinut että saisko tuon 4v energian kahlittua jotenkin siten että äänittäisi laajakalvomikillä lauluja mitä se tykkää paljon lauleskella. Ois hauska muisto sit vanhoilla päivillä. Sävelkorvaakin on jo enemmän kuin isillä, lauluäänestä puhumattakaan. :)

ja sit on tietty vielä se vaimo...
 
Tää oliskin ihan oman topicin aihe: mikä meni pieleen, kun vaimosta tuli äiti ;-)

Meillä koko homma on ratkaistu siten, että soittohuone on täysin erillinen huone autotallin päässä. Siellä voi luukuttaa musaa myös monitoreista, eikä tarvi aina istua luurit korvilla. Sellainen normaali treenaaminen rummuillakin onnistuu vaikka yöllä, tosin jos soittaa hiton kovaa niin silloin ääni kantautuu vienosti talon sisälle.
 
Mitä taas tenaviin tulee, niin en ole niille vielä koskaan mitään musajuttuja opettanut. Löytäkööt itse harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, silloin minusta harrastus lähtee melko terveeltä pohjalta ja sillä voi olla tulevaisuuttakin.
 
Lähinnä mua kai sylettää muutamat tuttavapiiristä löytyvät tyypit jotka roudaa muksunsa puoliväkisin lätkää pelaamaan tai jotain muuta harrastusta harrastamaan, mikä tuntuu kiinnostavan todellisuudessa enemmän isää kuin lasta. Vaikka ei siinä määrätietoisessa treenaamisessa tavallaan mitään väärää ole, niin kyllä se harrastaminen pitää valtaosin olla mukavaa ja rentouttavaa hommaa minkä ääressä viihtyy ihan aidosti, ja mitä tosiaan haluaa tehdä.

Meillä koko homma on ratkaistu siten, että soittohuone on täysin erillinen huone autotallin päässä. Siellä voi luukuttaa musaa myös monitoreista, eikä tarvi aina istua luurit korvilla. Sellainen normaali treenaaminen rummuillakin onnistuu vaikka yöllä, tosin jos soittaa hiton kovaa niin silloin ääni kantautuu vienosti talon sisälle.
 
Minun kellaristudiossa sama homma. Ollaan paremman puoliskon kanssa sovittu että kovaääninen metelöinti (eli lähinnä rummut) tapahtuu ennen 22. 7W Tiny Terrorin kanssa voi kyllä ketään häiritsemättä soittaa mikin kautta kitaroita vaikka puolen yön aikaan.
 
Lähinnä mua kai sylettää muutamat tuttavapiiristä löytyvät tyypit jotka roudaa muksunsa puoliväkisin lätkää pelaamaan tai jotain muuta harrastusta harrastamaan, mikä tuntuu kiinnostavan todellisuudessa enemmän isää kuin lasta.
 
Joo. Tunnen joitakin jotka kehuu, miten 5 vuotias lapsi haluaa kuunnella jotain metalliorkesteria. Jotenkin en usko, että sellainen tarve lähtee lapsesta. Meillä 8-vuotias on jostain syystä halunnut alkaa kuunnella Dingoa (en ymmärrä mistä se sen keksi). Onneksi vielä lastenlaulutkin kelpaa.

Meillä 8-vuotias on jostain syystä halunnut alkaa kuunnella Dingoa
 
Musiikilla on kyllä vaikutusta myös lapsen mielialoihin. Siis tarkoitan nimenomaan sitä, että ainakin meillä näihin viimeisiin hampaantekovikinöihin on auttanut mm. Riston biisit.
 
Lastenlauluista poika ei vielä oikein jaksa innostua. Muutaman kuukauden ikäisenä sai kauhean raivarin kun soitimme hänelle vartavasten ostattua lastenmusiikkilevyä. Hirmuinen Rölli meni vielä, mutta tao-tao -oli jo liikaa. Edellä mainitun lisäksi 15-kuinen kuuntelee mielellään ainakin Stellaa, Metallican Loadia (ja Reloadia, mutta muut ei aiheuta innostumista. Menee taustamusiikkina ;) ), ja Leeviä.
 
