Media ja viihde ›

Yes Man
 
Carreyn viimeisin ehkä hieman yllättäenkin on idealtaan melkolailla täysi toisinto miehen aiemmasta Valehtelija, valehtelija -leffasta. Ei aiheuta yhtään varsinaista naurukohtausta, mutta toisaalta piti ihan hyvällä mielellä suurimman osan ajasta. Ihan toimiva feelgood-hassuttelu, jota tuskin kuitenkaan enää uudestaan tarvitsee katsoa.
 
Minä nauroin aika monesti. Tämä oli minusta sellainen hyvän mielen leffa. Tai ainakin mulle tuli hyvä mieli. Eikä leffassa ollut edes liian kermaista opetussaarnaa kuten valehtelija, valehtelijassa tai Bruce Almighty:ssa.
 
plus: http://i238.photobucket.com/albums/ … f171/ArtDomino_3/Seven/zooey_02.jpg

Rööperi
 
Tuli käytyä tsekkaamassa ensi-illassa tuo Selin/Mäkelä-kaksikon uusin tuotos. Mukana oli kaikki Suomen leffaskenen tunnetuimmat kasvot ja meininki oli aika perus suomileffamaista. Tupakkaa, viinaa ja kirosanoja riitti, kuten myös väkivaltaa.
 
Leffa kertoo siis Punavuoren (Rööperi) järjestäytyneestä rikollistoiminnasta 60-80 (?)-luvuilla. Tarinan keskiössä ovat Samuli Edelmannin, Peter Franzenin ja Kari Hietalahden esittämät pikkurikolliset. Meininkiä leffassa riitti, ehkä vähän liikaakin. Elokuva oli ehkä hieman ylipitkä, joitain kohtia olisi hyvin voinut lyhentää/ottaa kokonaan pois. Myös draamaa oli ehkä hieman liikaa mukana, odotin tältä enemmän sellaista Häjyt-tyylistä äijäilyä. Vitsitkin (varsinkin hauskat sellaiset) pystyi laskemaan yhden käden sormilla.
 
Loppujen lopuksi kyseessä oli kuitenkin mun mielestä varsin onnistunut tekele, ja suomileffaskenessä jopa ihan sitä kirkkainta kärkeä. (Tämä ei tosin ainakaan minun sanomana paljoa kerro, sillä en paljoa ole suomileffoja nähnyt enkä niistä myöskään niin suuremmin välitä). Tosiaan draamaa olisi voinut korvata vielä vähän enemmällä toiminnalla ja huumorilla.
 
3+/5

I Am Legend
 
Oli sitten aivan erilainen mitä olin kuvitellut. Jostain syystä olinkin varautunut aivot narikkaan -viihteeseen, vaan eipä tää siltikään ollut yhtään hullumpi. Luojan kiitos elokuvaan ei oltu tungettu siirappista rakkaustarinaa. Will Smith vetäsee kans ihan mukava roolin. Loppupeleissä aika draama.
 
***
 
Transformers
 
Tää oli tosi positiivinen yllätys. Kyllähän mä odotin ihan hienoja tehosteita, mutta se näytti OIKEESTI pirun siistiltä! Ja muutenkin, mun mielestä tosi viihdyttävä. Pakollinen rakkaustarinakaan ei varastanut showta, eikä häirinnyt yhtään. Pelkäsin että on liian pitkä, mutta melkein 2,5 tuntia meni ihan huomaamatta.
 
****1/2

plus: http://i238.photobucket.com/albums/ … f171/ArtDomino_3/Seven/zooey_02.jpg
 
Carreyn viimeaikojen tuotanto ei hirveästi kiinnosta mutta tuossapa syy jonka vuosi tuokin leffa pitää katsastaa. Ylivoimaisesti kuumin Hollywood typy. Vuosien takainen Trillianin rooli ei todellakaan vähennä neidin sädekehää :)

