Muut soittimet ›

Nyt keksin että ois kiva alkaa soitella vähän haitarilla.
 
Ammattimuusikko ja soitonopettaja sanoi, ettei ite ottais venäläistä haitaria edes ilmaiseksi, koska niitä pitää pumpata pirusti, että kielet saa syttymään.
Eli ne on työläitä soittaa.
 
Kuitenkin kunnon hanuri taitaa maksaa miltei tonnin, on se aika sijoitus, jos into lopahtaakin eikä soitto maistu.
Saakohan rahansa yleensä takaisin jos sen myy taas pois?
Eikö ne ole aika iättömiä, jos ei riko ja on vireessä?
 
Tuntus kyllä että satasen parin, vaikka venäläiselläkin pääsisi jo jyvälle soittamisessa, ja jos alkaa maistua, ostaa paremman.
 
Tuota kitaraa kun on tullut rämpyteltyä muutama vuosi, on niitäkin jo nurkissä yksi nauhaton basso, sähköbasso, Fenkun strato, Ibanezin puoliakustinen, sekä Ibanezin elektroakustinen, sekä ekaksi ostettu yamahan C40 nylonkieli, jolla on kiva soitella joulualauluja, sekä muutenkin krapulassa, siinä kun on niin makean surumielinen ääni.
 
Eli mistä ja millanen paianohaitari kannattais ostaa?
Siis nimenomaan vain pianohaitari, koska olen kosketinsoitinta sen verran räpeltänyt, että soolopuoli varmaan alkaa soimaan aika helposti, sekä ei kai tuo bassopuolikaan mitään mystiikkaa ole, vaan vaikuttaa aika loogiselta, mitä oon asiaan perehtynyt.
 
Eli olen ajatellut, että tuskin haitarin soitto välillä, ei syö tilaa laulamiselta eikä kitaroinnilta, vaan että vaihtelu piristää, ja pitää musiikissa tiiviimmin kiinni.

Niitä venäläisiä pelejä kun on täysin kelvottomasta välttävään, ja sellasella välttävällä pääsis just ja just alkuun. Mut suosittelen kattelemaan käytettynä jotain italialaista (ei casottoa) , vaikka ei nekään halvimmat kovin häävejä ole. Alotteluun kävis myös ns. nuorisomalli, eli vähän täysikokoista pienempi, ne on edullisempia. Ei tietenkään mitään lasten vehjettä.
 
Laadukkaasta haitarista saa käytettynäkin maksaa sen 5000 euroa, melodiabassoista vieläkin enemmän. Ne on sit niitä mitkä kestää isältä pojalle, eivät toki tietenkään ilman huoltoa ja viritystä nekään.

Nyt keksin että ois kiva alkaa soitella vähän haitarilla.
 
Hyvä keksintö. Sano ny rokkenrollfetissit mitä vaan, mut haittarinsoitto on yksinomaan a)hemmetin b)hauskaa
 
soitonopettaja sanoi, ettei ite ottais venäläistä haitaria edes ilmaiseksi, koska niitä pitää pumpata pirusti, että kielet saa syttymään.
Eli ne on työläitä soittaa.
 
Venäjänmaalla on myös tehty aivan hemmetin hyviä haitareita. Siis ihan maailmanluakan soittimia. Oletan kumminkin, että tossa tarkoitetaan noita matkamuistohanureita, joita musanetin tuttuun tapaan voi naulata seinälle tai käyttää verkonpainona (huonoja, kelluvat perhanat) tai juhannuskokossa.
 
Kuitenkin kunnon hanuri taitaa maksaa miltei tonnin, on se aika sijoitus, jos into lopahtaakin eikä soitto maistu.
Saakohan rahansa yleensä takaisin jos sen myy taas pois?
Eikö ne ole aika iättömiä, jos ei riko ja on vireessä?
 
Yleensä homma on semmoinen, että mistä tahansa asialliseta vekottimesta saa kohtuutappiolla omansa takaisin.
 
Tuntus kyllä että satasen parin, vaikka venäläiselläkin pääsisi jo jyvälle soittamisessa, ja jos alkaa maistua, ostaa paremman.
 
Sanon suaraan, että meikäläisen muksut tossa aloittelevat soittoharrastuksiaan, siis ne, keitä homma huvittaa. Taloudellisesti on kirpassu jo useastikin, mut en leluja tai näköispainoksia hyväksy. Jos soittotunnille mennään, ni soittimen ny ei tartte olla niin state- of- the- art, mut sen tulee olla ihan oikea soitin.
 
Noi matkamuistohanurit ei semmoisia ole. Siis ne mitä matkamuistohanurin termillä ymmärretään.
 
Eli mistä ja millanen paianohaitari kannattais ostaa?
 
