Kitarat: soittaminen ›

Tämä "improvisointipakko" nyt vaan sattuu olemaan yksi jazzin leimallisimmista ja määrittelevimmistä piirteistä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kyllähän voidaan ajatella, että metallimusiikin "säröpakko", iskelmän "vokaalipakko", lattarimusan "perkussiopakko" tai se peräänkuuluttamasi "kauniiden ja tunnepitoisten melodioiden pakko" rajoittavat kaikki ilmaisunvapautta. Näitä rajoja kuitenkin tarvitaan, mikäli musiikkia halutaan jonkinlaisiin lajityyppeihin jakaa. Ja useimmiten halutaan, sillä se tekee musiikista puhumisen huomattavasti helpommaksi.
 
Sinänsä lausuntosi pitää kyllä paikkansa; voidaan ajatella, että kaikki säännöt ja "pakot" tosiaan rajoittavat ilmaisunvapautta ja näin kahlitsevat luovuutta, mutta en oikein jaksa uskoa, että itse siitä vapaammasta ilmaisusta nauttisit. Ainahan kannattaa kuitenkin kokeilla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=BGYv_RpngL4
 
http://www.youtube.com/watch?v=8Kt_bwgJutc
 
Miksei voisi musiikkia tehdä aivan siten kuin itse haluaa? Jos haluaa käyttää valmiiksi sävellettyä materiaalia kappaleessa, niin itseään kunnioittava jazz- muusikko ei voi tehdä sitä? Se on mielestäni rajoittavaa. Se, että joku musiikin genre ei hyväksy edes valmiiksi sävellettyä materiaalia on hyvin rajoittava tekijä musiikintekijälle.
 
Toinen seikka on se, että kuinka paljon jazz- muusikot tosiasiassa käyttävät valmiita ja harjoiteltuja fraaseja soitannossaan.
 
Onko jazz- muusikoiden mielestä valtava pyhäinhäväistys, jos esim. nauhoittaa improvisaatioitaan ja valitsee niistä parhaat fraasit esim. levytykseen. Senhän toki voi soittaa sitten levytystilaisuudessa ikäänkuin se olisi sen hetken improvisaatio, eikä kukaan huomaisi mitään. Jos ajattelemma asiaa kappaleen kannalta, niin kyllähän tälläkin metodilla saatettaisiin saada joskus hyvääkin ellei parempaakin jälkeä, kuin jos luotettaisiin hetken inspiraatioon, joka voi hyvinkin vaihdella laidasta laitaan.
 
Tällä tavoin tehty levy ei olisi kuitenkaan jazzia, vaikka se ulkonaisesti ei erottuisi muista jazz- kappaleista mitenkään. On se niin vaikeaa erottaa mikä on jazzia ja mikä ei. Varsinkin kun on vielä olemassa täällä kuvatut 'jazzilta vaikuttava musiikki, joka ei ole jazzia' sekä kaikki improvisaatioon perustumaton musiikki, joka ei myöskään voi olla jazzia.
 
Minulla ei ole kuitenkaan aikaa tällaiselle joutavalle suunpieksännälle, joten vetäydyn pikku hiljaa kuuntelemaan jazzia ja palaan asiaan vuoden kuluttua. Ehkä saan kehitettyä musiikkimakuni jopa jazzin asteelle.
 
Joulurauhaa! :)

Miksei voisi musiikkia tehdä aivan siten kuin itse haluaa? Jos haluaa käyttää valmiiksi sävellettyä materiaalia kappaleessa, niin itseään kunnioittava jazz- muusikko ei voi tehdä sitä? Se on mielestäni rajoittavaa. Se, että joku musiikin genre ei hyväksy edes valmiiksi sävellettyä materiaalia on hyvin rajoittava tekijä musiikintekijälle.
 
