| Aihe: Kotistudio ja lapsiperhe | |
|---|
|
Aihetta sivutaan siellä täällä, mutta haluaisin tietää vähän erilaisista systeemeistä, joita varsinkin pienessä kämpässä asuvat perheelliset harrastustaan toteuttaa.
Omalla kohdallani on tosiaan meininki muuttunut sitten poikamiesaikojen, kun asuin kaksiossa. Silloin makuuhuone oli pimiö, olohuoneen toisessa päässä valokuvaustausta ja studiosalamat, toisessa päässä kitarat ja muut musiikki/äänitysroippeet. Keittiön nurkassa oli patja.. no eihän tuommoista auvoa kukaan jaksa. Niinpä menin naimisiin ja teimme lapsen.
Nyt poika on reilun vuoden ikäinen. Olen viimeisen vuoden aikana ollut musiikin saralla tuotteliaampi kuin koskaan. Se aika jonka musiikin tekoon käytän, käytän paljon tehokkaammin kuin aikaisemmin. Aikahan tietenkin on ongelma, mutta edelleen kaksiossa asuvina ongelmat ovat enemmän "melupoliittisia".
Mieluitenhan sitä säveltää ja äänittää silloin kun lapsi nukkuu. Kotistudionurkkaus on makuuhuoneen nurkassa. Pinnasänky saman huoneen toisessa nurkassa. Ensimmäisen vuoden aikana lapsi ei ollut moksiskaan kun äänittelin kitararaitoja, joskin luurit päässä, mutta kuitenkin. Hampaidentekoajat on sitten sitä, että ei voi edes pierasta ilman että pää nousee pinnasängystä.
Tämän hetkinen tilanne on siis hieman vaiheessa, eli mitään rutiininomaista kaavaa ei tällä hetkellä ole - tarve säveltää ja äänittää on kuitenkin jatkuvaa. Olen koti-isä vielä hetken aikaa, mutta kyllä se aika ja energia päivällä menee tuon veijarin perässä pysymiseen ja saa mennäkin. Itse minä tuon tein ja parastahan se on mitä olla voi.
Kuitenkin tunnen aamuisin oloni paljon levänneemmäksi, jos olen vaikka yöllä saanut tavalla tai toisella tehtyä pari-kolme tuntia musiikkia ja nukkunut 4-5 tuntia, kuin jos olisin nukkunut sen 6-8 tuntia.
Mutta entäs kun lapsi kasvaa? Ja tuo vaimo.. myötä ja vastavaiheessa jne..
kertokaa isät ja äidit ja vaikka lapsetkin kokemuksianne. | |
kertokaa isät ja äidit ja vaikka lapsetkin kokemuksianne.
Viimeisen roolista osaan kertoa, joskaan en mistään studiopuuhista. Aikoinaan tälleen lapsen näkökulmasta oli kyllä tosi hienoa katsella ja kuunnella isäukon laulavan ja soittavan sekä kitaraa että koskettimia. Ei se mua koskaan häirinnyt, ainakaan niinä aikoina, mitä mä ylipäätään varhaisesta lapsuudestani muistan. |  Ukko
21.01.2009 08:39:02 (muokattu 21.01.2009 08:39:54) | |
|
Hommaa kämppä missä on erillinen huone harrastusta varten. Teet sitten yöllä musaa kun muut koisii.
COVS jäsen nro 6 | |
Hommaa kämppä missä on erillinen huone harrastusta varten. Teet sitten yöllä musaa kun muut koisii.
Tällee juuri. Ja skidit mukaan musatouhuihin heti kun pystyy, niin kamoista ei tule mitään kiellettyjä hedelmiä tai vastaavia joita sit faijalta salaa käydään pilkkomassa :) | |
Varsinaista kotistudiota ei ole tällä hetkellä, mutta itse ratkaissut ongelman niin että antanut muksuille omat soittimet, omia levyjä yms, jotta meikäläisen romppeet sasisivat olla rauhassa. Toinen on nyt 4v ja aika pitkälti ollaan päästy ilman suurempia haavereita, kertaalleen on yksi halpis kitara kaatunut telineestään, ja pientä lommoa tullut, mutta mitään isompaa ei ole sattunut. Varmuuden vuoksi pidän kaikki vähänkään kalliimmat soittimet koteloissaan turvassa. Pienempi skidi on vielä alle vuoden vanha, eli saattaa olla että niitä haavereita tulee, kunhan tuo oppii kävelemään.
