Kitarat: kitarakamat ›

itse käytän stratossa 10-kielisettiä. Pitäisikö LesPaul -mallisissa käyttää ohkaisempaa settiä (esim 09), koska Les Paulin skaala on pari senttiä lyhyempi?
Vai onko ihan makuasia?
Kommentteja?

(Provo?)
 
No tuota, mun käsityksen mukaan monet yleensä nimenomaan Lespassa käyttää niitä paksumpia kieliä koska skaala on lyhyempi ettei kielet olis aivan spagettia..
 
Mut kysehän todellakin on täysin omasta fiiliksestä ja siitä mihin on tottunut. Toiset tykkää jämäkämmästä tatsista ja toiset löysemmästä että on (Muka, senkin heikkosormiset :)) helpompi kieliä venyttää.
 
Kokeile ite eroa ja tee sitten omat päätöksesi.

Ihan henkilökohtainen juttu. Jos soittaa perusvireessä, on usein jopa lyhytskaalasessa "kivampi" käyttää ohuempia kieliä, toki jos alavireissä, niin saattavat olla turhan löysät jotkut 9-setit.
Esimerkiksi monet "oldschool"-tekijämiehet käyttivät huomattavankin ohuita settejä, mm. Jimmy Page itse totesi kysyttäessä, että innokkaitten nuorempien soittajien tulisi myös siirtyä käyttämään ohuita settejä.. =)
Mainittu kitaristi tiettävästi käytti joskus mm. sellaista kielisettiä, jossa ylä-e kielenä oli Black Diamondin .007 banjokieli...
Joten: kielten paksuus on mitä suurimmassa määrin henkilökohtainen juttu, ja riippuu toki käytetystä vireestä, sekä kitarasta (skaalan pituus)

Kettu ehti (taas, iloinen hymiö) ensin, mutta:
 
(Provo?)
 
No tuota, mun käsityksen mukaan monet yleensä nimenomaan Lespassa käyttää niitä paksumpia kieliä koska skaala on lyhyempi ettei kielet olis aivan spagettia..
 
Mut kysehän todellakin on täysin omasta fiiliksestä ja siitä mihin on tottunut. Toiset tykkää jämäkämmästä tatsista ja toiset löysemmästä että on (Muka, senkin heikkosormiset :)) helpompi kieliä venyttää.
 
Kokeile ite eroa ja tee sitten omat päätöksesi.
 
Rohkenen kommentoida, koska kuulun aloittajan kanssa samaan viiteryhmään. Meille soittamiseen liittyvät (perus)jutut(kin) on vähän erilaisia kuin nuoremmille. ;)
 
Nykyisin lienee "virallinen totuus", että Les Pauliin ei alle 010-046 settiä saa laittaa, ettei tulis sitä spakettia. Ja totta on että Gibson-skaalalla tuntuu 010-setti mukavan helpolta ja stratossa joutuu tekemään jo enemmän soiton kanssa töitä. Toisaalta: "No pain, no gain..." Sikäli oon tykänny vintage-tyylin stratoista.
 
Vaan tuohon vaikuttaa niin moni juttu, kuten edellä todettiin. Mun vanha SG on tehtaalla laitettu selvästi 009-setille ja niillä edelleen soittelen. Matalat 70-luvun nauhat ja kielet hyvin alhaalla. Jotenkin tuohon kitaraan kuuluu ohuet kielet. Minun soitossani.
 
Noissa uudemmissa Gibsoneissa on korkeammat nauhat ja muutenkin erilainen meininki. Ja tehtaalta ne tulee 010-setillä. Niihin en ole aikonut 009-settiä tarjota, vaan en pitäis sitäkään mahdottomana, jos perusvireellä mennään. Nämä alavireisyydet onkin mulle edelleen mystiikkaa muutenkin. Siis Vanha kun olen.
 
Albert Järvinen soitteli 70-luvulla 008-seteillä ja 007-Rotosoundit olis kanssa kelvanneet, jos saatavuus olis ollut parempi...