Jos nimenomaan pianohanuria mettastät, niin odottele tuuria. Tää ny on erittäin mutua, mut mitä olen haittareita torilta kattellu, niin houkuttelevia yksilöitä ois monasti irronnu pilkkahintaan... pianoversioina...
 
Siis nimenomaan vain pianohaitari, koska olen kosketinsoitinta sen verran räpeltänyt, että soolopuoli varmaan alkaa soimaan aika helposti, sekä ei kai tuo bassopuolikaan mitään mystiikkaa ole, vaan vaikuttaa aika loogiselta, mitä oon asiaan perehtynyt.
 
Jos tuo haittarin bassopuoli "vaikuttaa loogiselta" , ni näppäinhaittarin diskanttipuali se vasta on erittäin looginen. Tuskin ny tarttee pelätä, että se pianokoskettimiston osaaminen johonkin katoais?
 
Eli olen ajatellut, että tuskin haitarin soitto välillä, ei syö tilaa laulamiselta eikä kitaroinnilta, vaan että vaihtelu piristää, ja pitää musiikissa tiiviimmin kiinni.
 
Hmmmm... minust jokaisen tarttis osata soittaa haittaria... nii ja sähkörunpuja...

Minä mainostan näppäinpeliä. Ei senkään diskantti niin vaikea ole. Sanoisin, että helpompi soittaa kuin pianopelillä. Kolmisoinnut, nelisoinnut, septimit sun muut on äärettömän helppoja. Bassohan on sama molemmissa, eikä senkään perusoppiminen vaikeaa ole. Hanki vain huutonetistä tai liikkeestä edullinen näppäinpeli. Uhraa 500-700 euroa ja tutki, josko homma alkaisi pelata. Omasi saat varmasti pois. On kokemusta tuolta huutonetistä. Olen ostanut ja myynyt, enkä ole katunut.

Niin mulle yksi muusikko ja soitonopettajakin sanoi, että näppäinpelin oppiminen ei ole niin vaikeaa.
 
Silti en halua liikaa eri juttuja opetella, paitsi jos tuo pianoharmonikka alkaa soimaan ja innostun näppäinpelistä sitten.
 
Huusin Huutinetistä ilmeisesti Italialaisen Dari merkkisen täyskokoisen pianohaitarin. Siinä on kolme äänikertaa kuulemma.
 
Sen pitäisi olla matkahuollossa tänään.
Se oli kuvassa kaunis. Punainen ja valkoista.
 
Tämä muusikko kehui sitä, että erikoinen peli, vähän eri ajatuksella tehty kuin perinteiset haitarit.
Sain sen halvemmalla mitä ehdotti katoksi, eli 350 egua, mutta irtosi matkakulujen kanssa 270 + 15 euroa.
 
Sormethan tässä jo syhyää..... :)
 
Voipi tulla vaimolle ja lankopoijalle korvia repivä joulu. Heeee
 
En ole kovin näppärä kosketinsoitimen kanssakaan, kun pääasiassa vain soittelen laulujen melodioita laulamistani varten.
Eli jos kuulen jonkun laulun, josta ei löydy nuotteja, opettelen soittamaan sen korvakuulolta, sitten sen kautta soittamaan, että saan sävelet tarkemmin kaaliini.
Soinnut osaan kyllä "rakentaa" koskettimille, koska se perusajatus on helppo, kun tajuaa sävellajit ja duuri sekä molliskaalan eron, eli terssihän siinä vain on eri pituinen kolmisoinnussa, aivan loogisesti. Siis Seiskat ja Maj Seiskat, sekä vähennetyt, mutta tuo septimi, onko se juuvaikka C7?
Noo toi dim taitaa olla se tritonus, jonka kirkko kielsi keskiajalla, eli seitsemäs sointu, eli kvintti on vähennetty, käytetään kauhuleffoissa ja hevissä.
Oonkohan ihan oikeassa?
 
Nuoteista opettelen biisien melodiat ja rytmityksen oikeaksi, eli tavallaan puran kappaleen osiksi ja opettelen uudestaan.
En mä silti kauhean häävi laulajakaan vielä ole. Mutta laulaminen on kivaa ja terveellistä.

Voi rähmä. nyt on mun joulu pilalla ja eukon ja lankopojan joulu pelastettu.
 
Eihän se matkahuolto ollut tänään auki. Iso munalukko oven päällä ja haitari ehkä oven takana. Silti itkenyt mä en.
 
Pitää vaan sitten rämpytellä kitaraa ja urkuharmoonilla polkea tonttu laulua, kaikki koppelit ulkona.
 
Oikkein hyvvee Joulua ja Onnellista Uutta vuotta kaikille.