Lyriikka ›

Yksi ketju päättyi kurkunkastajan toteamukseen:
 
Tahallinen esimerkki siitä, miten riimi kuljettaa miestä, eikä mies riimiä.
Kaameaa!
Junnu Vainio pyörii haudassaan.

Tuohon sit tarrasin ja ajattelin testata mitä on tehdä tekstiä yhden valitun sanan ehdoilla. Siis to- del- lakin pitämällä eh - doin tah- doin valitusta sanasta kiinni loppuun asti.
Sitten plokkasin sanoja/sanapareja minkä keksin. Muistaakseni aloin kohdasta : Aita- paita - raita - saita- naita- haita- raita- taita- laita- maita - kaita + johdannaiset riemukkaita - irvokkaita jne..
Ko miälestäni olin keksinyt sanoja tarpeeksi, niin aloin tekemään tekstiä. Mielessäni ei ollut mitään tarinaa, mut valmiiksi keksimistäni sanapareista syntyi oitis pari säkeistöä. Siis siten, että todella ehdottomasti pidän kiinni valitusta sanasta/riimistä/sanaparista.
 
Pari samantyyppistä säkeistöä syntyi kertalaakista, eikä ollut kovin suuri yllätys, että tarina sit oli satoja kertoja Suomi- Filmissä koluttu. Sit oli tarina, mutta noi ennalta katsomani sanaparit eivät sit kuitenkaan siihen tarinaan sopineet, joten tartti keksiä vähintään toinen mokoma lisää.. eikä edes piisannu..
 
Väkisin sain loppuun puristettua, mutta jos tarinalla ny yleensä on opetus, niin se on se, että ei kannata polttaa ruutia yhteen sanaan tai sanapariin, vaan mielummin siihen, että mikä on sanoman ydin ja miten sen parhaiten sanotuksi saa. Jos ois ollut tarkoitus kertoa tuommoinen tarina, niin hemmetisti helpommalla ois päässy vaan kertomalla sen tarinan. Siis kahlitsematta itteään yhteen sanaan/sanapariin/riimiin.
 
Tuatekehityskustannukset olivatten noin puali laatikkoa olutta, pualitoista askia tupakkia ja noin kolme tuntia aikaa.. ajankäytöstä en voi olla varma, olutlaatikko tuppaa hämärtämään ajantajun.
 
Niin, siis se testin lopputulema, se sitten oli tuommoinen:
 
Illansuussa kun vierailla mailla,
kulkumies oli yösijaa vailla.
Yöllä kylmällä hampaat kuin hailla,
eikä yöpuuta taattu oo lailla.
 
Oli piikanen laiturin laidalla
eipä ollut tuo tuulella saidalla.
Piika pyykkäsi pelkällä paidalla,
loput vaattensa kuivuivat aidalla
 
Hältä ruinasin yösija-apua,
paikkakuntana oli siis Lapua.
Mulle vastasi; aittaani kapua,
aamuruuaksi on sitten papua.
 
Jopa tuumasin, mitä tästä koituu,
näin helposti hommako hoituu?
vaan tyttöpä sanoi, että; Juu, voi tuu.
- tästäpä asiakin vakavoituu.
 
- tähän väliin banjolla säestetty haittarisoolo..
 
Sitten aktimme paremmalla puolella
joko Aamori yllätti nuolella?
Tätä pohdin pitkään ja huolella
alkoi nälkäkin kurnia suolella.
 
Siispä tuumasin; tästäpä karkaan,
haen kyökistä makkarat parkaan.
Mut kiinnijäätyä sulhon tai varkaan
tuli iskuja paikkaani arkaan.
 
Vaati sulhon nyt tyttären naivan,
isäukkonsa raivona aivan,
taikka säästäisi suntion vaivan,
sanoi; Itse mä hautasi kaivan.
 
Nyt pappia hakemaan laitan,
tuon tyttöni sulle mä naitan.
Minä huomasin hommassa haitan
- päätin etsiä seuraavan aitan.