Mulla on stratossa 10-46 ja Lepukassa normivireellä 11-50. Erittäin samanlainen tatsi venyttäessä. Eräs tuttuni käyttää eripaksuista plektraa eri kitaroilla, joten vaihtoehtoja on. D-vireisessä Lepukassa mullonkin sitten 12-56 -setti...

Jos nyt vastattaisiin se perustotuus, että lyhyemmässä skaalassa kielet nimenomaan ovat löysemmät, eli saadakseen saman jämäkkyyden tulee lyhytskaalaisissa kitaroissa käyttää _paksumpia_ kieliä kuin pitkäskaalaisissa. Jotenkin se unohtui vissiin tänne soittajalegendojen kielivalintojen alle ;).

Itse pääsin vihdoin yli siitä, että lespa muka ei soi alle kympin tai yhdentoista olevalla setillä ja pistin ysit kiinni. Tuntuu, että tuollaiset kevyemmät on se oma juttu. Paljon helpompi soitella. Jossain vaiheessa olin ehdottomasti sitä mieltä, että stratossa on raskaampi tatsi samalla setillä, mutta jotenkin sekin käsitys on vähän hälvennyt viime aikoina vaikka näinhän pitäisi olla.
 
Ja jos joku väittää, että paksumpi setti kiinni vaan, kyllä siihen tottuu niin kyllä esim. alanauhojen venytykset ovat aina vähän jähmeitä minulla olleet, joten mielummin sitten sillä ohuemmalla. :) Makuasioitahan nämä.

Jos nyt vastattaisiin se perustotuus, että lyhyemmässä skaalassa kielet nimenomaan ovat löysemmät, eli saadakseen saman jämäkkyyden tulee lyhytskaalaisissa kitaroissa käyttää _paksumpia_ kieliä kuin pitkäskaalaisissa. Jotenkin se unohtui vissiin tänne soittajalegendojen kielivalintojen alle ;).
 
Jeps näinhän se on. Tässä kohtaa monella tulee juurikin vissiin "looginen" klikki , sillä pitää muistaa että jos esim: ylä E- kieli viritetään kahdessa eriskaalan kitarassa samaan vireeseen, niin lyhytskaalaisen kitaran pituudeltaan lyhyempi ja PAKSUMPI kieli tulee tasan tarkkaan samaan jännitykseen kilogrammoissa mitattuna kuin pitempiskaalaisen hieman pitempi ja OHUEMPI kieli.
Siksi samaa kielipaksuutta käytettäessä tuntuma on erilainen, ja toisaalta tuntuman saa kielipaksuudella kikkailtua halutuksi eri skaaloissa samaksi :-)
(Oliko tarpeeksi monimutkaisesti selitetty, eh ? ;-)
 
Ohessa laskuri jolla matemaatikkomutikaiset voi leikkiä jos huvittaa. http://www.mcdonaldstrings.com/stringxxiii.html , mutta se tuntuma/soundi on toki pääasia lienee näissä soittohommeleissa, eikä mitkään kilogrammalukemat :-)

Jos nyt vastattaisiin se perustotuus, että lyhyemmässä skaalassa kielet nimenomaan ovat löysemmät, eli saadakseen saman jämäkkyyden tulee lyhytskaalaisissa kitaroissa käyttää _paksumpia_ kieliä kuin pitkäskaalaisissa. Jotenkin se unohtui vissiin tänne soittajalegendojen kielivalintojen alle ;).
 
Näin oikein. Fysiikan lait tosiaan tiedoksi. :)
 
Tuossa vaan heti aluksi epäiltiin Provoa, joten oli syytä selventää, että "elettiin sitä ennenkin". Noilla tunnetuilla soittajilla tietenniin haluttiin saada uskottavuutta peliin...

Tuolta toisesta ketjusta...
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=8580415

Itselläni on käytössä 24,75" skaalaisissa (eli Les Pauleissa) 11-52 kielisetti ja 25,5" skaalaisissa (eli esim. Strato, SuperStrat jne.) 10-50 tai 10-52. Varsin miellyttävästi onpi toiminut niin E kuin myös D-vireissä. Muita vireitä en enää käytäkään.

