Kitarat: kitarakamat ›

Ei kyse ole lainkaan tästä. ESP voi olla monien mielestä Jacksonia parempi, mutta kyseessä on silloin henkilön oma mielipide eikä mikään yleinen syytös ja tuomitseminen, että toinen on susipaska. Arvostella saa, mutta tee se järkevästi ja vertaile faktoja. "Tässä on OFR, tuossa toisessa on lisenssi-Floyd" tms. Antaa jotain pohjaa ja perustetta miksi olet mitäkin mieltä.
 
Itselläkin tuo mielipide perustuu pitkälti siihen, että Jacksonia tilatessa vuonna 1994 (hui!) oli hieman eri kriteerit kuin ESPtä vuonna 1999, jolloin tiesin tasan tarkkaan mitä kyseiseltä kitaralta haluan. Perustavan laatuinen (se suurin) ero noissa kitaroissa on kielten ja kitaran rungon etäisyys toisistaan. Asiaa on hieman hankala selittää, mutta koittakaa kestää niin kerron :)
 
Kohtalaisen isot kädet omaavana henkilönä ongelmana on plekukäden sormien "turha" koukistaminen Jackson / Ibanez tyyppisissä kitaroissa, joissa talla on upotettu mahdollisimman syvälle kitaraan ja kaulan (tai oikeastaan otelaudan) ollessa mahdollisimman lähellä kitaran "kantta". Les Paul tyyppisissä kitaroissa on enemmän tilaa sormille kaulan kulman takia, ja ainakin omassa Custom ESPssä kaula ei ole "liian lähellä" kitaran kantta, joka parantaa huomattavasti soittomukavuutta.
 
Oikein, sillä hyviä soittimia kumpainenkin valmistaja tekee.
 
Olen itsekin samaa mieltä. Jackson ei vaan vielä ole ehkä tehnyt tuolle mainitsemalleni asialle mitään, ainakaan en ole vielä nähnyt yhtään moista Jaskaa. ESPejä kylläkin. Niin ja Jacksonin laadusta voisi sanoa sen verran, että ainoastaan nauhat on vaihdettu kitaraan 3 kertaa ja tallasta jotain osia, itse kitara puuosineen on vieläkin kuin uudenveroinen!
 
Cheers!

Mutta se onkin salaisuus, että Jänksonin tallapalat ovat hiirenverran lähempänä toisiaan, jolloin äärimmäinen nopeus kielten välisessä interaktiivisuudessa pääsee äärimmäisiin mittoihin, jolloin pikkaajan nopeus Jänksonilla on käsittämätön, kun taas Eps seisoo lähtötelineissä ihmetellen mitä tapahtui ja minne se Jänkson katosi?
Vähän niinku Impulse Drive Vs. Warp.

Jos ei usko niin kandee tsekata netistä!

Jos ei usko niin kandee tsekata netistä!
 
Minulle on kyllä aina uskoteltu, että Esp:issä on maailman lähimpänä kielet toisiaan ja olen itsekin testannut tuollaista Lt.. Äh anti olla en kuitenkaan yhtään jenkkijaskaa ja Esp:tä testannut niin turha jatkaa täällä enää sitten keskustelua.

Jackson teki aikanaan floikkatallat ilman upotusta kaulakulman kera, mutta ilmeisesti upotettu on kerännyt muuten enemmän suosiota. Tietääkseni suurin osa ESP:n mallistosta on samalla tavalla upotetuilla talloilla. Kiinteällä tallalla olevat ovat asia erikseen ja niitä löytyy myös Jacksonilta, joskin suurin osa jaskoista taidetaan edelleen myydä floikallisina. Ilmeisesti ei ole kysyntää?
 
Omissa kitaroissani erot soitettavuudessa ei ole tallan upotuksesta (recessed) johtuvia, sillä molemmissa kitaroissa on upotettu talla. Kyseessä on vaan kitaroiden rakenteellinen ero. Kyseinen ero olisi kitaroissa tallasta riippumatta, vaikka molemmissa olisi TOM.