Mimi ja Kuku (se pelottava lastenohjelma) saa lapsen hypnoottiseen tilaan, mutta siinäkin ne loppulaulut on aina vähän epäkiinnostavia. Se laulu pölypunkista, jossa on se sininen kyklooppi, on pojan mielestä oikeasti pelottava. Alkaa ihan itkemään... vaikka on se minustakin aika jänskä!

Ite oon silleen tehny musahommien kanssa, että kun 1.5v poitsu on hereillä nii välillä soittelen bluessia kun se siitä tykkää kovasti (tanssii oikein tosissaan). Toki sitä tanssittaa aika kovasti kaikki musiikkilajit tässä vaiheessa.
http://www.youtube.com/watch?v=E6jtq0uNWGg
 
Ja kovasti se aina plektran kädestä yrittää viedä ja rämpytellä sillä kitaraa.
Sitte kahdeksan jälkeen kun poitsu menee nukkumaan nii sitte makuuhuoneen nurkassa kyyhötän ja nauhotan/soittelen luurit päässä niin siinä kerkiää pari tuntia hyvin soitella ja se tuntuu riittävän omiin tarpeisiin ihan hyvin. Pojalla siis oma huone asuntomme (3h+k) "itä-siivessä" niin sinne ei kuulu rämpyttelyt ollenkaan.

http://www.youtube.com/watch?v=E6jtq0uNWGg
 
Hyvät bluesit teillä ;D

Tässä oon vähän funtsinut että saisko tuon 4v energian kahlittua jotenkin siten että äänittäisi laajakalvomikillä lauluja mitä se tykkää paljon lauleskella. Ois hauska muisto sit vanhoilla päivillä. Sävelkorvaakin on jo enemmän kuin isillä, lauluäänestä puhumattakaan. :)
 
Käypäs lataamassa Microsoftin uuden Songsmith softan demo osoittesta http://research.microsoft.com/en-us/um/redmond/projects/songsmith/ ja pistä poika laulamaan niin Songsmith takoo automaagisesti valmiit taustat valitussa musiikkityylissa lauletun melodian mukaan. Youtubesta löytyy Songsmith hakusanalla mainioita videoita, joista näkee vähän mihin softa pystyy.

Mun eka skeba oli puinen leikkuulauta, johon oli piirretty lyijykynällä kielet
 
Mitkä mikit siinä oli?

Meillä on 3,5-v. poika, josta kuullaan vielä. Lauloin ennen kuin oppi puhumaan, tuntee kaikki sinfoniaorkesterin soittimet + perusbändisoittimet - ja kaikki Kengurumeininki- ja huvitutti-bändien jäsenet nimeltä...
 
No, asiaan. Kun poika syntyi, kotona soittelu onnistui. Vaan nykyään pianon soitto on täysin mahdotonta. Kitaran soitto on mahdotonta. Jos istahtaakin pianon ääreen, jo on polvella A-juniori kompaamassa ja B-juniori vetämässä melodiaa. Ok, annan tietenkin heidän soittaa, mutta niin sanottu oma työ on jäänyt kyllä täysin työpaikan varaan.
 
Miten yhdistää pienet lapset ja musisoinnin? Ei mitenkään.

Roberto: Tällee juuri. Ja skidit mukaan musatouhuihin heti kun pystyy, niin kamoista ei tule mitään kiellettyjä hedelmiä tai vastaavia joita sit faijalta salaa käydään pilkkomassa :)
 
Nostetaanpas tätäkin ketjua. http://mikseri.net/vilppu ja sieltä vaarilla on email ;)
 
Ketjun aloittamisesta on reilu vuosi ja yllättävän kaukaiselta tuntui nyt lukea tuota vuoden takaista aloituskirjoitusta. Omaa huonetta tosin ei vieläkään ole, oma tila kuitenkin ja erillään nukkumatiloista. Luulen että seuraavassa yhteisprojektissa kuullaan laulannan lisäksi ainakin huuliharppua :)
 
En silti ymmärrä, miten joillain vanhemmilla on otsaa piilottaa soittimia, varsinkaan lasten omia. Jos joku tunnustaa, olisi kiva tietää että miksi..?!