Ite huomaan kyllä eron helposti G- tai F-skaaloissa. Näillä nakeilla F-skaala muodostuu mahdottomaksi kaulan alapäässä, ei vaan sormet "yllä" niin pitkälle eikä venytys ole saman tatsinen. Jos oisin koko ajan soittanut F-skaalaisilla niin tilanne olis tietysti toinen.
 
Sitten meikäläisen 0.02 euroa: Mun mielestä (minun mielipide) Les Pauliin ei kannata hirveästi paksumpaa settiä laittaa kuin kympit, koska lepsa on muutenkin niin pirun paksu soundinen. Menee sointi tukkoon, ainakin näillä puukorvilla.

Kandee käyttää semmosia mistä tykkää ja saa hommansa hoidettua.
Itte tykkään about 009-046 setistä pikku modauksilla. (tarkkaa hommaa ja kukaan muu siitä ei nakkaa paskaakaan)
Ohuet punomattomat kielet, jotta saa muunkin vibran kun sen hitaan mutta kapeen, ja riittävän paksut punotut jottei oo D-kieli heti ihan lommoilla ja ettei tarvi hieroa ku kipeetä p*ll*a jos tarvii vaikka E dropata. ..yleensä ei tarvi.

Mielestäni kielisetin paksuuden valinnassa on hyvä ottaa muitakin seikkoja huomioon kuin skaalan pituus ja sitä kautta kielien jäykkyys (johon muuten vaikuttaa paksuuden lisäksi kielen materiaali).
 
Nauhojen korkeus, kielien korkeus, mikrofonien korkeus (ja kuinka voimakkaasti ovat magneettiset) vaikuttavat kaikki soundiin ja vireisyyteen eri paksuisilla kielillä. Perinteisessä tune o matic tallassa ei ihan älytön säätövara ole, joten hienovireisyydestä joutuu tinkimään mikäli tykkää korkeasta actionista ja paksusta kielisetistä. Samoin TOM tyyppinen talla saattaa antaa ajan myötä periksi, mikäli kovin haluaa paksuja kieliä käyttää.
 
Yllättävän usein kuuleekin neuttovan, että paksummalla kielisetillä saa paremman soundin, vaikka asia ei mielestäni ole lainkaan näin yksiselitteinen.

Samoin TOM tyyppinen talla saattaa antaa ajan myötä periksi, mikäli kovin haluaa paksuja kieliä käyttää.
 
Näin tuskin käy, mikäli kaulan kulmaa ei ole liikaa eli normaali-actionilla talla ei ole ihan taivaisiin nostettuna. Oikealla kaulakulmalla tune-o-matic on aika lähellä kitaran kantta jolloin peräkappaleenkin voi ruuvailla kanteen kiinni ilman, että tallan ja peräkappaleen välillä kielet painavat hirveästi tallaa.
 
Itse siirryin lyhyempiskaalaisissa kitaroissa 11-49 settiin kun kaipasin pitempiskaalaisten (joissa käytän 10-46 kieliä) jämäkämpää tatsia. Virekin tuntuu pysyvän paremmin.

Toiset tykkää löysemmästä että on (Muka, senkin heikkosormiset :)) helpompi kieliä venyttää.
 
Ei tarvitse olla heikkosorminen. Jos venyttää liikaa, kieli yksinkertaisesti menee poikki. Jazz-kitaristit voi soitella 14 senttisillä, koska he ei venyttele.
 
Vaikka moni sanoo käyttävänsä 10- tai 11 ja jopa 12-settiä, niin tosiasia (ainakin lukemani perusteella on), että suurin osa kuuluisista rock- ja metal-kitaristeista soittaa 9-42 kielillä.
 
Minusta tuntuu, että tuo paksujen kielien ihannointi on joku egon kasvatusjuttu. ''Mitä paksummat kielet, sen kovempi kundi''.
 
