Media ja viihde ›

Fantastic 4 - silver surfer
 
En tiedä miksi katsoin tämän. Ehkä siksi että telkkari oli jäänyt päälle ja heräsin melkein aivokuolleena kykenemättä etsimään kaukosäädintä tai laittamaan silmiä kiinni. No, onko tämä parempi kuin ensimmäinen? On. Onko tämä helvetin huono? Tietysti on. Koomainen pörröinen mielentilani siivitti silti mukavasti siihen asti että pystyin katsomaan loppuun. T-1000 on vähänaikaa jokseenkin mies, sitten enää ei. Turha alkaa juonikuvioita setvimään tässä, muiden elokuvien heiniä ne sitten. Ihan ymmärrettävää sekin että Galactus oli lähinnä vittumainen matopilvi, saa joku ehkä joskus tulevaisuudessa tehdä senkin "oikein" jos haluaa ja pystyy. Tuskin kumpaakaan. Kaikki näyttelijät ovat huonoja ja häpeävät roolejaan varmasti. Kuinka joku möykky, joka nyt on hahmona lähes kuningas, voidaan kädettää? Muutama kohtaus oli jokseenkin nätti.
 
* ja puoli / *****
 
----------------
 
The Dark Knight
 
Olikohan neljäs vai viides kerta kun katsoin. No, vieläkin onnistui löytämään pari ihan pientä elettä, sanaa tai juttua, jotka vähän selittävät ja ennustavat tapahtumia paremmin. Ei elokuva maailman vaikeaselkoisin ole, siinä on vaan tautisesti tavaraa yhdessä pätkässä ja joskus tuntuu että mennään mutkat vähän turhan suoriksi, kun on kiire. Dark Knightissa sen voi antaa anteeksi ihan siksi että kohtaukset ovat perhanan hienoja ja kyllä se perusjärki säilyy. Elokuva ei ole lyhyt, ja silti se tuntuu siltä. Ainakin olisi puoli tuntia vielä lisää katsonut mielellään. Joku Spider-man 3 teki "paljon sälää supersankarielokuvaan"-systeemin aivan väärin ja huonosti, enkä sitä nyt tähän sen enempää vertaa, kun tämä pieksee sen pyllyä joka tavalla muutenkin.
Melkein kokoajan on yö tai hämärä, mikä nyt kuuluu asiaan. Hienoja kohtauksia tämä on pullollaan, joita katsoo ihan lapsellisella cool-innostuksella, ei voi mitään. Ledgerin Jokeri on aikamoinen. En edes ajattele, vaikka tiedostan, elokuvaa katsoessa että "tuo kuoli". Sitä vaan katsoo naama tapilla joka ilmettä ja elettä, kun on niin vangitseva hahmo kyseessä. Dialogista muistaa jo kertakatsomisen jälkeen kymmenisen lausetta joita voi quotettaa rauhassa lopun ikäänsä näistä elokuvista puhuttaessa. Tuo oli siis kehu. Vielä vähän häiritsee se, kun Batmanin pitää murista ihmisille (Fox) jotka hänet kyllä tuntevat eikä muita ole paikalle, mutta antaa murista. Kun elokuva loppuu, sitä haluaa helvetisti lisää, ja samalla tajuaa että jos ei enää näitä uusia Batmaneja nähtäisi, tuo saisi olla kurkona viimeinen ja sopisi hyvin.
 
**** ja puoli/ *****
 
------------------
 
Arn - Temppeliritari
 
Ruottinpoika pistää menemään. Oli parempi mitä luulin ja huonompi mitä olisi saanut olla. Kohtaukset ja näyttelijätyö ovat hyvää tasoa, ei niissä mitään, mutta elokuva ei palkinnut mitenkään. Loppu tuli vailla juuri minkäänlaista tyydytystä, ja olisi vähän toivonut jotain muuta. Sinänsä pätevät etapit elokuvassa vaan vaihtuvat toisesta toiseen, ja tuntuu ettei mistään niistä revitä kaikkea irti. Ei se mitään, pääasia ettei vituttanut.
 
*** / *****
 
--------------------
 
Indiana Jones & the Kingdom of the Crystal Skull
 
No, tuota. Vähän pelotti, ettei tätä voi katsoa, tai muuten menee lapsuus pilalle. Kenellä menee, kenellä ei, mutta en ainakaan itkenyt. Olin etukäteen turhaan lukenut IMDB:stä ihmisten omia mielipiteitä ja valituksia, ja ehkä koko homma oli vaan paisunut liian isoksi omassa päässä ja tämä piti vaan yksinkertaisesti katsoa. Ensinnäkään en ymmärrä, miten tolkutonta listaa joku jaksaa pitää epäloogisuuksista ja inistä niin väkisin kuin vaan voi. Ehkä en ymmärrä siksi, kun yleisesti alkuperäisestä trilogiasta huonoimpana pidetty Tuomion Temppeli on yksi lempielokuviani ikinä, ja samalla ensimmäinen Indiana Jones-elokuvani jonka näin. Minulla oli niin helvetin hienoa sitä katsoessani, etten vieläkään osaa (enkä halua) hakea siitä vikoja.
 