Tropic Thunder
****

Step Brothers
 
Tämmöinen tuli katsottua. Johtuiko sitten miellyttävästä seurasta tai mistä, mutta ei tämä aivan kuvottava pätkä ollut. Ei vaikka pääosissa olivatkin Will Ferrell ja John C. Reilly. Leffa kertoo kahdesta hemmotellusta aikamiespojasta, joista tulee velipuolet kun Reillyn isä menee naimisiin Ferrellin äidin kanssa. Tissi -ja pieruhuumoria viljellään ja kommellusten kautta asiat järjestyvät lopussa. Kovin ennalta-arvattavaa siis. Muutamassa kohdassa sai nauraa, mutta ei tämä kokonaisuutena ollut mikään mestariteos. Tosin se tuskin on ollut tekijöillä tarkoituksenakaan. Step Brothers viihdytti koko kestonsa ajan ja se riitti. Pistetään pojoja vaikka 7/10
 
----
 
Night Of The Creeps (Lötköjen Yö)
 
Tämä tuskin esittelyjä kaipaa, kyseessä legendaarinen "kauhu"elokuva vuodelta 86. Kertoo maahan syöksyneen kapselin mukana tulleista koiranpaskan näköisistä pötkylöistä, jotka hyökkivät ihmisten suiden kautta aivoihin ja muuttavat jengin zombeiksi. Juoni on toisin sanoen täysin kaheli, mutta juuri se yhdistettynä kökköön näyttelyyn, reväyttäviin one-linereihin (it's Miller time :) ja kömpelöihin erikoistehosteisiin nostaa leffan kasarikauhujen eliittiin. Plussaa tisseistä. Tarpeeksi lyhyt kesto takaa myös sen, ettei turhaa haahuilua juurikaan ole. Mitäpä tästä muuta lätisemään, kertakaikkista loistavuutta :D "Thrill me!"
 
10/10

Night Of The Creeps (Lötköjen Yö)
 
Ketuttaa, ettei tästä koskaan dvd:tä tullut. Täsä muuten tuo ohjaaman preferoima vaihtoehtoinen loppu: http://uk.youtube.com/watch?v=eOqAPpjgcxU
 
Diggasin tota ihan hirviästi penskana ja nauhotinkin vuokravideon vääryydellä itselleni. Odotin innolla parin vuoden takaista tv-esitystä, koska ajattelin vihdoin ja viimein näkeväni leikkaamattoman version elokuvasta. Noh, tv-versiohan oli ihmetyksekseni sama kuin omistamani videokin. Luin sitten jostain, että vuokrakaseteista oli pieni erä päässyt aikoinaan vahingossa leikkaamattomana jakeluun ja olin tietämättäni nähnyt juuri sen.

Who Framed Roger Rabbit ****
Haaska ja viihdyttävä vilimi. Elävän kuvan ja sitäkin eläväisemmän animaation yhdistelmä futaa täysillä vielä 20 vuotta valmistumisen jälkeenkin: varsin hyvin aikaa kestänyt elokuva siis. Yksityiskohtia tulviva, hyvällä draivilla etenevä ja mukaansatempaava paketti.
 
Ascension **
Karim Hussain on kyllä ohjaaja, jolla on paljon hyviä ideoita mutta ei juurikaan lahjakkuutta tai hienovaraisuutta ideoiden toteuttamiseen tyydyttävällä tavalla. Miehen eka elokuva Subconscious Cruelty oli itsetarkoituksellisuudessaan mun mielestä melko viihdyttävä, koska sitä sentään oli mielenkiintoista katsella että mitähän raakaa seuraavaksi. No vitusti verta, visvaa, sikiöitä, mullan nussimista, puukko-blowjob, jeesuksen lihan syömistä ja mitähän vielä. Ei järjen hiventäkään, mutta kaikessa äärimmäisyydessään sitä jaksoi sentään katsoa.
 
