Kitarat: kitarakamat ›

Itsellä oli joskus 80-luvun lopun läpirunkoinen ESP M-1 Custom joka oli laadukas soitin. Siinä oli kyllä hieman paksumpi kaula kuin sen ajan normaaleissa läpirunkoisissa Jackson kitaroissa, molemmissa oli kuitenkin aika samantyylinen. Paksumpi kuin Ibanez RG, mutta ei mikään halko.
Jackson CS kitaroissahan oli tietyt jutut jotka oli vakiot pulttikaulaisissa ja läpirunkoisissa. Sitten niihin sai tarvittaessa customointeja lisää. Esimerkiksi grafiikkaa, eri mikityksiä, erilaisia talloja/kampia, otelaudan/bodyn puut ja otelautamerkit jne.
Niihin sai myös erilaisia kaulaprofiileita ja itsellä oli yksi 91 tehty CS kitara jossa oli tavallista ohkaisempi kaula ja aavistuksen leveämpi.
Yleensä suurin osa Suomeen tulleista CS Jacksoneista tuli kuitenkin aika samoilla kaulan leveyksillä. 43 milliä oli suurimmassa osassa kaulan leveys, vaikka sen olisi saanut ainakin 42 mm leveydellä. Kauloissa oli siis ainakin nuo kaksi vaihtoehtoa ja myöhemmin tuli vielä 45 mm ainakin pulttikaulaisiin. Toki jos halusi jonkun ihan omanlaisen niin sekin kyllä onnistui, mutta se maksoi sitten hieman lisää. Pulttikaulaiset ja läpirunkoiset sekä liimakaulaiset(joita on aika vähän) ovat suurimmaksi osaksi 43 milliä leveällä satulalla, jos puhutaan 80-luvun ja 90-luvun alun CS Jackson kitaroista.
Myöskin 90-luvun Japanin Jacksoneissa oli tuo kyseinen 43 mm suurimmassa osassa, mutta löytyi sieltä myös ainakin 42 muutamista malleista. Kaulan paksuudet olivat näissä pulttikaulaisissa Professional kitaroissa monissa aavistuksen ohuemmat kuin vanhemmissa Charvel ja CS Jacksoneissa.
 
Kaikki kokeilemani ja omistamani 80-luvun CS jacksonit ovat olleet laadullisesti todella hyviä kitaroita. Tosin itsellä on ollut 3 sellaista Jacksonia jolloin ei se firma muita tehnytkään kuin Custom Shop kitaroita. Yksi 90-luvun alun USA series kitara ja sitten se 91 CS on ollut. Nekään eivät olleet mitään huonoja, mutta soittimina tykkäsin muista syistä noista vanhemmista enemmän. Itselle parempia soundeiltaan ja tykkäsin enemmän mallista, esimerkiksi.
Liikkeissä ja kavereilla olen kokeillut muitakin 80-luvun CS Jacksoneita ja yhtään huonoa tai jotenkin laadullisesti epätasaisia yksilöitä ei ole tullut vastaan.
 
Sitä en tiedä mitä kaikkea nämä kummatkin firmat nykyään tekee, mutta molempien 80-luvun kitarat ovat kaikki olleet enemmän kuin hyviä mielestäni.
Aina tuntuu olevan kavereita joiden mielestä nämä 90-luvulla tehdyt Japanin Jackson Professional sarjan kitarat olisivat jopa parempia kuin monet CS Jacksonit. Näin tuntuu olevan myös vanhojen 80-luvun Japanin Charvel kitaroiden kanssa.
Sellaisia olen myös soittanut ja myynytkin, ihan liikkeessä kun olin töissä. Charveleita on ollut myös kaksi itsellä toinen hieman uudempi Predator ja toinen sitten model 6. Kummatkaan kitarat eivät kylläkään mielestäni olleet ihan CS tasoa, mutta tämäkin vain oma huomioni.
Jos on sitä mieltä, että ne Japanin 90-luvun alun Professional Jackson kitarat ja 80-luvun Charvel kitarat on laadullisesti parempia kuin sen ajan CS kitarat tai 80-luvun CS Jacksonit niin se on toki mielipide sekin.
Itse olen kyllä erimieltä, mutta se on vain minun mielipiteeni.
 
Kirjoitin jo aikaisemminkin kun kokeilin yhtä Intiassa tehtyä Jackson kitaraa ja se oli 250 euron hintaan ihan hyvä soitin. Uskoisin, että molemmat merkit tekevät kyllä varsin hyviä soittimia edelleen omissa hintaluokissaan. Aina voi löytää yksilöitä niin halvemmista kuin kalliimmistakin kitaroista, mutta kyllä molemmat merkit tekevät käsittääkseni ihan hyviä soittimia edelleen.
 
Soittimiin liittyy niin paljon myös sellaista tunneperäistä juttua jota ei voi kaikkea oikein mitata millään mittarilla. Joku voi pitää pinkkiä CS kitaraa huonona kun ei tykkää väristä, mutta halvempi sarjatuotantomalli kyllä kelpaa jos on oikealla värillä.
Värilläkin on kyllä merkitystä, onhan sellaisella kitaralla mukava soittaa josta niin silmä kuin korva tykkää. Värin voi kuitenkin muuttaa ja mikitkin, huonoja puita taas ei.
Sekin varmasti vaikuttaa soittaako oma esikuva kenties Jackson vai ESP kitaroilla. Dave Mustaine kun siirtyi soittamaan Dean kitaroita niin hän kertoi jossain jutussa, että on ihan sama mitä siinä lavassa lukee kun kitara tehdään juuri hänelle ja hänen toiveiden mukaisesti.
Metallica kun kiertää eurooppaa niin jokaisessa maassa missä ne soittaa kasvaa ESP kitaroiden myynti kymmenillä prosenteilla.
 
Niin ESP kuin Jackson alkavat olemaan hinnoiltaan jo niin kalliita, että jos hyvän CS kitaran haluaa niin myöskään kotimaiset soitinrakentajat eivät ole ollenkaan huono vaihtoehto.
Ainakaan jos puhutaan uusista kitaroista. Kotimaisten CS soittimien jonotusaikakin voi olla lyhyempi ja rahalla saattaa saada enemmän vastinetta.
 
Kuitenkin jokainen tekee omat päätökset ja ostaa mitä haluaa. Kitaran pitäisi tulla käyttöön ja jokaisella on omat kriteerinsä jolla sen soittimen valitsee.
On oikeastaan aika turha kysellä ja verrata ESP vai Jackson. Oikea vastaus on kuitenkin se, että itse se soitin on kokeiltava ja ostettava.