Ei kun nyt ajattelet hiukan nurinkurisesti. Siis jazz-muusikot voivat ihan vapaasti ilmaista itseään vaikka sitten sillä sävelletyllä melodialla jos niin haluavat. Tässä on nyt kyse siitä, onko se jazzin määritelmän nojalla silloin jazzia. Ei se rajoita ketään ja kukakin on omien taitojensa rajoissa vapaa tekemään mitä tahtoo mutta kun kyse on siitä että he soittavat jazzia juurikin improvisoidakseen vapaasti vailla rajoittavia länsimaisen taidemusiikin mukanaan tuomia "sääntöjä". Se ei ole kyvyttömyyttä tai rajoitus vaan vain valinta eikä sellaisenakaan mikään ehdoton ja lopullinen.

Jumalauta nää on RAUTAA!!!!!!!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=BGYv_RpngL4
 
http://www.youtube.com/watch?v=8Kt_bwgJutc
 
ihme juttu et jengi kuuntelee mielummin jotain Agentsia ku tämmöstäkin herkkua on olemassa!!!!!!

Miksei voisi musiikkia tehdä aivan siten kuin itse haluaa? Jos haluaa käyttää valmiiksi sävellettyä materiaalia kappaleessa, niin itseään kunnioittava jazz- muusikko ei voi tehdä sitä? Se on mielestäni rajoittavaa. Se, että joku musiikin genre ei hyväksy edes valmiiksi sävellettyä materiaalia on hyvin rajoittava tekijä musiikintekijälle. En ymmärrä.
 
Toinen seikka on se, että kuinka paljon jazz- muusikot tosiasiassa käyttävät valmiita ja harjoiteltuja fraaseja soitannossaan. Aivan vitusti. tjeu: fonistit ja kitaristit, kärjistäen mutta kuitenkin.
 
Onko jazz- muusikoiden mielestä valtava pyhäinhäväistys, jos esim. nauhoittaa improvisaatioitaan ja valitsee niistä parhaat fraasit esim. levytykseen. Senhän toki voi soittaa sitten levytystilaisuudessa ikäänkuin se olisi sen hetken improvisaatio, eikä kukaan huomaisi mitään. Jos ajattelemma asiaa kappaleen kannalta, niin kyllähän tälläkin metodilla saatettaisiin saada joskus hyvääkin ellei parempaakin jälkeä, kuin jos luotettaisiin hetken inspiraatioon, joka voi hyvinkin vaihdella laidasta laitaan. Tämmöistä tapahtuu.
 
Tällä tavoin tehty levy ei olisi kuitenkaan jazzia, vaikka se ulkonaisesti ei erottuisi muista jazz- kappaleista mitenkään. On se niin vaikeaa erottaa mikä on jazzia ja mikä ei. Varsinkin kun on vielä olemassa täällä kuvatut 'jazzilta vaikuttava musiikki, joka ei ole jazzia' sekä kaikki improvisaatioon perustumaton musiikki, joka ei myöskään voi olla jazzia. ok......
 
Minulla ei ole kuitenkaan aikaa tällaiselle joutavalle suunpieksännälle, joten vetäydyn pikku hiljaa kuuntelemaan jazzia ja palaan asiaan vuoden kuluttua. Ehkä saan kehitettyä musiikkimakuni jopa jazzin asteelle. Älä mene!

Miksei voisi musiikkia tehdä aivan siten kuin itse haluaa? Jos haluaa käyttää valmiiksi sävellettyä materiaalia kappaleessa, niin itseään kunnioittava jazz- muusikko ei voi tehdä sitä? Se on mielestäni rajoittavaa. Se, että joku musiikin genre ei hyväksy edes valmiiksi sävellettyä materiaalia on hyvin rajoittava tekijä musiikintekijälle.
 
Mm... Mulla oli joskus samankaltaisia ongelmia jazz-musan suhteen, lähinnä musiikillisen koheesion suhteen, menee ehkä jollain tavalla Ralliollin näkemyksien kanssa samaan sarjaan.
Kuitenkin - jazzmusiikissa on paljon biisejä ja levyjä, joissa on ennaltasävellettyä materiaalia mukana. Miten esim. tämä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=UIGsSLCoIhM
 
Tai esim. Lennie Tristano, Miles Davisin ja Gil Evansin 1950-60-lukujen taitteissa tehdyt tarkasti sovitetut ja sävelletyt isompien kokoonpanojen levyt jne.
 
