Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Miksi häirittis? Ei ne mun kuuntelemat metallibändit siitä mihinkään huonone ja tr00-pelleilyt on syytä skipata viimeistään siinä vaiheessa kun yläaste jää taakse.
 
Itse olen havainnut, että oma musiikkimakuni on kehittynyt sille tasolle, että esim. Arch Enemyn, In Flamesin ja Old Man's Childin kaltaiset jännitteettömät renkutukset eivät jaksa enää kiinnostaa kuin parin kappaleen kohdalla. Kyllä ne perusrallattelut vaan nykyisin lähinnä ärsyttävät, ne eivät tunnu tarjoavan enää mitään. On olemassa vain niin paljon parempaakin (mainstream-)metallia, jonka vertaiseksi vanhat ja kaavoihinsa kangistuneet jäärät eivät yllä edes tarkoitushakuisen uudistumisen kautta. Tr00-meininki on tosiaan jäänyt taakse jo ajat sitten, jokainen kuunnelkoon mitä huvittaa, eihän se keneltäkään ole pois. Se vähän ärsyttää, että Ra, Tracedawn ja Sturm und Drang eivät tarjoa kerta kaikkiaan yhtään mitään (uutta), josta tällainen vanhempi mötälliveteraani jaksaisi innostua. Siihen kaupan päälle vielä sellainen asia, että kun metallista ei oikein voida puhua näiden pändien kohdalla (poikkeuksena Tracedawn), ainakaan modernista sellaisesta. Toisaalta, nythän on vallalla se iljettävä kasaribuumi että kopioidaan vanhojen pändien soundi retroilumielessä, mutta tällainen peli ei onneksi ole markkinoilla kovinkaan pitkäkestoista. Enemmän kiehtoo yhtye, joka katsoo tulevaan ja osaa olla muuntautumiskykyinen vallalla olevan trendin pyörteissä menettämättä kuitenkaan sitä omaa tavaramerkkisoundiaan. Tällainen yhtye on esimerkiksi vaikkapa Opeth, joka on muokannut sointiaan uransa aikana jo kaksi kertaa onnistuneesti. Tällainen ei välttämättä ole mitään huoraamista, koska bändin kohdalla puhutaan lähinnä vain pienistä vivahteista. Vielä kymmenen vuodenkin jälkeen jokaista Opethin levyä odottaa innolla, kuinkahan käy näiden kaiken maailman raan, sturmundrangien ja treisdoonien kanssa? Vaikka kyllähän se Rasmuskin kasvoi teinipoikien hauskanpitobändistä vakavasti otettavaksi liikeyritykseksi kymmenessä vuodessa.