Ascension on taasen hyvinkin hidastempoinen ja tarkovskimainen artsuilu. Maailmankaikkeuden Luoja on murhattu tuntemattoman olennon toimesta ja palasia tuosta jumaluudesta on ripoteltu pitkin maita ja mantuja, joka on taas johtanut siihen että normaalit ihmiset ovat kuin taikaiskusta saaneet yliluonnollisia voimia, muuttuneet profeetoiksi ja jumalankaltaisiksi olennoiksi ja koko maailma on kaaoksessa. Kolme naista päättää kivuta harmaan tehdasrakennuksen huipulle jossa Jumalan murhaaja odottelee ja tehdä lopun koko hoidosta. Matkalla rakennuksen huipulle naiset kohtaavat samaa tehtävää yrittäneiden ihmisten ruumiita ja siinä ohessa sitten punnitaan maailmaa, jumaluutta ja ihmisen olemassaoloa. No mitä loppujenlopuksi seuraa: loputtomalta tuntuvaa portaissa kiipeilyä, puuduttavaa pseudosyvällistä dialogia, pahvisia ja huonosti näyteltyjä hahmoja ja paikoin melko harrastelijamaista ohjaustyötä. Oikeasti aika helvetin tylsä elokuva, joka on sinänsä sääli, koska tarinan lähtökohta on mielenkiintoinen ja elokuvan ensimmäiset viisi minuuttia antavat melkein jopa odottaakin jotain. Elokuvan kuitenkin jaksaa juuri ja juuri katsoa loppuun saakka nähdäkseen mikä tämä Jumalan murhaaja loppujenlopuksi on ja miten kaikki loppuu. Tässäkin mennään metsään, koska Hussain ei kertakaikkiaan kykene antamaan minkäänlaista palkitsevaa lopetusta, vaan koko hoito päättyy melko ympäripyöreään vai niin -kohtaukseen. Hussainilla tuntuu kuitenkin olevan jotain sanottavaa, mutta se tulee ulos niin epäselvänä ja teennäisenä, ettei siitä ota mitään tolkkua. Erikoinen elokuva, joka ei sinällään ole kovin hyvä joistain kutkuttavista elementeistään huolimatta, mutta joka kuitenkin jää jollain tapaa mieleen. Jotain positiivista: bongasin elokuvan soundtrackilta Ladytron -nimisen yhtyeen, joka on ihan vitun hyvä. Seuraavaksi pitäisi sitten katsoa Hussainin The Beautiful Beast ja tarkistaa, onko mies tällä kertaa kehittynyt millään osa-alueella.

The Wrestler (2008)
 
Suhtauduin todella skeptisesti tähän Aronofskyn uutukaiseen kuultuani sen synopsiksen. Onko Aronofsky myynyt sielunsa Saatanalle (Hollywoodille)? Onko leffa ylisentimentaalista nyyhky-americanaa? Kauhuskenaariot yhdelle uuden aikakauden suosikkiohjaajani uran alamäelle olivat jo valmiina.
 
Huoleni osoittautuivat kuitenkin turhiksi.Heti alkumetreistä alkaen oli selvää, että Aronofsky ei ole myynyt sieluaan: rakeista ja kylmää kuvaa, paljon käsivarakuvausta, harkittu musiikin käyttö. Kyseessä oli selkeästi ohjaajan elokuva, vaikkakin hyvin tarinakeskeinen sellainen. Tarina eteni rauhallisesti, mutta itse asiassa ehkä aavistuksen verran turhankin rauhallisesti: muutaman minuutin verran olisi ehkä voinut yrittää nipistää jostain pois. Itse tarina taas sitten... noh, ei ehkä kaikkein omaperäisin ja kekseliäin. Mutta tapa, jolla Aronofsky kertoi tämän tarinan, kompensoi paljon.
 
Rourke vetää kyllä huikean roolin, sitä ei käy kieltäminen. Ja ei Maria Tomein tissotkaan pahat ollut. Clint Mansellin scorea ei harmittavasti tällä kertaa tainnut olla mukana, mutta muuten kasaritukkahevi-soundtrack sopi kuvioon täydellisesti. Kaikenkaikkiaan kerrassaan vakuuttava esitys, mutta toivottavasti seuraavalla elokuvallaan Aronofsky palaa jälleen taiteellisesti kunnianhimoisemman materiaalin pariin.
 
****+

kyllä clintti oli ainakin yhden kipaleen tuohon säveltänyt. upea leffa kertakaikkiaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=AjervwSTNdU

kyllä clintti oli ainakin yhden kipaleen tuohon säveltänyt. upea leffa kertakaikkiaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=AjervwSTNdU
 
Joo aavistelinkin, että tuo oli Manselin käsialaa. Tästä biisistä tulee kyllä GY!BE mieleen

Koska muutama kattava arvostelu "Wrestleristä" jo kirjoitettu näillä sivuilla tyydyn itse vain mukailemaan, hieno pätkä. Rakeinen käsivarakuvaus oli upeaa, samoin lavasteet; autenttinen tunnelma saavutettiin hienosti. Mickey Rourke myös oli sanalla sanoen mahtava.
 