Itse laitoin 9-setin tilalle 10-setin ja kaduttaa hieman. Kaduttaa, koska kuulostaa p*skalta. Ei kaduta, koska enhän olisi voinut tietää miltä kuulostaa, jos en olisi vaihtanut. Pitänee vaihtaa takaisin ysit. Vaihdan kuitenkin vasta sitten, kun näistä nykyisistä vaijereista ns. ''aika jättää''. Koska olen köyhä, niin ei ole varaa ostella jatkuvasti uusia kielisettejä milloin minkäkin mielenliikutuksen perusteella.

9- ja 10-settien välistä löytyy myös setit 9.5-44 tai 9.5-46, jos ei kymppiin halua siirtyä. Elixirin 9-seteillä pääsee myös jonnekin 10-setin tuntumaan.
 
Itsellä menee vahvasti tuntuman mukaan, mikä setti sopii. Toki virettä unohtamatta.. Korkeilla nauhoilla menee yleensä hieman ohuempi setti, matalan nauhan kanssa paksummasta saa paremmin tuntuman bendeihin, vaikkakin on jäykempi.

Sabbathologist: Ei tarvitse olla heikkosorminen. Jos venyttää liikaa, kieli yksinkertaisesti menee poikki. Jazz-kitaristit voi soitella 14 senttisillä, koska he ei venyttele.
 
Vaikka moni sanoo käyttävänsä 10- tai 11 ja jopa 12-settiä, niin tosiasia (ainakin lukemani perusteella on), että suurin osa kuuluisista rock- ja metal-kitaristeista soittaa 9-42 kielillä.
 
Minusta tuntuu, että tuo paksujen kielien ihannointi on joku egon kasvatusjuttu. ''Mitä paksummat kielet, sen kovempi kundi''.
 
Itse laitoin 9-setin tilalle 10-setin ja kaduttaa hieman. Kaduttaa, koska kuulostaa p*skalta. Ei kaduta, koska enhän olisi voinut tietää miltä kuulostaa, jos en olisi vaihtanut. Pitänee vaihtaa takaisin ysit. Vaihdan kuitenkin vasta sitten, kun näistä nykyisistä vaijereista ns. ''aika jättää''. Koska olen köyhä, niin ei ole varaa ostella jatkuvasti uusia kielisettejä milloin minkäkin mielenliikutuksen perusteella.
 
Kova nosto.
 
Mikä ihmeen ihannointi? Jokainen soittaa niillä kielillä, mitkä omaan käpälään sopivat ilman, että tarvitse haukkua muita valinnastaan. Itse soitan kympeillä, koska nillä on helppo soittaa vireisesti, ne eivät katkeä käytössäni oikeastaa koskaan, niitä löytyy ympäri maailmaa kaupoista yleisesti ja tykkään napakasta atakista. Vahvakätisenä tatsin sovittaminen ohuille kielille on haastavaa. En olisi kovinkaan varma tosiasiastasi. Aika pirun moni soittaa kympeillä tai vahvemmilla kielillä:
https://www.jeffperrinmusic.com/blo … ges-of-50-legendary-guitar-players/

Joku aika sitten ostin Gibson Les Paulin ja ensitöikseni vaihdoin siihen ohuemmat kielet 08-38. Hyvin toimii. Kävin yhden bändin treenikämpillä ja otin tuon kitaran mukaan. Sen bändin kitaristi soitti omia osuuksiaan minun kitaralla heidän tulevalle EP-levylle, eikä moittinut yhtään. Ei minun mielestä saundeissa ihmeitä eroja vähän paksumpiin kieliin.
 
Minä nyt en mikään ihmeellinen kitaran soittaja ole, että sikäli en anna mitään asiantuntijalausuntoja. Mutta itse tykkään mahdollisimman helpposoittoisesta kitarasta ja bassosta. Nyt kun oon viimeisen reilun kuukauden ajan soittanut enimmäkseen bassoa, niin alkanut tuntumaan tosi pieneltä tuo Gibson kitara. Vähän kun mandoliinilla soittelis. Mutta ohuet kielet pitää olla.
 
Stratossa on minun mielestä parempi tatsi ja sillä on helpompi ja parempi soittaa kun Les Paulilla. Jotenkin alussa tuo Gibsonin talla ei miellyttänyt, mutta on siihen alkanut tottumaan.