Aihe: Kitaran rungon valmistaminen hiilikuitumassasta
1 2
leppikallio
29.11.2008 13:44:07
 
 
Vaikkeivät ihan kaikilta osin olekaan minun makuni mukaisia mutta Gusin luomukset ovat tässä kontekstissa varsin huomion arvoisia. Erittäin innovatiivista ja pidemmälle kuin monella monella muulla custom pajalla vietyä designia ja yksityiskohtien huomiointia...
 
http://www.gusguitars.com/tour.php
 
Tuolta näkee paljon hänen prosessistaan ja menetelmistään. Näissäkin on puuta ydin.
-- http://leppikallio.blogspot.com
Remove
29.11.2008 17:10:11
Pelkistetty ehjä kokonaisuus jossa joka osalla on funktio on kauniimpi kuin "sillisalaatti" jossa on kaikki mahdollinen krääsä yhdessä läjässä ja "tarpeettomia" koristeosia jotka ovat olemassa pelkästään ulkonäön vuoksi ja joilla ei ole mitään teknistä tarkoitusta.

 
Eli "teijän mielipide on väärempi ku mun mielipide."
http://www.gti.fi/keskustelut/tuning-f11.html
Tuonne voi mennä puhumaan siitä että mikä on estetiikan merkitys autoissa, puhutaan täällä nyt näistä kitaroista :)
 
Puhuin tänää mun työnantajan kanssa.
Se kertoili vähän samaa tosta hiilikuidusta, että sitä voi ihan valmistaa huoneen lämmössä vedellä ja hartsilla kovettamalla. Mitä useemman kerroksen sitä laittaa, sitä lujempi siitä ulkokuoresta tulee, ja noin neljä kerrosta hiilikuitua ja hartsia vuorotellen riittäis helposti kantamaan kitaran painon. Sisustan vois sitte täyttää vaikka jollain polyuretaanilla. Mietittiin vaan, että mitenkähän mahtaa käydä esim. floikkatallan kiinnityksien & jousien kanssa.. Mahtavatkohan pysyä siinä uretaanissa kovinkaan tiukasti. Tuskin.
Vois tietysti harkita jos sen floikan jotenki istuttais puuosaan joka olis sitte jotenki sen uretaanin seassa..
Puavali
29.11.2008 19:12:01
Ei tartte välttämättä lämpöä, mutta lujempi tulee lämmön avulla. Parkerin kitaroissa takapuoli koko kitarasta on laminoitu jollain kuidulla. Tämän lujitteen ansiosta kitaran varsinainen runko on käsittääkseni kokonaan kuusta tms. kevyttä puuta...
 
Tämä on mielenkiintoista tietää.
 
...Mulla on käynyt mielessä hiilikuitupintaisen laukun teko tuolle kuitukaulabassolle. Finfoamista laukun runko ja kuoreksi hiiikuitulaminaatti.'
Marko

 
Tuommoista lasikuituista joskus pohdittiin, koskaan ei jaksettu aloittaa tekemistä, kun laukkuja oli muutenkin tarpeeksi.
Olen rento, rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Minulla on positiivinen mielikuva itsestäni.
kalamies#19 >-)))> ; ESTR #2 ; Relic #5
-Aqu-
30.11.2008 09:56:13 (muokattu 30.11.2008 09:56:42)
Kyllähän tuossa tietenki sen verran kannattaa käyttää puuta, että saa tallan ja kaulan siihen kiinni... Muutenhan runko voisi olla uretaania. Uretaanin päälle kun levittää normaalin puuliiman ja antaa kuivua, niin sen jälkeen pitäisi kestää laittaa hartsi, ilman että uretaani sulaa... Tai miksei myös esim. pakkausteippi hoitaisi saman asian.
 
Ensimmäiset kerrokset varmaan kannattaisi laminoida jollain ohuella kankaalla ja lasikuituhartsilla. Sitten kun on hyvät pohjat niin hiilikuitumatto pintaan. Täytyypä alkaa suunnittelemaan muottia...
Kema
30.11.2008 10:45:41
Aika ruusuiset kuvat teillä on hiilikuidun kanssa työskentelystä :) Katseenkestävän pinnan saamiseksi on melkein pakko tehdä hyvät muotit joiden kanssa tuhraantuu aikaa jo useamman puurakenteisen kitaran verran. Alipainesäkitys on melkeimpä pakollista ettei pinholeja synny ihan törkeää määrää. Suoran pinnan tekeminen hiilikuidusta on yleensä kohtuu helppoa ihan lasilevyä vasten laminoimalla.
 
Noh tuoltapa noita oppaita löytyy ja erilaisia mattoja jos joku tähän urakkaan alkaa.
 
http://www.r-g.de/en/
kulmahiomakone
30.11.2008 16:01:20
Pelkistetty ehjä kokonaisuus jossa joka osalla on funktio on kauniimpi kuin "sillisalaatti" jossa on kaikki mahdollinen krääsä yhdessä läjässä ja "tarpeettomia" koristeosia jotka ovat olemassa pelkästään ulkonäön vuoksi ja joilla ei ole mitään teknistä tarkoitusta.
 
Fenderithän ovat silkaa funktionalismia. Käyttötarkoitus ja teollisen sarjatuotantovalmistuksen vaatimukset ovat pitkälti määrittäneet muotoa ja rakenteellisia ratkaisuja. Siitä en sitten tiedä, ovatko Fenderit kauniita. Itselleni tele kolahtaa ja strato vähemmän.
 
Itsekään en kyllä ymmärrä mitään blingblingiä, on sitten kyse otelaudan tai lavan koristeellisuudesta, kultaisesta hardwaresta tai kuvioiduista plekseistä. Vähän kuin pitsi, mersutakit, kultaiset kaulakäädyt, miesten puoleen selkään asti tai pidemmälle ulottuvat mustaksi värjätyt hiukset, värivammaisten teinien seiniin tuhertamat piissit, liian pienet tai liian suuret vaatteet, porkkanan värinen keinorusketus... Kyllähän näille kannattajansa löytyy, mutta asiat ovat millä tahansa mittarilla ihan vitun kaukana tyylikkäästä ja/tai käytännöllisestä.
 
Tyylikästä ovat musta puku, valkoinen paita, hillitty yksivärinen kravatti ja telecaster. Raja menee jotakuinkin kruununmuotoisissa otelautamerkeissä ja yksivärisissä reunalistoissa. Niistä yli on jo tyylitöntä. Ettäs tiedätte!
Eva jag behöver dig. Mer än vad jag vill ha dig och jag vill ha dig för gamla tiders skull. Du betydde inte allt. Men det blåste aldrig kallt. För du var solskenet. Jag var ensam.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)