* * * *
 
Ps. Mansellin teema ei ollut herralle tyypillinen, kuulosti Gonzalez Inarritun leffalta. Ei silti huono juttu.
 
Ps.2. Elokuvan lopetus oli mahtava! Ja Brucen "wrestler" oli kuuneltava loppuun.

Joo THE WRESTLER 5/5. Jummijammi kun oli realistinen pökäle.

Hellboy 2.
 
Ekan nähneenä en odottanut tältä juurikaan mitään mutta yllätyn lopulta siitä miten erilainen tämä oli. Puhumattakaan siitä miten paljon parempi tämä on. Mitäpä tästä sanomaan? Ron Perlman on miehekäs mies ja vetää kaikkia turpaan. Jos diggailee näitä sarjisleffoja, mutta on sitä mieltä että hämikset on homoja ni kannattaa tarkastaa.
 
*** ja pual.

Death Proof
 
..oli hyvää viihdettä ja toimi ainaki meikälle tosi hyvi!
Leffa siis kertoo heebosta joka ajaa vanhalla, coolilla, pelottavalla ja vaikkamillä Dodgella ja jahtaa naisia. Tarantinon leffassa on siis paljon kauniita mutta kuumia tyttöjä ja pari kivaa kaaraa.
Varsinaiset äksönit vasta leffan lopussa, mutta tylyä lopetusta jaksoin ainakin itse odottaa ihan innokkaasti ja kuten sanoin, leffa oli viihdyttävä.
 
Alun nihkeilystä vähän miinusta, mutta:
 
**** miinus

The Wrestler
 
Darren Aronofskyn tapa kuvata draamaa on 2000-luvun omaperäisimpiä ja mielenkiintoisimpia. The Wrestler ei tee poikkeusta. Draaman koskettavuutta ei juurikaan alleviivata koskettavalla pianomusiikilla tai hidastetuilla otoksilla, vaan se on samassa linjassa kaiken muun annin kanssa. Se pitää poimia pienistä yksityiskohdista, kuten vaikkapa Randyn tavasta yrittää puhua naapurin poika ympäri jäämään ottamaan uusintamatsi nintendopelissä, tai hänen tavastaan nousta autonsa peräosaan nukkumaan yöunet: se on tuttua hommaa, sillä vuokrat on jäänyt maksamatta aiempinakin kuukausina. Mickey Rourken panos on vähintään yhtä tärkeä, roolisuoritus on tarkan loppuun asti harkittu hengitystapaa myöten joka rahisee ja kuulostaa juuri niin vaivalloiselta kuin Randyn elämäntilanteen omaavan steroidinarkkarin olettaisikin kuulostavan. Draaman ainekset ovat perinteisiä, ja ne keskittyvät terveydellisiin ongelmiin ja ihmissuhteisiin, mutta elokuvan vähäeleinen tapa esittää tapahtumia on vaikuttava.
Tässä on kyseessä ehdottomasti vuoden 2008 paras elokuva, eikä koko 2000-luvun antiin verrattaessakaan kauas kärjestä jäädä.
 
*****

Nugetti hyvin pitkälti sanoikin ne seikat mikä teki Wrestleristä niin hyvin leffan. Oli tosi realistisen oloinen, raaka ja koskettava, kaikkea niitä. Loppu oli aivan mahtava!
 
*****

Fantastic 4 - silver surfer
 
En tiedä miksi katsoin tämän. Ehkä siksi että telkkari oli jäänyt päälle ja heräsin melkein aivokuolleena kykenemättä etsimään kaukosäädintä tai laittamaan silmiä kiinni. No, onko tämä parempi kuin ensimmäinen? On. Onko tämä helvetin huono? Tietysti on. Koomainen pörröinen mielentilani siivitti silti mukavasti siihen asti että pystyin katsomaan loppuun. T-1000 on vähänaikaa jokseenkin mies, sitten enää ei. Turha alkaa juonikuvioita setvimään tässä, muiden elokuvien heiniä ne sitten. Ihan ymmärrettävää sekin että Galactus oli lähinnä vittumainen matopilvi, saa joku ehkä joskus tulevaisuudessa tehdä senkin "oikein" jos haluaa ja pystyy. Tuskin kumpaakaan. Kaikki näyttelijät ovat huonoja ja häpeävät roolejaan varmasti. Kuinka joku möykky, joka nyt on hahmona lähes kuningas, voidaan kädettää? Muutama kohtaus oli jokseenkin nätti.
 