Mitä meteliin tulee, niin suosittelisin että totutat muksut siihen että sitä on sopivassa määrin. Treenikämppä volumeja en suosittele kuitenkaan, vaan sellaista normaali elämisen ääniä, ettei tarvitse hissutella ja ruuvailla ovikelloa pois, niinkuin eräässä lähipiirin perheessä... Säästää hermoja huomattavasti kun muksu ei herää joka hiiren pieraisusta. | |
Mitä meteliin tulee, niin suosittelisin että totutat muksut siihen että sitä on sopivassa määrin. Treenikämppä volumeja en suosittele kuitenkaan, vaan sellaista normaali elämisen ääniä, ettei tarvitse hissutella ja ruuvailla ovikelloa pois, niinkuin eräässä lähipiirin perheessä... Säästää hermoja huomattavasti kun muksu ei herää joka hiiren pieraisusta.
Kyllä. Päiväunien aikaan esim ihan normi metakkaa vaan kehiin. |  Niq
21.01.2009 09:22:16 (muokattu 21.01.2009 09:26:30) | |
|
Ihan asiaa tähän asti tullut. Kasvatuksella on iso merkitys juuri tuon nukkumisen yms. kannalta, itse nukun kuin tukki vaikka missä metelissä, sama on noiden muksujen kanssa. Tietenkin unen vaiheesta riippuen; aamulla yleensä heräävät kolisteluihin, mutta yöllä saisi kyllä aika paljon pitää möykkää että saisi hereille.
Itse en kotona kauheasti musisoi, paitsi lasten kanssa tulee lauleskeltua ja sitten biisi-idean päähän napsahtaessa tapailtua sähkökitaraa ilman vahvistusta. Lähinnä olen editoinut treeniksellä/keikoilla äänitettyjä juttuja. Äänityskone laajakuvatöllöön kiinni, hiiri ja näppis olohuoneen pöydälle, luurit päähän ja hyvin hoituu.
Suosittelen kuitenkin että se erillinen huone tai vaikka treenikämppä studiotilaksi. Ei tule meinaan mitään, ainakaan itsellä, näistä hommista kun muu perhe häärää häiritsemässä. Sanoisin että kunnon keskittymisellä omassa rauhassa tekee tunnissa sen missä menisi kolme tuntia häiriötekijöiden kanssa kotioloissa. Muutenkin on tehokkaampaa jyvittää soittohommille omat hetkensä ja sitten taas muulle perhe-elämälle ja levolle omansa. Tekee siis mieluummin yhtä hommaa kerrallaan täysillä kuin kahta rinnakkain jotenkuten. :)
EDIT: Mainittakoon että vaimon kanssa on asia sumplittu niin että mieluummin käyn muutamana iltana viikossa treeniksellä kuin että istuisin kotona sitten kitara kourassa koneen ääressä ja yrittäisin siinä jotain tehdä. Lapsenhoidollisesti en kuitenkaan pysty olemaan yhtään avuksi, lähinnä vain olisin häiriöksi kun mukulat koko ajan roikkuu lahkeessa ja pinna on kireällä kun pitäisi jotain saada aikaiseksikin.
"I have a cunning plan" -Baldrick |  Saikkonen
21.01.2009 09:32:00 (muokattu 21.01.2009 09:32:42) | |
|
Isänä (poika on nyt neljävuotias) sanoisin että kyllä tarvitset erillisen paikan, tai sitten muut vaikka ulkoilemaan kun soittelet. Tuosta kun vauva kasvaa, hän tulee havaitsemaan kaikki vilkkuvalot, piuhat ja nappulat erittäin mielenkiintoisiksi. Sitten kun vielä vähän kiellellään ja torutaan, niin sehän on vain bensaa liekkeihin.
Tarvitaan myös sopimus äidin kanssa milloin harrastetaan, mutta sehän on jo toinen juttu.