Mutta se onkin salaisuus, että Jänksonin tallapalat ovat hiirenverran lähempänä toisiaan, jolloin äärimmäinen nopeus kielten välisessä interaktiivisuudessa pääsee äärimmäisiin mittoihin, jolloin pikkaajan nopeus Jänksonilla on käsittämätön, kun taas Eps seisoo lähtötelineissä ihmetellen mitä tapahtui ja minne se Jänkson katosi?
Vähän niinku Impulse Drive Vs. Warp.
 
Kyllä nyt ollaan hakoteillä. Kielten etäisyys toisistaan ei suinkaan johdu tallapaloista vaan satulan leveydestä (toki kun satula on leveämpi, pitää tallapalojen olla kauempana toisistaan). Perus jenkki jaskoissa satulan leveys on 43 mm eli malliltaan R3, kun taas ESPn perus satula on vain 41,28 mm leveä eli malliltaan R2. ESPissä (ja yleensäkkin Japanilaisissa kitaroissa) siis on kielet lähempänä toisiaan kun jenkki jaskoissa. Toki molempien pajojen Custom Shop tuotteisiin saa juuri sen levyisen satulan kun haluaa, mutta tarkoitin nyt sarjatuotanto malleja.

ESPissä (ja yleensäkkin Japanilaisissa kitaroissa) siis on kielet lähempänä toisiaan kun jenkki jaskoissa.
 
Minä sanoisin että nykyisin Ibanez tuuppaa 43mm satulan varmaan jokaiseen tehdaskeppiin ja Jackson myös. Ihan valmistusmaasta riippumatta. ESP sensijaan käyttää 42, 43 (ja jopa 41mm Hanneman??) satuloita mallista riippuen. Voin tosin olla taas väärässäkin.

Hei ette nyt lopeta tätä kinastelua, kun mä just vasta löysin tän ketjun ;(

Kumman itse ostaisitte? Jackson sl2ht (kyttään käytettyä) vai ESP Horizon nt II? Onko ESP minkä hintanen? Jaska ainaki on uutena pari tonttua. Kokemuksia saa laittaa. Testaaminen ei nyt onnistu eli turha käskeä painumaan musaliikkeeseen. :D

heviäijä: Kumman itse ostaisitte? Jackson sl2ht (kyttään käytettyä) vai ESP Horizon nt II? Onko ESP minkä hintanen? Jaska ainaki on uutena pari tonttua. Kokemuksia saa laittaa. Testaaminen ei nyt onnistu eli turha käskeä painumaan musaliikkeeseen. :D
 
Jackson Soloistissa on inasen paksumpi kaula ja paksumman tuntuinen viimeistely. ESP jotenkin ehkä aavistuksen lelumaisempi mutta paljon tasalaatuisempi (Jacksonit vaihtelee umpisurkeasta loistavaan). ESP:ssä puut vaihdellu vähän vuosien mukaan (joissain saarnirunko vaahterakannella, joissain mahonkirunko vaahterakannella), Jacksonissa leppärunko ilman kantta.
 
Käytettynä ESP:n Horizon NT liikahtaa pari satkua halvemmalla. Ilman testimahdollisuutta menisin tod.näk. ESP:llä.

Mr. Speed: Jackson Soloistissa on inasen paksumpi kaula ja paksumman tuntuinen viimeistely. ESP jotenkin ehkä aavistuksen lelumaisempi mutta paljon tasalaatuisempi (Jacksonit vaihtelee umpisurkeasta loistavaan). ESP:ssä puut vaihdellu vähän vuosien mukaan (joissain saarnirunko vaahterakannella, joissain mahonkirunko vaahterakannella), Jacksonissa leppärunko ilman kantta.
 
Käytettynä ESP:n Horizon NT liikahtaa pari satkua halvemmalla. Ilman testimahdollisuutta menisin tod.näk. ESP:llä.
 