* ja puoli / *****
 
----------------
 
The Dark Knight
 
Olikohan neljäs vai viides kerta kun katsoin. No, vieläkin onnistui löytämään pari ihan pientä elettä, sanaa tai juttua, jotka vähän selittävät ja ennustavat tapahtumia paremmin. Ei elokuva maailman vaikeaselkoisin ole, siinä on vaan tautisesti tavaraa yhdessä pätkässä ja joskus tuntuu että mennään mutkat vähän turhan suoriksi, kun on kiire. Dark Knightissa sen voi antaa anteeksi ihan siksi että kohtaukset ovat perhanan hienoja ja kyllä se perusjärki säilyy. Elokuva ei ole lyhyt, ja silti se tuntuu siltä. Ainakin olisi puoli tuntia vielä lisää katsonut mielellään. Joku Spider-man 3 teki "paljon sälää supersankarielokuvaan"-systeemin aivan väärin ja huonosti, enkä sitä nyt tähän sen enempää vertaa, kun tämä pieksee sen pyllyä joka tavalla muutenkin.
Melkein kokoajan on yö tai hämärä, mikä nyt kuuluu asiaan. Hienoja kohtauksia tämä on pullollaan, joita katsoo ihan lapsellisella cool-innostuksella, ei voi mitään. Ledgerin Jokeri on aikamoinen. En edes ajattele, vaikka tiedostan, elokuvaa katsoessa että "tuo kuoli". Sitä vaan katsoo naama tapilla joka ilmettä ja elettä, kun on niin vangitseva hahmo kyseessä. Dialogista muistaa jo kertakatsomisen jälkeen kymmenisen lausetta joita voi quotettaa rauhassa lopun ikäänsä näistä elokuvista puhuttaessa. Tuo oli siis kehu. Vielä vähän häiritsee se, kun Batmanin pitää murista ihmisille (Fox) jotka hänet kyllä tuntevat eikä muita ole paikalle, mutta antaa murista. Kun elokuva loppuu, sitä haluaa helvetisti lisää, ja samalla tajuaa että jos ei enää näitä uusia Batmaneja nähtäisi, tuo saisi olla kurkona viimeinen ja sopisi hyvin.
 
**** ja puoli/ *****
 
------------------
 
Arn - Temppeliritari
 
Ruottinpoika pistää menemään. Oli parempi mitä luulin ja huonompi mitä olisi saanut olla. Kohtaukset ja näyttelijätyö ovat hyvää tasoa, ei niissä mitään, mutta elokuva ei palkinnut mitenkään. Loppu tuli vailla juuri minkäänlaista tyydytystä, ja olisi vähän toivonut jotain muuta. Sinänsä pätevät etapit elokuvassa vaan vaihtuvat toisesta toiseen, ja tuntuu ettei mistään niistä revitä kaikkea irti. Ei se mitään, pääasia ettei vituttanut.
 
*** / *****
 
--------------------
 
Indiana Jones & the Kingdom of the Crystal Skull
 
No, tuota. Vähän pelotti, ettei tätä voi katsoa, tai muuten menee lapsuus pilalle. Kenellä menee, kenellä ei, mutta en ainakaan itkenyt. Olin etukäteen turhaan lukenut IMDB:stä ihmisten omia mielipiteitä ja valituksia, ja ehkä koko homma oli vaan paisunut liian isoksi omassa päässä ja tämä piti vaan yksinkertaisesti katsoa. Ensinnäkään en ymmärrä, miten tolkutonta listaa joku jaksaa pitää epäloogisuuksista ja inistä niin väkisin kuin vaan voi. Ehkä en ymmärrä siksi, kun yleisesti alkuperäisestä trilogiasta huonoimpana pidetty Tuomion Temppeli on yksi lempielokuviani ikinä, ja samalla ensimmäinen Indiana Jones-elokuvani jonka näin. Minulla oli niin helvetin hienoa sitä katsoessani, etten vieläkään osaa (enkä halua) hakea siitä vikoja.
 