Sanoisin, että lapsi yleensä vähentää harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa, mutta aina vapaa-ajan määrä ja musiikkiharrastuksen laatu eivät korreloi. Silloin kun ei pääse soittelemaan, ideat pyörivät ja jalostuvat mielessä koko ajan ja sitten kun pääsee sorvin ääreen, työskentely onkin jo tehokkaampaa. Valitettavasti usein käy niinkin, että kun inspis on kovimmillaan, sattuukin olemaan muuta tekemistä.
Kaiken voi (kai) saada tasapainoon. Keskittymiskyvyissäkin on eroja, kukahan kuuluisa matemaatikko, olikohan se Fourier, laati ja pähkäili teorioitaan suuren lapsikatraan keskellä ja taisi olla vielä sokeakin... Tämä viimeinen meni ehkä metsään sekä fakta- että aihepuolella, mutta eipä jaksa nyt googlettaa.
Lätkämailan irtolapaa kannattaa taivuttaa esim. kuuman lämmityspatterin välissä. | Niq
21.01.2009 09:33:56 | |
|
Sanoisin, että lapsi yleensä vähentää harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa, mutta aina vapaa-ajan määrä ja musiikkiharrastuksen laatu eivät korreloi. Silloin kun ei pääse soittelemaan, ideat pyörivät ja jalostuvat mielessä koko ajan ja sitten kun pääsee sorvin ääreen, työskentely onkin jo tehokkaampaa.
Tätä mäkin yritin sanoa, mut sä sanoit paremmin. :)
"I have a cunning plan" -Baldrick |  StJerky
21.01.2009 10:05:41 (muokattu 21.01.2009 10:09:45) | |
|
Aloittajan tilanne on kuin omasta elämästäni. Paitsi että onneksi minulla studio kellarissa ja perhe nukkuu yläkerrassa. Ja lapsia 3.
Isompana lapset on ainakin minulla häirinneet musaharrastusta vähemmän. Vaimolla tahtoo tiettyyn aikaan kuukaudesta mennä hermot, mutta varmaan ne menisi muutenkin.
Mutta makuuhuoneessa soittaminen ei kyllä varmaan ole kestävä ratkaisu. Joku muu tila vaikka porukalla vuokralle (reenikämppästudio?), jos ei asunnonvaihtoa ole suunnitelmissa. |  htm
21.01.2009 11:11:32 | |
|
Mä olen huomannu myös ton tuotteliaisuuden lisääntymisen. Milloinkaan ei oo niin paljon syntyny idiksiä, kun muksun synnyttyä, vaikka siinä ekan vuoden aikana tuli gradukin pakerrettua kasaan. Jotenkin se luovuus kai pääsi valloilleen, kun elämä meni kuperkeikkaa. Muksu oli vielä ekat kuukaudet tosi vaikee (koliikkia). Se oli monesti mulla kantoliinassa nukkumassa, kun soittelin kitaraa.
Aluksi oli musavehkeet kotona kaksiossa. Pian ne vilkkuvalot alko poikaa kiinnostaa ja vahvarin volumenappia oli kiva käännellä, vaikka se ääni aina säikäyttikin. Lisäksi standissa seisovia kitaroitahan tykkää poika käydä rämpyttämässä. (On sillä omakin, mutta iskän kamat on kiinnostavampia...)
Nykyisin, kun poika on 2v, on mulla oma treenikämppä, jonne kaikki vehkeet on roudattu. Oikeestaan hyvä paikka mennä huilaamaan ja tekemään omia juttuja. Kotona voi sitten keskittyä leikkimään sillä junaradalla tai legoilla.
Pitää kuitenkin yrittää pitää se musa läsnä myös kotosalla. Itsekin innostuin alun perin, kun näin oman isäni soittelevan. Mun eka skeba oli puinen leikkuulauta, johon oli piirretty lyijykynällä kielet | |
Isänä (poika on nyt neljävuotias) sanoisin että kyllä tarvitset erillisen paikan, tai sitten muut vaikka ulkoilemaan kun soittelet. Tuosta kun vauva kasvaa, hän tulee havaitsemaan kaikki vilkkuvalot, piuhat ja nappulat erittäin mielenkiintoisiksi. Sitten kun vielä vähän kiellellään ja torutaan, niin sehän on vain bensaa liekkeihin.
