Studiotyöskentely ›

- Höpö höpö, emmekä kutsu. Kutsumme sitä ammattitaidoksi, joka onkin studio-ihmisen tärkein
ominaisuus. Artisti/bändi näet hoitaa sen luovan puolen. Vai miten on, kun mennään esim parturiin,
sanotaanko että leikkaa nyt luovasti, vai annetaanko tarkat ohjeet tai mallikuva?
- Ja jos ei lopputulos miellytä, ensi kerralla vaihdetaan parturia.
 
Hmm. Itselleni, oman kotistudion syövereissä, studiotyösketely on yhtälailla luovaa työtä kuin musiikin kirjoittaminenkin. Tietysti asiat on varmaan aika erilaisia ammattimaisissa studioissa. Mitä tuohon parturivertaukseen tulee, niin itse ainakin annan parturille yleensä varsin ylimalkaiset ohjeet ja melko vapaat kädet. Etkä varmaan itsekään sano parturillesi, että: "leikkaa tuosta viisi senttiä noilla saksilla, sitten vähän taas suihkutat vettä ja kampaat ja sit tolla veitsellä nirhaat tosta, ettei näytä niin tasaselta." Parturille annetaan ohjeet miltä haluat tukan näyttävän, ei mitä sille pitää tehdä. Sama asia studiossakin. Joku soittaa kitaraa ja toinen rumpuja; studiohenkilökunta sitten _luo_ näistä yksittäisistä osasista eheän kokonaisuuden. Kaikilla on omat työkalut joilla oma luova osuus hoidetaan. Kitaristilla keppi ja vahvari ja studioteknikolla mikseri, räkit, PC jne. Ei ole kitaristin homma säätää kompuran release aikoja oman päänsä mukaan. Eikä studioteknikon homma soittaa kitarasooloa. En mäkään omia biisejäni miksatessa enää mieti sitä soittosuoritusta vaan nimeenomaan miten miksata raidoista eheä kokonaisuus.
 

 
- Luovuus on 99 % perspiraatiota ja 1 % inspiraatiota. Eli ensin tehdään pirusti töitä, ja
sitten tapahtuu siinä tohinassa jokin SATTUMA: omena putoaa Newtonin päähän tai Knopflerin
kitarateknikko kytkee mikit vahingossa eri vaiheeseen... Ja loppu on historiaa.
Ja noin se menee ihan täällä Suomessa divari-tasollakin. Luovuus on ennen kaikkea työntekoa.
 
Tästä päästään keskustelemaan luovuudesta jo aika yleisellä tasolla. Itsekin tuossa sanot, että myös se raa'an työnteon osuus on luovaa työtä, ei pelkästään inspiraatio. Itse olen ihan samaa mieltä. Monesti olen huomannut, että inspiraatiota löytyisi, mutta ei vaan saakaan aikaiseksi sitä mitä haluaa. Eli ammattitaito puuttuu. Ja tämä koskee niin musiikin äänittämistä kuin kirjoittamistakin.
 
Sattuman osuus luovuudessa taas ei mielestäni ole välttämätöntä. Newtonin omenakin taitaa olla oikeasti pelkkää legendaa. Toki tilanteessa, missä on jo koittanut kaikki normaalit työskentelytavat ja todennut ne toimimattomaksi, saattaa joskus haluttu lopputulos löytyäkin satunnaisen kokeilun avulla. Itselläni tämä on vähentynyt sitä mukaa kun on oppinut omien laitteidensa sielunelämää. Nykyään saa haluamansa soundin ilman, että siihen tarvii tuhrata tuntia erilaisia plugareita kokeilemalla. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole vähentänyt työskentelyni luovaa puolta. Päin vastoin, nykyään saa toteutettua visionsa jopa paremmin.
 
Ja aina välillä - usein vahingossa/sattumalta - työn tulos poikkeaa oletetusta ja tehdään
jotain oikeasti luovaa ;)
 
Itse olen yleensä tyytyväisempi jos saan toteutettua juuri sen alkuperäisen vision mahdollisimman tarkasti. Olettaen tietysti, että työhön ryhtyessä on ollut selvä visio siitä, miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa. Ainahan näin ei ole. Ilman visiota taas ei työnteosta meinaa tulla mitään, eikä mikän oikein tunnu luontevalta. Varsinkin studiotyöskentelyssa, missä lopputulos syntyy usein pienten osasten yhteensovittamisesta. Eli mikään osa ei yksinään välttämättä kuulosta hyvältä, mutta yhdessä soidessaan lopputulos onkin jotain hienoa. Ilman visiota siitä lopputuloksesta on vaikea lähteä rakentamaan niitä pieniä osasia.
 