Tuolla testaamisella meinasin että NYT ei ole mahdollisuutta mennä testaamaan. Testaan kitaraa aina kuitenkin ennen ostoa. Enpä oo ennen kuullu että jenkki jaskoissa taso vaihtelee noin paljon.
PS: valmistetaanko esp nt II:sta vielä?

heviäijä: Tuolla testaamisella meinasin että NYT ei ole mahdollisuutta mennä testaamaan. Testaan kitaraa aina kuitenkin ennen ostoa. Enpä oo ennen kuullu että jenkki jaskoissa taso vaihtelee noin paljon.
PS: valmistetaanko esp nt II:sta vielä?
 
No siinä tapauksessa itte valitsisin Jacksonin. Kaula tosiaan on ESP:tä paksumpi, mutta ohenee ylös päin mentäessä. ESP NT-II:sta saa vielä uutena, mutta se on tosiaan E-II nimellä. Noita on kyllä kans taajaan torilla, ainakin paljon useammin kuin Jacksonin SL2HT:ta.
 
Jackson Select-sarjalaisissa tosiaan taso vaihtelee aivan hävyttömän paljon.

Itsellä oli joskus 80-luvun lopun läpirunkoinen ESP M-1 Custom joka oli laadukas soitin. Siinä oli kyllä hieman paksumpi kaula kuin sen ajan normaaleissa läpirunkoisissa Jackson kitaroissa, molemmissa oli kuitenkin aika samantyylinen. Paksumpi kuin Ibanez RG, mutta ei mikään halko.
Jackson CS kitaroissahan oli tietyt jutut jotka oli vakiot pulttikaulaisissa ja läpirunkoisissa. Sitten niihin sai tarvittaessa customointeja lisää. Esimerkiksi grafiikkaa, eri mikityksiä, erilaisia talloja/kampia, otelaudan/bodyn puut ja otelautamerkit jne.
Niihin sai myös erilaisia kaulaprofiileita ja itsellä oli yksi 91 tehty CS kitara jossa oli tavallista ohkaisempi kaula ja aavistuksen leveämpi.
Yleensä suurin osa Suomeen tulleista CS Jacksoneista tuli kuitenkin aika samoilla kaulan leveyksillä. 43 milliä oli suurimmassa osassa kaulan leveys, vaikka sen olisi saanut ainakin 42 mm leveydellä. Kauloissa oli siis ainakin nuo kaksi vaihtoehtoa ja myöhemmin tuli vielä 45 mm ainakin pulttikaulaisiin. Toki jos halusi jonkun ihan omanlaisen niin sekin kyllä onnistui, mutta se maksoi sitten hieman lisää. Pulttikaulaiset ja läpirunkoiset sekä liimakaulaiset(joita on aika vähän) ovat suurimmaksi osaksi 43 milliä leveällä satulalla, jos puhutaan 80-luvun ja 90-luvun alun CS Jackson kitaroista.
Myöskin 90-luvun Japanin Jacksoneissa oli tuo kyseinen 43 mm suurimmassa osassa, mutta löytyi sieltä myös ainakin 42 muutamista malleista. Kaulan paksuudet olivat näissä pulttikaulaisissa Professional kitaroissa monissa aavistuksen ohuemmat kuin vanhemmissa Charvel ja CS Jacksoneissa.
 
Kaikki kokeilemani ja omistamani 80-luvun CS jacksonit ovat olleet laadullisesti todella hyviä kitaroita. Tosin itsellä on ollut 3 sellaista Jacksonia jolloin ei se firma muita tehnytkään kuin Custom Shop kitaroita. Yksi 90-luvun alun USA series kitara ja sitten se 91 CS on ollut. Nekään eivät olleet mitään huonoja, mutta soittimina tykkäsin muista syistä noista vanhemmista enemmän. Itselle parempia soundeiltaan ja tykkäsin enemmän mallista, esimerkiksi.
Liikkeissä ja kavereilla olen kokeillut muitakin 80-luvun CS Jacksoneita ja yhtään huonoa tai jotenkin laadullisesti epätasaisia yksilöitä ei ole tullut vastaan.
 
