Lyriikka ›

Yksi ketju päättyi kurkunkastajan toteamukseen:
 
Tahallinen esimerkki siitä, miten riimi kuljettaa miestä, eikä mies riimiä.
Kaameaa!
Junnu Vainio pyörii haudassaan.

Tuohon sit tarrasin ja ajattelin testata mitä on tehdä tekstiä yhden valitun sanan ehdoilla. Siis to- del- lakin pitämällä eh - doin tah- doin valitusta sanasta kiinni loppuun asti.
Sitten plokkasin sanoja/sanapareja minkä keksin. Muistaakseni aloin kohdasta : Aita- paita - raita - saita- naita- haita- raita- taita- laita- maita - kaita + johdannaiset riemukkaita - irvokkaita jne..
Ko miälestäni olin keksinyt sanoja tarpeeksi, niin aloin tekemään tekstiä. Mielessäni ei ollut mitään tarinaa, mut valmiiksi keksimistäni sanapareista syntyi oitis pari säkeistöä. Siis siten, että todella ehdottomasti pidän kiinni valitusta sanasta/riimistä/sanaparista.
 
Pari samantyyppistä säkeistöä syntyi kertalaakista, eikä ollut kovin suuri yllätys, että tarina sit oli satoja kertoja Suomi- Filmissä koluttu. Sit oli tarina, mutta noi ennalta katsomani sanaparit eivät sit kuitenkaan siihen tarinaan sopineet, joten tartti keksiä vähintään toinen mokoma lisää.. eikä edes piisannu..
 
Väkisin sain loppuun puristettua, mutta jos tarinalla ny yleensä on opetus, niin se on se, että ei kannata polttaa ruutia yhteen sanaan tai sanapariin, vaan mielummin siihen, että mikä on sanoman ydin ja miten sen parhaiten sanotuksi saa. Jos ois ollut tarkoitus kertoa tuommoinen tarina, niin hemmetisti helpommalla ois päässy vaan kertomalla sen tarinan. Siis kahlitsematta itteään yhteen sanaan/sanapariin/riimiin.
 
Tuatekehityskustannukset olivatten noin puali laatikkoa olutta, pualitoista askia tupakkia ja noin kolme tuntia aikaa.. ajankäytöstä en voi olla varma, olutlaatikko tuppaa hämärtämään ajantajun.
 
Niin, siis se testin lopputulema, se sitten oli tuommoinen:
 
Illansuussa kun vierailla mailla,
kulkumies oli yösijaa vailla.
Yöllä kylmällä hampaat kuin hailla,
eikä yöpuuta taattu oo lailla.
 
Oli piikanen laiturin laidalla
eipä ollut tuo tuulella saidalla.
Piika pyykkäsi pelkällä paidalla,
loput vaattensa kuivuivat aidalla
 
Hältä ruinasin yösija-apua,
paikkakuntana oli siis Lapua.
Mulle vastasi; aittaani kapua,
aamuruuaksi on sitten papua.
 
Jopa tuumasin, mitä tästä koituu,
näin helposti hommako hoituu?
vaan tyttöpä sanoi, että; Juu, voi tuu.
- tästäpä asiakin vakavoituu.
 
- tähän väliin banjolla säestetty haittarisoolo..
 
Sitten aktimme paremmalla puolella
joko Aamori yllätti nuolella?
Tätä pohdin pitkään ja huolella
alkoi nälkäkin kurnia suolella.
 
Siispä tuumasin; tästäpä karkaan,
haen kyökistä makkarat parkaan.
Mut kiinnijäätyä sulhon tai varkaan
tuli iskuja paikkaani arkaan.
 
Vaati sulhon nyt tyttären naivan,
isäukkonsa raivona aivan,
taikka säästäisi suntion vaivan,
sanoi; Itse mä hautasi kaivan.
 
Nyt pappia hakemaan laitan,
tuon tyttöni sulle mä naitan.
Minä huomasin hommassa haitan
- päätin etsiä seuraavan aitan.

Ja minua ei riimit vie, se on liian vaikea ja tylsä tie...mut jos riimi on rikki,
siinä on oikea tikki mun lihaan, mut kohta mä vihaan, sitä mitä mä teen, laitan veen kohta kauniin sanan eteen...
 