Hmmm. Meniköhän tää nyt paikotellen hieman ohi aiheesta.

...Eikä studioteknikon homma soittaa kitarasooloa...
Aika usein on :P (sori, oli pakko..)

Itsekin tuossa sanot, että myös se raa'an työnteon osuus on luovaa työtä, ei pelkästään inspiraatio.
 
- En sanonut, sanoin vain ne osaset mistä luovuus muodostuu. Kakku koostuu mm. jauhoista
ja munista. Sanotko syöväsi palan kakkua, kun aamiaisella vedät keitetyn munan
naamariin?
 
Asia on nimittäin niin, että kun luovuus katoaa, ensimmäisenä aletaan metsästämään
sitä inspiraatiota. Ja unohdetaan se kaikkein tärkein: työnteko.
 
Monesti olen huomannut, että inspiraatiota löytyisi, mutta ei vaan saakaan aikaiseksi sitä mitä haluaa.
 
- Hyvä! Työnteon osuus on enää 99 %.
 
Hmmm. Meniköhän tää nyt paikotellen hieman ohi aiheesta.
 
- Sanoisin että ollaan 99 % metsän puolella ;)

- Sanoisin että ollaan 99 % metsän puolella ;)
 
Ja metsästä saa inspiraatiota... Oikeesti.. Mitenkä elämä olisikaan helppoa jos kaiken voisi prosentteina ilmoittaa absoluuttisesti, kuten Pop Corn-herra tässä esittää? Nyt puhutaan elämää koskevista asioista, eikä mistään matemaattisista totuuksista. Jollekkin luovuus voi olla kovaa työtä, mutta toinen ei miellä sitä työksi laisinkaan. Ja tällöinkään itse asia ei muutu yhtään miksikään. Termien määritteleminen itselle on varmaan ihan hauskaa touhua, mutta mitään hyötyä siitä ei kyllä ole muille, että esittää niitä totuuksina.
 
Mun mielestä luovuus on paljon muutakin kun työtä ja inspiraatiota.

Mitenkä elämä olisikaan helppoa jos kaiken voisi prosentteina ilmoittaa absoluuttisesti,...
 
- Googlaa "ironia". Tarkoissa prosenttiluvuissa on näissä yhteyksissä aina ripaus ironiaa mukana.
 
Mun mielestä luovuus on paljon muutakin kun työtä ja inspiraatiota.
 
- Toki, toki. Luovuus on yhtä kiistelty käsite kuin totuus, kauneus, rumuus, hyvyys, pahuus jne.
 
Voit hyvin keksiä oman luovuuden määritelmän ja toimia sen mukaisesti. Se miten toiset
asian näkevät on asia erikseen.
 
Termien määritteleminen itselle on varmaan ihan hauskaa touhua, mutta mitään hyötyä siitä ei kyllä ole muille, että esittää niitä totuuksina.
 
- Niinkö?
 
"Creativity is 99 % perspiration and 1 % inspiration" - on mm. mikrofonin ja hehkulampun
keksineen Thomas Edisonin "määritelmä" luovuudelle. Se on paras luovuuden määritelmä mitä
mä olen kuullut. Ja nöyryyttävin. Mulle siitä on ollut ja tulee olemaan aina hyötyä ;)

- Googlaa "ironia". Tarkoissa prosenttiluvuissa on näissä yhteyksissä aina ripaus ironiaa mukana.
 
Jaa tää olikin huumoria, eikä vakavaa tekstiä. Eihän siinä sitten.
 
Hyvä jos tuosta määritelmästä on jollekkin hyötyä, mutta jos se on tarkoitettu huumoriksi, niin sillon huumorikin on minusta osa luovuutta. Ellei jopa 110% sellaista.

Aika hyvin eksytty jo aiheesta tällä sivulla. :D
 
->Haenpas lisää popkorneja...