Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mielenkiinnosta kysyn että olenko se vain minä, vai onko muutkin huomannut seuraavaa.
 
Mulla kun on tällanen herkkä psyyke, niin mielialan vaikutus biiseissä on nimenomaan sellainen että oikeen kun on mieli maassa niin yllätykseksi syntyy aina iloisia biisejä, ja sitten kun taas on iloisella tuulella niin biiseistä tulee sellaisia melankolisia. Puhun nyt nimenomaan niistä hyvistä biiseistä, en tiedä pystyykö kukaan, mutta mä en ainakaan pysty vaikuttamaan niiden hyvien biisien tunnelmaan. Tottakai voin vaikka heti tehdä jonkun alakuloisen biisin joka on täyttä kuraa. Ihmetyttää vaan että onko se sitten niin että alakuloisena yritän alitajuisesti piristää itseäni iloisilla* biiseillä?

Tottakai voin vaikka heti tehdä jonkun alakuloisen biisin joka on täyttä kuraa. Ihmetyttää vaan että onko se sitten niin että alakuloisena yritän alitajuisesti piristää itseäni iloisilla* biiseillä?
 
Miksei olisi sinulla juuri noin? Ja jos on, niin hyvä asia ilman muuta. Itse ollessani esim. erittäin alakuloinen, en pysty iloista rallia väkertämään mitenkään, mutta väkisin jotain pientä toiveikkuutta koitan sinne änkeä mukaan. En siis tarkoita väkisin-väkisin, vaan enemmänkin se tuntuu luontevalta. Jos taas olen hipihipi-iloinen, tulee yleensä tehtyä jotain muuta kun biisejä, mutta ehkä siihen saa joskus muutoksen.
 
Yleensä jos saan jotain kehitettyä, niin se tapahtuu tilassa jossa en ole iloinen, mutten myöskään aivan totaalisen maassa. Ehkä se vaan on luontaisesti se tila minulle, jossa saan jotain paremmin aikaan, tai että yleensä otan soitinta edes käteen.
 
En minä pysty etukäteen valitsemaan, jos nyt puhutaan tosiaan noista itselleen tärkeistä biiseistä, joista jopa pitää, että vedetäänkö nyt pirteää kohkausta vai kuoritaanko ranteita marsulla. Ainahan voi yrittää, eihän sitä mikään estä. Kuitenkin se tunne biisiä tehdessä, mikä tulee kun löytää sen punaisen langan pienen hakemisen ja tunnustelun jälkeen ja saa sävärit, määrittää aika paljon koko muunkin biisin luonteen helposti. Mutta olenkin nyt vähän herkkä poika ja Wall-E:ta katsoessa teki mieli itkeä. Iiiiiiiiiva.