Kitarat: akustinen ›

Jos kitara maksaa esim. 700 euroa ja on tehty kokopuusta, vaikkapa Kiinassa ja toinen samoin kokopuusta, samoista puulaaduista, ja tehty USA:ssa esim. Martin, Taylor tai Gibson, niin hinta on n. 3000 euroa. Mistä johtuu tämä valtava hintaero?
 
Puun laatu ja muut materiaalit, paljonko vaikuttaa euroissa? Esim. jos käytetään samoja puulaatuja, niin minkälaisia eroja hinnassa ja laadussa eri puissa mahtaa olla?
 
Kitaran valmistusmenetelmät, tekijän ammattitaito, palkka, kuinka suuri osa tällä on kitaran laatuun ja hintaan?
 
Merkin tuoma ylimääräinen hinnannousu euroissa?
 
Kuinka paljon kalliimman kitaran paremmuus perustuu ostajan ennakkoluuloihin eli merkin tuomaan maineeseen?
 
Mikä on ratkaisevin tekijä akustisen kitaran soinnissa?

Mikä on ratkaisevin tekijä akustisen kitaran soinnissa?
 
Kyselet paljon, mutta minusta ratkaisevat tekijät akustisen kitaran soinnissa on tässä järjestyksessä esimerkein:
 
1.) Kitaran rakenne ja sen rakenteellinen laatu. Taitava tekijä tekee halvoistakin materiaaleista hyvän kitaran, jos tietää mitä on tekemässä. Akustista kitaraa ei pidä rakentaa liian raskaasti rimoitettuna tai käyttää epäkelpoa puuainesta. Halpa materiaali ei tarkoita sitä, että käytetään mitä tahansa, vaan tyydytään halpoihin vaihtoehtoihin, mutta valitaan parhaat puut niistäkin.
- Gibson pilasi 70-luvulta alkaen akustisessa rakentamalla niistä liian kestäviä, samoin monet muut valmistajat, yrittäessään välttää takuukorjauksia.
- Monet Martin/Gibson kopioijat tekevät ulkopuolisia kopioita kitaroista välittämättä mitä kannen sisäpuolella on. Ei näin!
 
2.) Materiaalit. Mitä paremmin kuivatettuja ja laadultaan parempaa puuta, sitä vähemmän elämistä ja parempi soundi kitarassa yleensä on. Aika tuo kokopuiseen kitaraan aina paremman soundin, mutta liian tuoreesta puusta tehty kitara tulee vääntyilemään ja ongelmia syntyy vuosien saatossa.
- Omissa Gibsonin ja Guildin kitaroissa on otelaudan elämistä tapahtunut, joten ebenpuu ei ole tarpeeksi kuivaa kun se on otettu käyttöön. Epäilen samantyyppisten ongelmien olevan monissa Kiinassa valmistetuissa kitaroissa muutamassa vuodessa edessä ja isommissa määrin.
 
Hintaan vaikuttaa varmaan eniten käsityönhinta ja sitten materiaalit. Kiinassa työvoima on halpaa, samoin materiaalit joten siksi sieltä tulee halvimmat kokopuiset kitarat. Ei ole mitään syystä miksi 700e kitara ei voisi tasoltaan olla samanluokkainen kuin 3000e ja varmaan joskus onkin. Aika usein kuitenkin materiaaleissa on enemmän toivomisen varaa halvoissa kitaroissa ja käsityönlaatu vaikuttaa paikoin melko karulta (mikä ei kylläkään suoraan kerro kitaran soundista mitään).
 
Tietyt traditiot ja kokemus on monien pitkäikäisten valtamerkkien etuna, toisaalta taas merkki voi nostaa hieman hintaa, mutta suurin syy on varmaan työvoima- ja materiaalikustannukset. Ainakin Eastmanin tekemistä archtop-kitaroista sanotaan, että niiden hintalaatusuhde on markkinoiden paras. Saat 50-30% hinnalla yhtä hyvän kitaran. Kyseessä on kuitenkin poikkeus Kiinassa valmistetuissa kitaroissa, jonka taustalla on pitkäjänteisesti ja pitkään musiikki-instrumenttien parissa työskennellyt yritys.

Itselläni on kokemusta lähinnä Martinin premium-malleista sekä pienempien valmistajien (Collings, Bourgeois) kitaroista. Olennainen ero näiden ja halvempien kitaroiden välillä on mielestäni materiaaleissa, rakenteessa, viimeistelyssä ja sitä kautta saundissa.
 
Vaikka minulla on ollut/on todella hyviä Martineja, ns. boutique-kitarat menevät vielä askeleen pidemmälle. Niissä on paremmat puut ja parempi "fit and finish". Olen huomannut, että Martineissa on myös enemmän vaihtelua saman mallin eri yksilöiden välillä, kun taas boutique-kitaroissa laatu on tasaista. Tämä johtuu mm. siitä, että Martineissa esim. kannet hiotaan tiettyyn paksuuteen riippumatta kannen jäykkyydestä ja muista ominaisuuksista. Boutique-kitaroissa taas pystytään ottamaan materiaalin ominaisuudet paremmin huomioon ja hienosäätämään esim. kannen ja rimoituksen jäykkyyttä. Tämä vaatii enemmän käsityötä, mikä heijastuu korkeampana hintana. Boutique-kitaroissa voidaan tuotannon pienemmän määrän vuoksi käyttää premium-puulaatuja, kun taas Martinin tuotantomäärillä huippulaatuisen puun hankkiminen on vaikeaa.
 
Kitaraa hankkiessa ei mielestäni kannata tuijottaa pelkkään ostohintaan. Olennaista on myös kitaran jälleenmyyntiarvo. Jos siis ostaa kalliin kitaran käypään hintaan (yleensä käytettynä), voi olla melko varma, että siitä saa halutessaan omansa pois.