Yleistä keskustelua musiikista ›

Lähes kaikki aloittevat muusikot ostavat yleensä ensin kitaran ja sitä sitten rämpyttelevät kunnes osataan perusjutut jotenkin ja sitten ollaan kitaristeja.
 
Mikä siinä on että nykyaikana on unohdettu kaikki perinteiset instrumentit ja nykymusiikkia tehdään lähes poikkeuksetta niillä perus-kitaralla, bassolla, synalla ja rummuilla? Mihin on kadonnut monien soittimien hallinta ja käyttö?
 
Nykymusiikki (valtavirta) on muutenkin mennyt sellaiseksi muutaman soinnun rämpytykseksi joka perustuu pelkästään laululle.
 
Miten soittotaito saataisiin taas arvoonsa?
 
Jo, älkää välittäkö sekavasta teksistä :D

Miten soittotaito saataisiin taas arvoonsa?
 
Juu, ja kans tyylitaju.
 
Voihan semmosta urheiluun verrattavaa soittimen nopeushinkkaustakin sanoa soittotaidoksi. Valitettavasti.

En en minä tiedä niistä taidoista niinkään, mutta minusta on tärkeintä, että kuulostaa hyvältä. Ja mitä niihin soittimiin tulee, niin en nyt keksi kauheesti muita soittimia, joita voisi bändikäytössä käyttää..

En pitäisi tuota minään nykyajan ongelmana. Ainahan se valtavirtapoppi on ollut sellasta ylisimppeliä renkutusta. Aika vaan onnistuu tappamaan menneiden aikakausien kauheimmat tuotokset, ja jäljelle jää sitten vaan ne hieman laadukkaammat. Helposti syntyy illuusio siitä, että ennenvanhaan tehtiin vain ja ainoastaan hyvää musiikkia.
 
Ja sitä paitsi, eihän keskivertojorma edes kuule biisistä kun laulun. Kaikki muu on sitten jotain mössöä siellä laulun taustalla.
 
Onneksi tähänkin on ratkaisu! Eihän kukaan käske kuuntelemaan sitä valtavirran pierua!
 
Ja tuo kitaran ylivoimaisuus soitinvalinnoissa perustunee varsin edullisiin aloituskustannuksiin, eikä niiden muutaman soinnun opettelemisessa kovin kauaa mene. Ja tietysti kitaraa renkuttavat pop-idolit innostavat tulevaisuuden staroja tarttumaan kitaraan, ja näin se ympyrä sulkeutuu.

Kai sen arvonkohotuksen vois hoitaa niin ,että ryhtyy tuumasta toimeen.
 
Oon jo pitkään haaveillut bändistä jossa ei olisi erikseen kitaristia,rumpalia,tuuban soittajaa tai munniharpistia, vaan lava täynnä soittopelejä ja vaikkapa viisi jätkää tekemässä hyvää musaa.Vehkeet kaikki messiin vaan!!!-Nyt ei saa peljätä!!!
 
Sitten ehkä keikkoja kuulemaan tulleetkin huomaisi, että nykymeininkiin saa uutta tuulta vain uudistamalla niitä jo niin vanhoillisia soitinvalintoja.

Minun mielestä nopeus ei ole mitenkään verrattavissa soittajan "hyvyyteen".
 
Minä komppaan ja aika vähän liioittelen siinäkään.

Minä komppaan ja aika vähän liioittelen siinäkään.
 
Olette selvästi hieno mies.

Loistava idea.
 
Aivan.Mukava että oot samaa mieltä.
 
Kerran jos toisenkin oon myös keskustellut -sekä itseni että muiden kanssa- siitä ,minkälaista tämän musiikin tulisi olla?Koska ideana on todella tuoda jotain uutta, on syytä miettiä musiikin alkujuuria.En tarkoita bluesia tai luolamiehiä vaan sitä kollektiivista tunnetta, joka ohjaa niin monet musiikin pariin.Musiikin pitäisi sisältää tarpeeksi tilaa tunteille kuitenkaan menettämättä energisyyttään.Sen pitäisi olla tanssittavaa/rytmikästä että muutkin kuin muusikot ymmärtäisivät sanoman jonka esitys sisältää.Sen pitäisi olla kuitenkin hallittava kokonaisuus.
 
