Bänditoiminta ›

Noniin. Parempaa ketjua en tälle tarinalleni löydä niin lisäämpäs tänne.
 
Eli, meillä on kavereiden kanssa bändi ja ollaan nyt reenattu puolisen vuotta, ollaan tehty demo ja aateltiin että ois kiva saada jo keikkaakin. Noh tottakai kun siirryin peruskoulusta amikseen ja mainostin tietenkin bändiämme, tuli koulun opo ja kysyi meitä keikalle koulun tapahtumaan. Mehän oltiin kavereiden kanssa innokkaita, että päästään soittamaan paikkaan missä on meidän ikäisiämme kuuntelijoita paljon, monia satoja siis. Ja siinä sitten sovittiin asia.
 
Sitten alkoivat järjestelyt keikkaa varten. Opon kanssa juteltiin ja saatiin naapurikoulusta PA ja mikseri lainaksi keikkaa varten. Koulun autokuskin oli takoitus hakea soittokamamme jokaisen kotoa keikkaa edeltävänä päivänä. Sitten kun vielä mainittiin että alueen lehti oli tulossa tekemään tapahtumasta juttua, alkoi fiilikset nousta kattoon.
 
Sitten jotain ihmeellistä tapahtui. En tiedä mitä. 6 Päivää ennen keikkaa laulaja-soolokitaristimme soittaa ja kertoo että hänellä on kurkunpääntulehdus. Mahdollista on ettei laulamisesta tule mitään. Samana päivänä kaverit ilmoittivan toisen kitaristin lähtevän bändistä, mahdollisesti jo ennen keikkaa.
 
Eihän siinä mitään. Meinasi vaan toivo jo kadota.
 
Otettiin sitten opon kanssa palaveria keikasta. Hän siinä kohteliaasti ilmoitti, että te soitatte 2 x 4-7 minuuttia. Ja lavalle ette pääse, sinne ei mahdu. Jouduimme siis tyytymään salin nurkassa soittamiseen.
 
Pari päivää ennen keikkaa tuotiin reeneistä hirveä kasa tavaraa kotiin, odottamaan kyytiä koululle. Kuski sitten lupasikin hakea ne toisen bändin rumpalin kotoa, eikä kerennyt muualle. No taas hirveä roudaaminen paikasta toiseen.
 
Kitaristi onneksi päätti pysyä bändissä ja laulajakin parani keikkaa edeltävään päivään sopivasti. Kamat haettiin aamulla klo10, mutta PA saatiin vasta puoli kolmelta. Ei siinäkään mitään. Siinä odoteltiin ja rentouduttiin muiden harjoitellessa esityksiään. Sitten kun oli aika hakea ne PA:t toiselta koululta, tulee opo ja sanoo että en minä lähde niitä kamoja hakemaan, etsikää kuski koululta ja pyytäkkä sitä. No ei siinäkään mitään. Koulussamme vaan on 5vai 6 erillistä rakennusta ja nekin sokkeloisia kuin mitkä. Ja meillä ei edes ollut kaverin numeroa.
 
PA:t kuitenkin saatiin koululle. Muut olivat jo lähteneet kotiin, me jäimme bändin kanssa koululle. Ja sitten taas väsääminen, soundchekit ym. Ja heti eräs henkilö taas juoksee medän luoksemme ja huutaa ettei näin kovaa saa soittaa. Volyymi sentään saatiin lopuksi neuvoteltua.
 

 
Keikkapäivä sitten olikin jo odottelua ja fiilistelyä. Monelta taholta tuli tsemppiä keikkaa varten. Kun keikka sitten alkoi kaikki meni hyvin! Porukkaa oli paljon ja soitimme 2 biisiä (omatekemiä). Ekan biisin jälkeen kuulin jopa aplodeja ja huudon:" tää on paljon parempi kun se edellinen bändi!". Ja tunnelma oli hyvä.
 
Siinä sitten taas odoteltiin että muut alat saivat näytöksensä valmiiksi, muotinäytöksen ym. ja kun oli meidän vuoromme soittaa viimeinen biisimme, joka tietysti oli se meidän "hittimme", tulee juontaja ja sanoo hienosti: " Joo kiitoksia yleisölle, oli hienoa nähdä teidät täällä. Nyt saa lähteä kotiin! Moi kaikille! Ainiin vielä tulee yksi biisi...." Ja kaikki lähtivät, tottakai kun koulussa ollaan väkipakolla ja sitten annetaan lupa poistua.
 
Paikalle jäi parin sadan sijaan muutama opettaja ja parikymmentä faniamme. (Kiitokset heille suorakoon)
 
Kyllähän siinä sitten oltiin tuohtuneita asiasta, mutta alettiin nöyrästi roudaamaan kamoja pois. Muut menivät kotiin huilimaan, sillä aikaa kun me kannoimme kalustoa hartiavoimin viereiseen rakennukseen, koska kyytiä kamoille ( eikä roudausapua jota jostain osattiin jopa odottaa) loppujenlopuksi tullutkaan. Kuski oli meinaan Helsingissä.
 
Lopputuloksena hirveästi töitä, yleisö jota ei kiinnostanut ( en tarkoita kaikkia), nolo tilanne bändille yleisön lähtiessä pois. Saatoin ehkä kuulla jopa kiitokset soitosta jostakin suunnasta, mutta en ole varma. Saattoi olla harha.
 
Että semmosta, eikä vituta yhtään!
 
Kiitos ja anteeksi! - @92-@