Kitarat: soittaminen ›

Miksei voisi musiikkia tehdä aivan siten kuin itse haluaa? Jos haluaa käyttää valmiiksi sävellettyä materiaalia kappaleessa, niin itseään kunnioittava jazz- muusikko ei voi tehdä sitä? Se on mielestäni rajoittavaa. Se, että joku musiikin genre ei hyväksy edes valmiiksi sävellettyä materiaalia on hyvin rajoittava tekijä musiikintekijälle.
 
Mm... Mulla oli joskus samankaltaisia ongelmia jazz-musan suhteen, lähinnä musiikillisen koheesion suhteen, menee ehkä jollain tavalla Ralliollin näkemyksien kanssa samaan sarjaan.
Kuitenkin - jazzmusiikissa on paljon biisejä ja levyjä, joissa on ennaltasävellettyä materiaalia mukana. Miten esim. tämä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=UIGsSLCoIhM
 
Tai esim. Lennie Tristano, Miles Davisin ja Gil Evansin 1950-60-lukujen taitteissa tehdyt tarkasti sovitetut ja sävelletyt isompien kokoonpanojen levyt jne.
 
Tämä sinänsä ei siis ole ratkaiseva tekijä jazz-musiikin kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä afroamerikkalainen traditio musiikintekemisessä, kun puhutaan jazzista. Rituaalisuus, hetkellisyys, rohkeus, tanssillisuus, vuorovaikutus yleisön ja esiintyjien välillä jne. kumpuaa kaikki sieltä. Jos niistä riisutaan asioita pois, eritoten rohkeus, joka usein ilmenee juuri siinä, että pelätään olla improvisoimatta vaikka ulos voisikin tulla kakkaa, ollaan poistamassa jotain oleellista musiikin perusteista.
Jazz-muusikot säveltävät, kirjoittavat ja sopivat ennalta asioita, kunhan sille on hyvä peruste ja kunhan se ei tunnu rajoittavan ilmaisunvapautta liikaa (eli ihan se sama asia mistä sä puhut).
 
Toinen seikka on se, että kuinka paljon jazz- muusikot tosiasiassa käyttävät valmiita ja harjoiteltuja fraaseja soitannossaan.
 
Onko jazz- muusikoiden mielestä valtava pyhäinhäväistys, jos esim. nauhoittaa improvisaatioitaan ja valitsee niistä parhaat fraasit esim. levytykseen. Senhän toki voi soittaa sitten levytystilaisuudessa ikäänkuin se olisi sen hetken improvisaatio, eikä kukaan huomaisi mitään. Jos ajattelemma asiaa kappaleen kannalta, niin kyllähän tälläkin metodilla saatettaisiin saada joskus hyvääkin ellei parempaakin jälkeä, kuin jos luotettaisiin hetken inspiraatioon, joka voi hyvinkin vaihdella laidasta laitaan.
 
Näin sitä tosiaan tehdäänkin. Levyjä tehdään eri metodeilla, nykyään editointi ja leikkely on ihan mahdollista. Jo 50-luvulta lähtien biiseistä on otettu useampi versio talteen, joista on valittu sitten paras vaihtoehto, nykyään homma saattaa olla vielä paljon valikoivampaa.
 
Tällä tavoin tehty levy ei olisi kuitenkaan jazzia, vaikka se ulkonaisesti ei erottuisi muista jazz- kappaleista mitenkään. On se niin vaikeaa erottaa mikä on jazzia ja mikä ei. Varsinkin kun on vielä olemassa täällä kuvatut 'jazzilta vaikuttava musiikki, joka ei ole jazzia' sekä kaikki improvisaatioon perustumaton musiikki, joka ei myöskään voi olla jazzia.
 
Kyllä se vois olla jazzia. Tää on vaikea asia selittää asiaan perehtymättömälle. Käytännössä tilanne voi usein olla karrikoidusti se, että jos tunnustettu jazz-muusikko tekee jotain, se on jazzia eikä sitä katsota vinoon, jos tuntematon tekee, tilanne on päinvastoin. Kuulostaa karulta, mutta liittyy juuri siihen traditioon. Jos joku vaan tekee niin, eikä väitä musiikkiaan jazziksi tai miksikään muuksi, se saa tehdä aika lailla mitä tykkää, jos se tekee jonkun perustavanlaatuisesti eri tavalla olevan jutun ja menee väittämään sitä tradition jatkeeksi, totta kai se herättää aika paljon närää - sitä vähemmän mitä tunnustetumpi muusikko on kyseessä. Esim. Kenny G. -niminen fonisti suututti koko jazz-piirit tekemällä levyn, jossa soitti Louis Armstrongin nauhoituksien päälle.
 
Minulla ei ole kuitenkaan aikaa tällaiselle joutavalle suunpieksännälle, joten vetäydyn pikku hiljaa kuuntelemaan jazzia ja palaan asiaan vuoden kuluttua. Ehkä saan kehitettyä musiikkimakuni jopa jazzin asteelle.
 
Joulurauhaa! :)
 
Kuuntele kovasti, joulurauhaa sinnekin!