Tarvitaan myös sopimus äidin kanssa milloin harrastetaan, mutta sehän on jo toinen juttu.
Sanoisin, että lapsi yleensä vähentää harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa, mutta aina vapaa-ajan määrä ja musiikkiharrastuksen laatu eivät korreloi. Silloin kun ei pääse soittelemaan, ideat pyörivät ja jalostuvat mielessä koko ajan ja sitten kun pääsee sorvin ääreen, työskentely onkin jo tehokkaampaa. Valitettavasti usein käy niinkin, että kun inspis on kovimmillaan, sattuukin olemaan muuta tekemistä
Em. tilanne tullut eteen oman 2-vuotiaan kanssa. Musanurkka makkarin seinustalla, ja oven saa aina kiinni. Silloin kun ovi on auki,niin oviaukon eteen on kasattu este kylpypaljusta ja vaunujen kopasta. Ei välttämättä este, mutta tähän asti riittävä hidaste.
Parisuhteen kannalta olen ratkaissut asian niin, että soitan kitaroita ym. päivällä ja ilta/yö pyhitetty "äänettömälle" toiminnalle kuten linjakiippareille ja editoinnille. Olen myös oma-aloitteisesti asettanut itselleni aikarajan, minkä saan omassa "nysviksessäni" viettää. Jos homma ei sen puitteissa tule valmiiksi, niin sitten jatketaan myöhemmin. Tosin ehdottoman kunkkuidean tullessa aikataulut helkuttiin, perheelle tallimääräys hiljaisuuteen/ heivaus leikkipuiston puolelle ja työtilan ovi lukkoon.
Elä oo tommonen. Pääset hermoistas vähemmälläkin | |
Hyviä juttuja kasapäin!
Aikalailla samat periaatteet tuntuu porukalla olevan kuin itselläni. Minä en ole missään vaiheessa rajoittanut mitään mikä ei ole vaarallista, siis mikä liittyy lapsen kiinnostukseen kitaroihin, vilkkuvaloihin ja muihin asioihin. Eipä häntä ole tarvinnut erikseen edes opettaa käsittelemään soittimia "nätisti", kai hän on pannut merkille että en heittele kitaroita lattialle, vaan soitan niitä.
Ryömimisvaiheessa poika tykkäsi rämpyttää lattialla ollutta nylonkielistä. Tykkäsi vielä enemmän, kun viritin sen avoimeen D-duuriin (myös muut tykkäsivät enemmän ;) )
Ja juu... kyllähän se on selvää, että erillinen työtila olisi pop! Suunnitelmissahan sekin on, mutta nykyään, kun vaimo on iltatöissä, tulee eniten tehtyä musiikkia silloin ilta seitsemän, kahdeksan jälkeen kun on saanut lapsen nukkumaan. Itkuhälyttimen kanssa uskaltaa äkkiä tuuletusparvekkeella käydä röökin imemässä, mutta eihän siitä tietty mihinkään reenikselle voi silloin mennä :D | |
Meillä asuttiin taannoin myös kaksiossa. Hommat hoidettiin niin että ruokailutilasta modattiin iskän ja äiskän makuuhuone. Olohuone oli yhdistetty olo-/ruokailu-/työtila.
Ja lapset on opetettu siten että rokkivokaaleita voi äänitellä rauhassa vielä klo 21.
Nykyisin löytyy jo erillinen huone missä voi mekastaa. Suosittelen.
www.coldmeatsociety.com
www.rainroomband.com | |
Sanokaa minulle miten nauhoittaa 100W putkinuppia mikrofonilla kaksivuotiaan nukkuessa seinän takana. Hiljainen treenailu onnistuu kyllä.. | |
Sanokaa minulle miten nauhoittaa 100W putkinuppia mikrofonilla kaksivuotiaan nukkuessa seinän takana. Hiljainen treenailu onnistuu kyllä..