Mutta asiaan. Ford on onneksi vähän vielä Indy, ja yllättävän hyvin riittää kun on lakki päässä, rotsi niskassa ja vetää välissä turpaan. Tuli vähän ikävä vanhoista Indyistä niitä pieniä eleitä, naurahduksenaiheuttajia, ilmeitä ja tilanteita. Niitä ihan pieniä asioita, jotka maustoivat kohtauksia hienosti ja mitkä tekivät Indystä isännän ja elokuvista parempia mitä ne oikeasti olivat. Oli niitä vähän mukana, mutta ei ollenkaan tarpeeksi. Olisin halunnut rypeä "Indy on mieeeesh"-mielentilassa hieman täysiä, kun näin pitkän ajan jälkeen tulee jatko-osa, mutta ei. Ainakaan hommaa ei vedetty silläpuolella yli, jos sitä edes voi vetää yli.
Shia LaBeouf rasvatukkana on itseasiassa yllättävän hyvä, eikä ollenkaan tunnu siltä, että nyt on elokuvassa mukana ärsyttävä pentu siksi että sitä voisi elämä vähän opettaa (kaverissa on kova potentiaali, koska onnistui olemaan olematta täysin ärsyttävä idiootti myös Transformersissa, joka nyt oli elokuva jossa kyseisen hahmon olisi pitänyt olla ainoastaan pelkkä ärsyttävä idiootti). Blanchett nyt on aina hyvä jo pelkästään olemalla olemassa ja seisomassa paikallaan, ja vaikka näyttelisi päin vittua, en minä sellaista huomaisi.
Kun Marion on elokuvassa taas mukana, olisi toivonut vähän isompaa vaikutusta, kun tässä kuitenkin vähän yritettiin Lost Arkin jälkihengessä mennä muutenkin. Nyt emäntä on lähinnä olemassa vaan siksi, että saadaan aikaan väkinäinen riitelykohtaus, väkinainen paljastuskohtaus ja väkinäinen ihkuilukohtaus. Ei näin, saatana.
 
Elokuva on aivan liian lyhyt. Hieman vajaa pari tuntia sinänsä ei ole liian vähän, mutta neljännelle Indylle se on aaaivan liian vähän. Elokuvassa on asioita jotka olisivat rauhallisemmalla kehittämisellä, panostamisella ja alustamisella saatu paljon paremmaksi. Eikä pelkästään yksittäisiä juonikyhäelmiä, vaan ihan koko kokonaisuutta. Kyllä tästä vähän jäi omituisen tyhjä olo. 30 minuuttia heti lisää, ja jos ne olisi käytetty henkilökemioiden rakenteluihin, Indy-huumoriin ja parempaan juonenkuljetukseen, jossa asian X "löytäminen" tuntuisi saavutukselta eikä siltä että "juostiimpa tähän, nyt on tämmöinen mysteerihomma tässä, kattos poika! mennään tonne".
En mielestäni toivonut liikoja, varsinkin kun lienen vähemmistössä, kun sanon pitäväni elokuvasta enemmän kuin vihaavani sitä. Mutta minkäs teet. Aikalailla niin se meni miten ajattelinkin - sinänsä pätevä Indyily, mutta turhan oiottuna ja vähän tyhjänä. Saipahan nähdä Indya taas kuitenkin. Kun tämä elokuva on kyseessä, menee yleensä kaikki aika siihen, että selitellään miten ennakko-odotukset menivät yhteen todellisuuden kanssa, muistellaan menneitä ja itketään, niinkuin tässäkin vähän kävi. Aina ei muista mainita esim. sitä, että kyllä elokuvasta löytyy päteviä kohtauksia, pari naurauttajaa ja tarpeeksi viihdettä ollakseen parempi kuin huonompi. Muutama pieni kohtaus ihan faneillekin, hyvää tatsia. Vaikka raha on alkanut haisemaan enemmän ja "me" olemme vanhempia ja kyynisempiä, niin ei ollut tylsää sekuntiakaan. Jos näitä pitäisi alkaa järjestykseen laittamaan, niin tämä olisi se viimeinen, mutta siitä huolimatta katson tämän vielä monta kertaa. Rotsi ja hattu pitää saada joskus. Ihan väkisin.
 
*** ja puoli / *****