Mutta asiaan. Ford on onneksi vähän vielä Indy, ja yllättävän hyvin riittää kun on lakki päässä, rotsi niskassa ja vetää välissä turpaan. Tuli vähän ikävä vanhoista Indyistä niitä pieniä eleitä, naurahduksenaiheuttajia, ilmeitä ja tilanteita. Niitä ihan pieniä asioita, jotka maustoivat kohtauksia hienosti ja mitkä tekivät Indystä isännän ja elokuvista parempia mitä ne oikeasti olivat. Oli niitä vähän mukana, mutta ei ollenkaan tarpeeksi. Olisin halunnut rypeä "Indy on mieeeesh"-mielentilassa hieman täysiä, kun näin pitkän ajan jälkeen tulee jatko-osa, mutta ei. Ainakaan hommaa ei vedetty silläpuolella yli, jos sitä edes voi vetää yli.
Shia LaBeouf rasvatukkana on itseasiassa yllättävän hyvä, eikä ollenkaan tunnu siltä, että nyt on elokuvassa mukana ärsyttävä pentu siksi että sitä voisi elämä vähän opettaa (kaverissa on kova potentiaali, koska onnistui olemaan olematta täysin ärsyttävä idiootti myös Transformersissa, joka nyt oli elokuva jossa kyseisen hahmon olisi pitänyt olla ainoastaan pelkkä ärsyttävä idiootti). Blanchett nyt on aina hyvä jo pelkästään olemalla olemassa ja seisomassa paikallaan, ja vaikka näyttelisi päin vittua, en minä sellaista huomaisi.
Kun Marion on elokuvassa taas mukana, olisi toivonut vähän isompaa vaikutusta, kun tässä kuitenkin vähän yritettiin Lost Arkin jälkihengessä mennä muutenkin. Nyt emäntä on lähinnä olemassa vaan siksi, että saadaan aikaan väkinäinen riitelykohtaus, väkinainen paljastuskohtaus ja väkinäinen ihkuilukohtaus. Ei näin, saatana.
 
Elokuva on aivan liian lyhyt. Hieman vajaa pari tuntia sinänsä ei ole liian vähän, mutta neljännelle Indylle se on aaaivan liian vähän. Elokuvassa on asioita jotka olisivat rauhallisemmalla kehittämisellä, panostamisella ja alustamisella saatu paljon paremmaksi. Eikä pelkästään yksittäisiä juonikyhäelmiä, vaan ihan koko kokonaisuutta. Kyllä tästä vähän jäi omituisen tyhjä olo. 30 minuuttia heti lisää, ja jos ne olisi käytetty henkilökemioiden rakenteluihin, Indy-huumoriin ja parempaan juonenkuljetukseen, jossa asian X "löytäminen" tuntuisi saavutukselta eikä siltä että "juostiimpa tähän, nyt on tämmöinen mysteerihomma tässä, kattos poika! mennään tonne".
En mielestäni toivonut liikoja, varsinkin kun lienen vähemmistössä, kun sanon pitäväni elokuvasta enemmän kuin vihaavani sitä. Mutta minkäs teet. Aikalailla niin se meni miten ajattelinkin - sinänsä pätevä Indyily, mutta turhan oiottuna ja vähän tyhjänä. Saipahan nähdä Indya taas kuitenkin. Kun tämä elokuva on kyseessä, menee yleensä kaikki aika siihen, että selitellään miten ennakko-odotukset menivät yhteen todellisuuden kanssa, muistellaan menneitä ja itketään, niinkuin tässäkin vähän kävi. Aina ei muista mainita esim. sitä, että kyllä elokuvasta löytyy päteviä kohtauksia, pari naurauttajaa ja tarpeeksi viihdettä ollakseen parempi kuin huonompi. Muutama pieni kohtaus ihan faneillekin, hyvää tatsia. Vaikka raha on alkanut haisemaan enemmän ja "me" olemme vanhempia ja kyynisempiä, niin ei ollut tylsää sekuntiakaan. Jos näitä pitäisi alkaa järjestykseen laittamaan, niin tämä olisi se viimeinen, mutta siitä huolimatta katson tämän vielä monta kertaa. Rotsi ja hattu pitää saada joskus. Ihan väkisin.
 