Jonkinlainen isolation-systeemi täytynee vaan hommata, tai sitten pistät muksun pihalle siksi aikaa. :) | |
nyt kun on isompi kämppä ja periaatteessa olisi musaharrastukselle uhrattavissa (ainakin vielä toistaiseksi) ihan oma huone, niin oon huomannut että tehokkainta on nysvätä musajuttuja poissa kotoa: jos huoneen oven jättää auki, mulla on hetkessä kaksi avustavaa äänitarkkailijaa - ja jos taas oven pistää kiinni, niin ipanat paukkivat siihen että AVAA! AVAA! :D (poika 3v, tyttö kohta 2v)
ja sit on tietty vielä se vaimo...
viina. hanuri. ja naiset. | |
ja sit on tietty vielä se vaimo...
Joo, se onkin se suurin jarru... ...siis mun mielestä. Ja poppia noista -> | DIVARi | Cupido | |  Thefish
21.01.2009 20:43:11 (muokattu 21.01.2009 20:53:20) | |
|
Mulla on onneksi erillinen työhuone n.12km päässä himasta,Aikoinaan yritin jotain pientä setuppia
järkätä kotosalle, mutta aika nopeesti kävi selville sen mahdottomuus.Skidi ei niinkään maindannut
siitä mitään mutta akka veti herneet nenään välittömästi.
Kaikki soittimet on myös työhuoneella ja tosi harvoin niitä tulee raahattua himaan.Ainoastaan laiskuuspuuskan yllättäessä kun tulee reissusta eikä jaksa kipasta työhuoneen tai treenikämpän kautta.Plussapuolia tässä järjesteyssä on mm. se, ettei kakara kasvaessaan saa niin älyttömän paljon vihjeitä siitä että isi on muusikko....
Teki sitä musaa sitten harrastuksekseen tai ei, on kuitenkin aika selkeetä että perheelliselle ainoa fiksu ratkaisu on erillinen tila. | |
Meillä on nyt kaks-puolvuotinen ja viiskuukautinen poika, ja kaikki musavehkeet omassa työkkärissä. Tähdennettäköön tässä, etten todellakaan ole tai halua miksikään ammattilaismuusikoksi, että taidot ja ambitiot on aikas matalalla. Muutamia instrumentteja ja pikkuset studiovehkeet nyt löytyy. En tällä hetkellä edes soittele muussa kuin yhdessä "etäbändissä" kaverin kanssa, eikä aika nyt edes muuhun riitä.
Vanhemmalla on omiakin soittimia, mutta isin koskettimet näyttää olevan mielenkiintoisimmat. Eikä siinä tosiaan oo mitään järkeä rajoittaa lapsen soittokamojen räpläystä. Kunhan nyt osaa pitää näppinsä erossa silloin kun pitää, mutta tää nyt pätee mihin tahansa. Vaikka lapset on ihan suht hyviä nukkujia, niin mallintavat vehkeet on mulla ollu käytössä koko ajan, eli Guitar Rig 3:n ja joittenkin impulssien läpi soittelen. Ei viitti emäntääkään kiusata koko aikaa hirveellä tuuttauksella.
Yleensä tulee soiteltua ja ladottua biisi-ideoita koneelle muutamana iltana viikossa aina muutama tunti kerrallaan. Puolilta öin on viimeistään pakko mennä nukkumaan. Ainoa haittapuoli on, että akkarin ja laulujen nauhoitukset/treenaus on vähän haasteellista tehdä. Vaikka oma huone onkin, niin ei tää mikään väestönsuoja silti ole. Pienin heräisi ihan varmasti.
Muistan muuten, miten päättäväinen olin alkuun siitä, että "kasvatan" lapset musiikkiin, ja soittelin niille kaikennäköistä aina kun oli mahdollista. Nyt tuntuu itse kuitenkin vaan pelkästään nauttivan hiljaisuudesta ja hoitavan noita musajuttuja sitten muulla ajalla. Lapsista kasvakoon sellaisia, kuin ne haluaa kasvaa. Jos sattuu innostumaan musiikista, kun näkee isin pakertavan sen parissa, niin hyvä. Jos ei, niin helvettiinkö se maailma siitä kaatuu.
Kiva se vaan on kuitenkin kuulla, kun vanhin laulelee sängyssä yksin Nalle Puh-teemalaulua tai osaa hyräillä Iron Man:in riffin. Kyllä siinä silmäkulma kostuu.
! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