Sitä en tiedä mitä kaikkea nämä kummatkin firmat nykyään tekee, mutta molempien 80-luvun kitarat ovat kaikki olleet enemmän kuin hyviä mielestäni.
Aina tuntuu olevan kavereita joiden mielestä nämä 90-luvulla tehdyt Japanin Jackson Professional sarjan kitarat olisivat jopa parempia kuin monet CS Jacksonit. Näin tuntuu olevan myös vanhojen 80-luvun Japanin Charvel kitaroiden kanssa.
Sellaisia olen myös soittanut ja myynytkin, ihan liikkeessä kun olin töissä. Charveleita on ollut myös kaksi itsellä toinen hieman uudempi Predator ja toinen sitten model 6. Kummatkaan kitarat eivät kylläkään mielestäni olleet ihan CS tasoa, mutta tämäkin vain oma huomioni.
Jos on sitä mieltä, että ne Japanin 90-luvun alun Professional Jackson kitarat ja 80-luvun Charvel kitarat on laadullisesti parempia kuin sen ajan CS kitarat tai 80-luvun CS Jacksonit niin se on toki mielipide sekin.
Itse olen kyllä erimieltä, mutta se on vain minun mielipiteeni.
 
Kirjoitin jo aikaisemminkin kun kokeilin yhtä Intiassa tehtyä Jackson kitaraa ja se oli 250 euron hintaan ihan hyvä soitin. Uskoisin, että molemmat merkit tekevät kyllä varsin hyviä soittimia edelleen omissa hintaluokissaan. Aina voi löytää yksilöitä niin halvemmista kuin kalliimmistakin kitaroista, mutta kyllä molemmat merkit tekevät käsittääkseni ihan hyviä soittimia edelleen.
 
Soittimiin liittyy niin paljon myös sellaista tunneperäistä juttua jota ei voi kaikkea oikein mitata millään mittarilla. Joku voi pitää pinkkiä CS kitaraa huonona kun ei tykkää väristä, mutta halvempi sarjatuotantomalli kyllä kelpaa jos on oikealla värillä.
Värilläkin on kyllä merkitystä, onhan sellaisella kitaralla mukava soittaa josta niin silmä kuin korva tykkää. Värin voi kuitenkin muuttaa ja mikitkin, huonoja puita taas ei.
Sekin varmasti vaikuttaa soittaako oma esikuva kenties Jackson vai ESP kitaroilla. Dave Mustaine kun siirtyi soittamaan Dean kitaroita niin hän kertoi jossain jutussa, että on ihan sama mitä siinä lavassa lukee kun kitara tehdään juuri hänelle ja hänen toiveiden mukaisesti.
Metallica kun kiertää eurooppaa niin jokaisessa maassa missä ne soittaa kasvaa ESP kitaroiden myynti kymmenillä prosenteilla.
 
Niin ESP kuin Jackson alkavat olemaan hinnoiltaan jo niin kalliita, että jos hyvän CS kitaran haluaa niin myöskään kotimaiset soitinrakentajat eivät ole ollenkaan huono vaihtoehto.
Ainakaan jos puhutaan uusista kitaroista. Kotimaisten CS soittimien jonotusaikakin voi olla lyhyempi ja rahalla saattaa saada enemmän vastinetta.
 
Kuitenkin jokainen tekee omat päätökset ja ostaa mitä haluaa. Kitaran pitäisi tulla käyttöön ja jokaisella on omat kriteerinsä jolla sen soittimen valitsee.
On oikeastaan aika turha kysellä ja verrata ESP vai Jackson. Oikea vastaus on kuitenkin se, että itse se soitin on kokeiltava ja ostettava.