Suurinpiirtein näin pitkälle olen päässyt keskusteluissa ja pähkäilyissä.Tehtävä tuntuu _erittäin_ vaikealta mutta en aio luopua toivosta...ikinä. (hiljaista viulumusiikkia kameran seuratessa ajatuksiini vaipumista)

Kaipa se tulee siitä, että kitara on ns. toiseksi "paras" (bändi)musiikki-instrumentti - laulun jälkeen - näille uusille muusikoille. Mutta laulaminen on huomattavan vaikeampaa / rohkeutta vaativampaa kuin kitara, niin se jää harvempien ensivaihtoehdoksi. Näin siis päädytään kitaraan bändisoittimena. Rummut ovat kalliit, joten sekin rajoittaa yleistä määrää, puhumattakaan treenivolumeista maassa, jossa valtaosa ihmisistä asuu kerros/rivitaloissa.
Näin sulkeutuu ulos rummut melko monelta, varsinkin jos ei veri vedä rumpuihin "satasella".
Basso taas ei ole niin seksikäs instrumentti, joten sekin jää vasta toiseksi vaihtoehdoksi. Syntikan soittokin on melko kallista, jos kunnon soittimet hankkii.
 
Näin jää siis kitara, usein akustinen, josta sitten edetään sähköiseen.

Maailma on pullollaan kitaristeja, mutta aina on tilaa basistille!
 
Näin se menee. Kitara on seksikkäämpi, kitaristit saavat sooloja, kitaristit muistetaan. Kitaralla on mielekkäämpää soitella yksin. Kitara otetaan aina mukaan, jos lauletaan nuotiolla...

Näin se menee. Kitara on seksikkäämpi, kitaristit saavat sooloja, kitaristit muistetaan.
 
Noh noh.. eipäs yleistetä. Minä haluan kitaristina olla mahdollisimmat taustalla, kompata.

Nii i ja onneksi maailmassa on muutakin kuin valtavirta musiikkia

Oon jo pitkään haaveillut bändistä jossa ei olisi erikseen kitaristia,rumpalia,tuuban soittajaa tai munniharpistia, vaan lava täynnä soittopelejä ja vaikkapa viisi jätkää tekemässä hyvää musaa.Vehkeet kaikki messiin vaan!!!-Nyt ei saa peljätä!!!
 
Loisto idea myös minunkin mielestä. Jostain tälläisesta olen itsekkin haaveillut. Olisi mukava muutenkin vain ajatella soittaessa, että taidan vetästä tämän piisin kellopelillä kun viimeeksi se vedettiin huuliharpulla. Pitäisi vain muitakin soittimia opetella soittamaan. Tai siis pitäisi muutenkin opetella soittamaan.

Mikä siinä on että nykyaikana on unohdettu kaikki perinteiset instrumentit
 
Mitkä lasket perinteisiksi soittimiksi? Akustinen kitara ei sitä tietenkään ole, sehän kehitettiin nykymuotoonsa vain kaksi kertaa niin kauan sitten kuin sähkökitara. Viulu? Pöh, sekin on nykymuodossaan vajaat parisataa vuotta vanha soitin. Jouhikko? Pajupilli? Didjeridu?
 
Itse kyllä laskisin jo nykyään sähköiset koskettimet ja sähkökitaran (sekä tietenkin -basson) jo ihan suosiolla perinnesoittimiin. Ei sillä etteikö kaikkea muutakin ääntäpäästävää ole vänkä rääkätä.

Loisto idea myös minunkin mielestä. Jostain tälläisesta olen itsekkin haaveillut. Olisi mukava muutenkin vain ajatella soittaessa, että taidan vetästä tämän piisin kellopelillä kun viimeeksi se vedettiin huuliharpulla. Pitäisi vain muitakin soittimia opetella soittamaan. Tai siis pitäisi muutenkin opetella soittamaan.
 
no tätä mä vähän hain takaa.
 
