Studiotyöskentely ›

- Höpö höpö, emmekä kutsu. Kutsumme sitä ammattitaidoksi, joka onkin studio-ihmisen tärkein
ominaisuus. Artisti/bändi näet hoitaa sen luovan puolen. Vai miten on, kun mennään esim parturiin,
sanotaanko että leikkaa nyt luovasti, vai annetaanko tarkat ohjeet tai mallikuva?
- Ja jos ei lopputulos miellytä, ensi kerralla vaihdetaan parturia.
 
Hmm. Itselleni, oman kotistudion syövereissä, studiotyösketely on yhtälailla luovaa työtä kuin musiikin kirjoittaminenkin. Tietysti asiat on varmaan aika erilaisia ammattimaisissa studioissa. Mitä tuohon parturivertaukseen tulee, niin itse ainakin annan parturille yleensä varsin ylimalkaiset ohjeet ja melko vapaat kädet. Etkä varmaan itsekään sano parturillesi, että: "leikkaa tuosta viisi senttiä noilla saksilla, sitten vähän taas suihkutat vettä ja kampaat ja sit tolla veitsellä nirhaat tosta, ettei näytä niin tasaselta." Parturille annetaan ohjeet miltä haluat tukan näyttävän, ei mitä sille pitää tehdä. Sama asia studiossakin. Joku soittaa kitaraa ja toinen rumpuja; studiohenkilökunta sitten _luo_ näistä yksittäisistä osasista eheän kokonaisuuden. Kaikilla on omat työkalut joilla oma luova osuus hoidetaan. Kitaristilla keppi ja vahvari ja studioteknikolla mikseri, räkit, PC jne. Ei ole kitaristin homma säätää kompuran release aikoja oman päänsä mukaan. Eikä studioteknikon homma soittaa kitarasooloa. En mäkään omia biisejäni miksatessa enää mieti sitä soittosuoritusta vaan nimeenomaan miten miksata raidoista eheä kokonaisuus.
 

 
- Luovuus on 99 % perspiraatiota ja 1 % inspiraatiota. Eli ensin tehdään pirusti töitä, ja
sitten tapahtuu siinä tohinassa jokin SATTUMA: omena putoaa Newtonin päähän tai Knopflerin
kitarateknikko kytkee mikit vahingossa eri vaiheeseen... Ja loppu on historiaa.
Ja noin se menee ihan täällä Suomessa divari-tasollakin. Luovuus on ennen kaikkea työntekoa.
 
Tästä päästään keskustelemaan luovuudesta jo aika yleisellä tasolla. Itsekin tuossa sanot, että myös se raa'an työnteon osuus on luovaa työtä, ei pelkästään inspiraatio. Itse olen ihan samaa mieltä. Monesti olen huomannut, että inspiraatiota löytyisi, mutta ei vaan saakaan aikaiseksi sitä mitä haluaa. Eli ammattitaito puuttuu. Ja tämä koskee niin musiikin äänittämistä kuin kirjoittamistakin.
 
Sattuman osuus luovuudessa taas ei mielestäni ole välttämätöntä. Newtonin omenakin taitaa olla oikeasti pelkkää legendaa. Toki tilanteessa, missä on jo koittanut kaikki normaalit työskentelytavat ja todennut ne toimimattomaksi, saattaa joskus haluttu lopputulos löytyäkin satunnaisen kokeilun avulla. Itselläni tämä on vähentynyt sitä mukaa kun on oppinut omien laitteidensa sielunelämää. Nykyään saa haluamansa soundin ilman, että siihen tarvii tuhrata tuntia erilaisia plugareita kokeilemalla. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole vähentänyt työskentelyni luovaa puolta. Päin vastoin, nykyään saa toteutettua visionsa jopa paremmin.
 
Ja aina välillä - usein vahingossa/sattumalta - työn tulos poikkeaa oletetusta ja tehdään
jotain oikeasti luovaa ;)
 
Itse olen yleensä tyytyväisempi jos saan toteutettua juuri sen alkuperäisen vision mahdollisimman tarkasti. Olettaen tietysti, että työhön ryhtyessä on ollut selvä visio siitä, miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa. Ainahan näin ei ole. Ilman visiota taas ei työnteosta meinaa tulla mitään, eikä mikän oikein tunnu luontevalta. Varsinkin studiotyöskentelyssa, missä lopputulos syntyy usein pienten osasten yhteensovittamisesta. Eli mikään osa ei yksinään välttämättä kuulosta hyvältä, mutta yhdessä soidessaan lopputulos onkin jotain hienoa. Ilman visiota siitä lopputuloksesta on vaikea lähteä rakentamaan niitä pieniä osasia.
 
Hmmm. Meniköhän tää nyt paikotellen hieman ohi aiheesta.