Tämä sinänsä ei siis ole ratkaiseva tekijä jazz-musiikin kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä afroamerikkalainen traditio musiikintekemisessä, kun puhutaan jazzista. Rituaalisuus, hetkellisyys, rohkeus, tanssillisuus, vuorovaikutus yleisön ja esiintyjien välillä jne. kumpuaa kaikki sieltä. Jos niistä riisutaan asioita pois, eritoten rohkeus, joka usein ilmenee juuri siinä, että pelätään olla improvisoimatta vaikka ulos voisikin tulla kakkaa, ollaan poistamassa jotain oleellista musiikin perusteista.
Jazz-muusikot säveltävät, kirjoittavat ja sopivat ennalta asioita, kunhan sille on hyvä peruste ja kunhan se ei tunnu rajoittavan ilmaisunvapautta liikaa (eli ihan se sama asia mistä sä puhut).
 
Toinen seikka on se, että kuinka paljon jazz- muusikot tosiasiassa käyttävät valmiita ja harjoiteltuja fraaseja soitannossaan.
 
Onko jazz- muusikoiden mielestä valtava pyhäinhäväistys, jos esim. nauhoittaa improvisaatioitaan ja valitsee niistä parhaat fraasit esim. levytykseen. Senhän toki voi soittaa sitten levytystilaisuudessa ikäänkuin se olisi sen hetken improvisaatio, eikä kukaan huomaisi mitään. Jos ajattelemma asiaa kappaleen kannalta, niin kyllähän tälläkin metodilla saatettaisiin saada joskus hyvääkin ellei parempaakin jälkeä, kuin jos luotettaisiin hetken inspiraatioon, joka voi hyvinkin vaihdella laidasta laitaan.
 
Näin sitä tosiaan tehdäänkin. Levyjä tehdään eri metodeilla, nykyään editointi ja leikkely on ihan mahdollista. Jo 50-luvulta lähtien biiseistä on otettu useampi versio talteen, joista on valittu sitten paras vaihtoehto, nykyään homma saattaa olla vielä paljon valikoivampaa.
 
Tällä tavoin tehty levy ei olisi kuitenkaan jazzia, vaikka se ulkonaisesti ei erottuisi muista jazz- kappaleista mitenkään. On se niin vaikeaa erottaa mikä on jazzia ja mikä ei. Varsinkin kun on vielä olemassa täällä kuvatut 'jazzilta vaikuttava musiikki, joka ei ole jazzia' sekä kaikki improvisaatioon perustumaton musiikki, joka ei myöskään voi olla jazzia.
 
Kyllä se vois olla jazzia. Tää on vaikea asia selittää asiaan perehtymättömälle. Käytännössä tilanne voi usein olla karrikoidusti se, että jos tunnustettu jazz-muusikko tekee jotain, se on jazzia eikä sitä katsota vinoon, jos tuntematon tekee, tilanne on päinvastoin. Kuulostaa karulta, mutta liittyy juuri siihen traditioon. Jos joku vaan tekee niin, eikä väitä musiikkiaan jazziksi tai miksikään muuksi, se saa tehdä aika lailla mitä tykkää, jos se tekee jonkun perustavanlaatuisesti eri tavalla olevan jutun ja menee väittämään sitä tradition jatkeeksi, totta kai se herättää aika paljon närää - sitä vähemmän mitä tunnustetumpi muusikko on kyseessä. Esim. Kenny G. -niminen fonisti suututti koko jazz-piirit tekemällä levyn, jossa soitti Louis Armstrongin nauhoituksien päälle.
 
Minulla ei ole kuitenkaan aikaa tällaiselle joutavalle suunpieksännälle, joten vetäydyn pikku hiljaa kuuntelemaan jazzia ja palaan asiaan vuoden kuluttua. Ehkä saan kehitettyä musiikkimakuni jopa jazzin asteelle.
 
Joulurauhaa! :)
 
Kuuntele kovasti, joulurauhaa sinnekin!