*** ja puoli / *****

Sainpas hankittua läjän japanilaista B viiva Ö -luokan toiminta/kauhu/splatterviihdettä, nyt on aika arvioida ensimmäiset pätkät.
 
Oneechanbara the Movie(Chanbara Beauty)
http://game.watch.impress.co.jp/docs/20080205/d3p03.jpg
 
Perustuu ilmeisesti PS2-peliin, jota en itse ole koskaan pelannut - tai edes sellaisesta kuullut. Leffanautintoa tämä ei kuitenkaan häirinnyt, ja muutenkin intressit kohdistuivat lähinnä näyttelijäkaartiin.
 
Juonen perusasetelma on se, että cowboyhattuun, -bootseihin ja bikineihin pukeutunut samuraityttönen mäiskii katanallaan kungfu-zombeja lähitulevaisuuden Japanissa. Mukana pyörii sidekick-pullero - perässähiihtäjä ja pakollinen huumorinlähde. Tähän iloiseen joukkoon liittyy vielä myöhemmässä vaiheessa Mad Maxin naisellinen versio - tiukkaan nahka-asuun ahtautunut japsipimu, katkaistuine haulikkoineen kaikkineen. Zombien lisäksi juoneen on tungettu sisarkateutta, hullu tiedemies, ja hippasen draamaa ja suuria tunteita. Ja tietenkin pari koulupukutyttöä. Juoni on mitä on, mutta se toimii ja hahmot osaavat oikeasti näytellä. Hieman totuttua älykkäämmät - ja näinollen vaarallisemmat - zombit kolahtivat myös.
 
Silmäkarkin lisäksi Oneechanbara tykittää jatkuvaa infernaalista toimintaa, verta, irtopäitä ja suolenpätkiä. Lopputaistelu lyö mahtipontisuudessaan jo täysin yli, mut eihän tätä tosissaan voi ottaa muutenkaan. Aivottoman rymistelyn ja japsityttöjen dikkareille, ja vastoin kaikkia odotuksia tämä oikeasti oli pirun kova ja "cool" toimintaleffa. Ei tosikoille, muille ehdoton suositus.
 
9/10
 
Machine Girl
http://www.youtube.com/watch?v=p2mmjxLe3ZQ
 
Trailerin tsekkasin joskus ja siitä lähtien ollut hankintalistalla. Viimeinkin sain tämän käsiini ja ah, mitä ihanuutta se ruudulle piirtääkään. Goreviihdettä puhtaimmillaan!
 
Pääpiirteissään leffa kertoo siitä, kun Yakuza tekee lupaavan koripallotytön elämästä helvettiä - tappaa tämän pikkuveljen ja kaverit ja katkaisee siihen päälle vielä tyttösen käden. Henkihieverissä tyttöke parsii itsensä takaisin kasaan ja vannoo KOSTOA. Käytännössä tarkoittaa sitä, että katkenneen käden tilalle pultataan konekivääri ja sen jälkeen piestään hieman yakuzan persettä. Hurmetta ja ultraväkivaltaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi, ja sekös on nannaa. Teloitustavoissa- ja välineissä on käytetty myös mielikuvitusta - löytyy niin lentäviä giljotiineja kuin poranterillä tehostettuja rintaliivejä. Näin varmistetaan, että jokainen tielle osuva pahispaskiainen ansaitsee mahdollisimman tuskallisen, väkivaltaisen ja verisen kuoleman(Japanilaiset opettavat, että ihmisessä on ainakin 10 litraa verta). Ainoa miinus siitä, että loppukliimaksi ei ollut tarpeeksi tyydyttävä.
 
Erittäin viihdyttävä sunnuntaileffa, pakkohankinta lajityypin ystäville.
 
8/10
 
Jatkoa seuraa jahka kerkeän näitä rainoja katella, mut suht lupaavalta vaikuttaa loputkin.. Tulossa lisää aivotonta mäiskettä, koulutyttöjä, zombeja ja taattua viihdettä a'la Nippon!