Kun koululla oli kansanmusiikkiorkesteri soittamassa niin siellähän ne soitteli mitä millonkin. Eikä ollu yhtää kitaraa tai sähköbassoa mukana. Oli kyllä hienon kuulosta.
 
Ja niistä rummuista että miksi ne pitää aina olla ne normaalit rock-rummut. Onhan niitä lyömäsoittimia vaikka minkälaisia ja joka ainoassa uudessa bändissä on samanlaiset vehkeet.
 
Poistun taka-alalle kuuntelemaan Crimsonia ;)

Minua on jo pitkään ottanut päähän, miksi kaikki aloittaa kitarasta. Soittimiakin on kohtalainen määrä maan päälle kehitetty.

Monestihan vanhemmat laittavat lapsensa soittamaan jotain instrumenttia, ja yleensä se on joku piano, viulu, huilu tai vastaava. Opettaja kyllä yleensä kertoo, että mikä soitin kullekin soveltuu parhaiten.
 
Mutta jos vanhemmat eivät olekkaan musikaalisia, kuten minun, niin soittimen valintaan vaikuttavat kaverit ja se suosikki bändi. Tämä nyt on vain ajautunut siihen, että kitaransoiton aloittaminen on tullut helpommaksi. Muihin soittimiin tarttuminen ei ole yhtä helppoa.

Minä pidän kyllä hyvänä asiana sitä, jos joku ottaa oikean soittimen (minkä tahansa) käteensä (tai no, ryhtyy soittamaan joka tapauksessa) sen sijaan että tyytyisi vain kuuntelemaan musiikkia. Kitara nyt yleensä on se suosituin vaihtoehto, ja siitä syystä kitaristeja mahtuu tusinaankin jo ainakin tiu. Mutta kyllä ne, jotka todella innostuvat musiikista, löytävät väylän itsensä toteuttamiselle, jollei muuten niin instrumentin vaihdon myötä.
 
Se, että nuo tyypilliset bändisoittimet ovat lähes aina ne joihin yhtyeissä törmää johtunee yksinkertaisesti niiden yleisyydestä. Kun kitaroita (sekä sähkö- että akustisia), bassoja ja rumpuja liikkuu käytettyinä suuria määriä ja jopa aloittelijaystävälliseen hintaan, niin ei liene epäselvyyttä miksi niitä myös soitetaan. Olisihan se hienoa osata soittaa jotain erikoista soitinta, josta moni ei ole edes kuullut koskaan, mutta hinnan lisäksi voi tällaista individualismin esittämistä häiritä myös ongelma soittokavereitten löytämisessä. Monet haluavat kuitenkin soittaa juuri sellaisessa bändissä, jossa on rumpali, kitaristi tai pari, ja basisti, ja edellämainituista joku saattaa lauleskellakin, jollei tätä tehtävää hoida asiaan erikoistunut muusikkoyksilö.
 
Minun mielestäni on siis vain hyvä, että noita "perusbändejä" on runsaasti, kyllä musiikkia maailmaan mahtuu. Ja mitä enemmän on noita "valtavirran" soittimia soittavia, sitä enemmän tulee erikoisiakin soittimia mukaan, kyllä aina joku kyllästyy sen komppikitaran tai basson soittoon ja hommaa vaikka sen didjeriduun... ;)

Lähes kaikki aloittevat muusikot ostavat yleensä ensin kitaran ja sitä sitten rämpyttelevät kunnes osataan perusjutut jotenkin ja sitten ollaan kitaristeja.
 
Mikä siinä on että nykyaikana on unohdettu kaikki perinteiset instrumentit ja nykymusiikkia tehdään lähes poikkeuksetta niillä perus-kitaralla, bassolla, synalla ja rummuilla? Mihin on kadonnut monien soittimien hallinta ja käyttö?

 
No se vituttaa kun kaikissa vähänkin enempi rok -bändeissä on valmiiksi kaksi vitun isoa marshallia ja hullu rumpali. Ala siihen äänimattoon enää mandoliinia tunkemaan...
60-luvulla musiikki oli mielenkiintoisempaa kun kitarakaapit olivat pienempiä.