 
Mun pitäis..
 
mun pitsäis lukee kirja
mun pitäis lukee runo
mun pistäis punoo juoni sun takia
pukee ylle frakki, tai lukea lakia
 
mut katsos nainen mä oon Kerberos
mun päälle istuu vain napiton takki
inhoon nappeja ja solmioita
solmukkeita joiden vuoksi
naisen pää kääntyy kumaraan
 
mä oon uros joka lisääntyy
tyhmyyksiä tekemällä
sälli joka päätee vähemmällä
mä oon vaan uros
 
ja mun pitsäis lukee kirja
mun pitäis lukee runo
mun pistäis punoo juoni sun takia
pukee ylle frakki, tai lukea lakia
 
mut katsos nainen mä oon Kerberos
mun päälle istuu vain napiton takki
 
mun pitäis tietää riimi
mun pitäsi olla fiini
 
mä oon uros joka lisääntyy
tyhmyyksiä tekemällä
sälli joka päätee vähemmällä
mä oon vaan uros
 
mun pitäis tietää riimi
mun pitäsi olla fiini
tietää riimi
olla fiini

Mun pitäis..
 
mun pitsäis lukee kirja...
 
Herranjestas. Korjaa kirjostusvihreet ja anna palaa.

joo mulla ei oo printtiä ja siksi en aina näe kaikkia virheitä.. ei siinä mitään,
kyllä ne hyvän lukijan päässä korjaantuu

Mun pitäis..

 
mun pitäis lukee kirja
mun pitäis lukee runo
mun pitäis punoo juoni sun takia
pukee ylle frakki, tai lukea lakia

mut katsos nainen mä oon Kerberos
mun päälle istuu vain napiton takki
inhoon nappeja ja solmioita
solmukkeita joiden vuoksi
naisen pää kääntyy kumaraan

mä oon uros joka lisääntyy
tyhmyyksiä tekemällä
sälli joka päätee vähemmällä
mä oon vaan uros

ja mun pitäis lukee kirja
mun pitäis lukee runo
mun pitäis punoo juoni sun takia
pukee ylle frakki, tai lukea lakia

mut katsos nainen mä oon Kerberos
mun päälle istuu vain napiton takki

mun pitäis tietää riimi
mun pitäis olla fiini

mä oon uros joka lisääntyy
tyhmyyksiä tekemällä
sälli joka päätee vähemmällä
mä oon vaan uros

mun pitäis tietää riimi
mun pitäis olla fiini
tietää riimi
olla fiini

kyllä ne hyvän lukijan päässä korjaantuu
 
Ei pidä lukijaan luottaa. Hmmm... mä ny en tiedä, enkä osaa rtvata oliko tekstisi ironiaa vai mitä, mutta sen voin sanoa, että jopa tuo esipuhe rullasi tavalla, jota en soihdun teksteissä yleensä näe.
 
Tuo varsinainen teksti taas: no, hiukkasen hiomalla, niin voisin sanoa, että olen huomattavasti huonompaa vetänyt keikalla.

kyllä tässä mies pääosin riimiä vie, tosin tämä kohta ei oo mun suuhun lohta.
Mitä tarkoittaa makkarat parkaan, tais tää kohta mennä väärään sarkaan??
 
..............................
 
Siispä tuumasin; tästäpä karkaan,
haen kyökistä makkarat parkaan.
Mut kiinnijäätyä sulhon tai varkaan
tuli iskuja paikkaani arkaan

Mitä tarkoittaa makkarat parkaan, tais tää kohta mennä väärään
 
Parka= päällystakki
Toissijainen merkitys= raukka, surkimus
 
Päällystakkia ajattelin, mutta surkimuskin menettelee, eikö?

Kas Rintapek vai Satopek, sisältö on se juttu, sitä syö mielellään kuin kuttu.
Mut jos juttu on liian tuttu, niin mä ainakin kaipaan, maahan juurta en puuta suurta,
van lehtiä, mä taidan ehtiä, miettiä vielä seittiä ja sen tuomaan outoa reittiä.
Mut nukutaan lukulampun valoon, mä ehkä pyydän vielä sut vieraaksi mun taloon.
Hyvää yötä, sä teit tänään lihavoimin työtä!

joo, se menikin oikeaan sarkaan, raukkaan ja parkaan

Kusen ulkona muurahaiskekoon ja lähden livakasti levyntekoon.
(tosi hölmöä)
 
Mahtoiko noista jompikumpi olla tarkoitettu kommentiksi?
Souvvat. Arvoisa kurkunkastaja ny vaan on väärillä jäljillä. Homman nimi on se, että sanat tykkää, kun niillä leikitään.
 
Moni polttaa tuntitolkulla viikossa ristikoita ratkoen, hakien tyydytystä hoksatakseen, mitä laatija on valmiiksi pureksinut. Se lie ns. täyspäistä hommaa, koska täytyyhän se Seuralehden viikkoristikko saada valmiiksi. Ja siitä voi tienata kympin.
 
