Yleistä keskustelua musiikista ›

Minusta on vaikea hyväksyä että cover olisi KOSKAAN originaalia parempi, koska alkuperäinen biisi on aina sidoksissa tekijänsä tuntoihin ja usein myös aikaansa. Mikäli onnistutaan irrottamaan biisi kokonaan kontekstistaan, voidaan tietysti tehdä minkälaisia vertailuja tahansa. Tällöin minusta biisi ei vain ole enää sama - kaikkeen musiikkiin kun kuuluu olennaisena osana fiilisaspekti.
 
Tajuan kyllä mikä on postauksen alkuperäinen idea - tässä mielessä kaksi biisiä tulee mieleen jotka itselleni toimivat alkuperäistä paremmin. Olen itse asiassa jopa kuullut nämä ennen originaalia, joten tavallaan toimittavat minulle samalla "alkuperäisen" virkaa:
 
Jeff Buckley - Hallelujah
Johnny Cash - Hurt
 
Ylemmästä tuli tietysti klassikko Buckleyn traagisen hukkumakuolon seurauksena, mutta ei itse kappaleenkaan voimaa tule missään nimessä väheksyä. Leonard Cohen on omalla tontillaan koskemattomien sarjassa, mutta onhan Buckleyn versio maaginen.
 
Cashin tapauksessa Hurtin sanoma tietysti heijastelee vahvasti miehen omaa elettyä elämää. Cash ei pyytele anteeksi, mutta tilittää silti tuntojaan harvinaisen avoimesti - minun oli ensi alkuun todella vaikea uskoa että kyseessä on cover. Kuultavasti Trent Reznor onkin myöhemmin todennut että kappale on oikeasti nyt Johnny Cashin biisi, eikä enää Nine Inch Nailsin. Johnny Cash-coverit ovat muuten lähes poikkeuksetta hengettömiä, ja miehen tuotantoa onkin vaikea lähteä tributoimaan - samaa fiilistä ei yksinkertaisesti voi puhaltaa kahteen tuotokseen... sen sijaan Cashin coveroimina muiden kappaleet muuttuvat usein klassikoiksi, kuunnelkaapa vain American sarja läpi niin huomaatte. Periaatteessa tämän Hurtin lisäksi esim. American IV on täynnä covereita, joiden versiot eivät ainakaan häviä alkuperäisille.