Tää riimittely taas sitten lie heikkopäisen hommaa, koska a) siitä ei hyödy mitään b) oikeaa ratkaisua ei ole.

souvvat, sie sit hyvin nouvvat sanoja, mukavast myö haastetaan,
raastetaan kirreetä ihhoo, miun sisin ihan Rintapek siun seurassais
lihhoo.

Mahtoiko noista jompikumpi olla tarkoitettu kommentiksi?
Souvvat. Arvoisa kurkunkastaja ny vaan on väärillä jäljillä. Homman nimi on se, että sanat tykkää, kun niillä leikitään.
 
.
 
Tää riimittely taas sitten lie heikkopäisen hommaa, koska a) siitä ei hyödy mitään b) oikeaa ratkaisua ei ole.
 
Kommentti, mikä kommentti.
 
Tottakai sanoilla voi, saa ja pitääkin leikitellä eli vaikkapa loruilla niillä.
 
Oltiin riimittelystä mitä mieltä sitten tahansa, niin niissä taitavat tekijät parhaimmillaan
onnistuvat tarinankerronnallisesti mainiosti, kuten esim. R.Helismaa, J. Vainio, Juice ja J. Virtanen monilla esimerkeilään ovat osoittaneet menemättä silti sieltä läpi, mistä aita on matalin.
Vaatii aivovoimistelua, johon kaikki heikkopäiset eivät kykene, vaikka kuinka yrittävät.
 
Sarjakuvahahmojen riimittelyyn perustuva tekstitys ainakin Kieku ja Kaiku-sarjakuvissa, Kotiliesi-lehdessä aikoinaan tarinoineen, oli usein jopa riemullista luettavaa.
 
Jokainen ratkaiskoon sanoittamistyylinsä tavallaan, riimittelyin tai vapaan muodon valiten. Pääasia on se, että teksti toimii laulullisesti hyvin, eikä solistin tarvitse "parsia" sitä kasaan. Ei myöskään nuotintajan käyttää joka säkeistössä erilaisia nuottiarvoja tekstin heikosta ja soljumattomasta rytmityksestä riimeineen tai ei johtuen.

mistä aita on matalin.
 
Aita matalin, tuo este katalin.
Joko kompastun tai kaadan aidan,
vain yhden neuvon tuohon taidan:
Rimaa nostaa korkeammalle,
niin jää tilaa riman alle
riimejänsä kutoa - eikä rima putoa.
 
;-)

Aita matalin, tuo este katalin.
Joko kompastun tai kaadan aidan,
vain yhden neuvon tuohon taidan:
Rimaa nostaa korkeammalle,
niin jää tilaa riman alle
riimejänsä kutoa - eikä rima putoa.
 
;-)
 
Hyvä hyvä! :) :)

Ei pidä lukijaan luottaa. Hmmm... mä ny en tiedä, enkä osaa rtvata oliko tekstisi ironiaa vai mitä, mutta sen voin sanoa, että jopa tuo esipuhe rullasi tavalla, jota en soihdun teksteissä yleensä näe.
 
Samaa mieltä... Keskimääräistä parempaa Soihtua.
 
Oltiin riimittelystä mitä mieltä sitten tahansa, niin niissä taitavat tekijät parhaimmillaan
onnistuvat tarinankerronnallisesti mainiosti, kuten esim. R.Helismaa, J. Vainio, Juice ja J. Virtanen monilla esimerkeilään ovat osoittaneet menemättä silti sieltä läpi, mistä aita on matalin.
Vaatii aivovoimistelua, johon kaikki heikkopäiset eivät kykene, vaikka kuinka yrittävät.
 
Tämä on ihan totta. Lapselliset riimit eivät ole tulosta "vaikeista" riimisanoista vaan siitä että tekstittäjän (riimi)sanavarasto ja kyky käyttää sitä luovasti tarinan kuljettamiseksi (haluttuun suuntaan) ovat puutteelliset.
 
Riimien poisjättäminen kuitenkin vapauttaa ilmaisua, vaikka olisi kuinka pro. Sen huomaa vaikka Edu Kettusen teksteistä. Toisaalta niistä huomaa myös sen että jos haluaa tekstin silti olevan laululyriikkaa, niin johonkin rakenteeseen, järjestykseen ja logiikkaan sen on silti nojattava.
 
"Sävelletty" (nyky)runo sen sijaan kuulostaa harvoin laululta vaikka se saattaisikin olla erinomainen auditiivinen makuelämys.... mutta se ei kait liitykään tähän ;)