Kitarat: kitarakamat ›

Mun mielestä ongelma noiden mallintavien kanssa ei ole suinkaan huonot soundit. Se on lähinnä se dynamiikan puute, joka noita vaivaa.
 
Juurikin näin. Olin itse aiemmin kova POD-linjasoiton puolestapuhuja. Se on toki vieläkin erittäin käyttökelpoinen laite, ei siinä mitään. Parhaat POD-soundit olen mielestäni saanut yhä edelleen vanhasta 2.0 versiosta.
 
Nykyään käyttäisin yksinomaan PODia lähinnä iskelmässä tai popissa, jossa kitara ei ole kovin tärkeässä roolissa. Sen sijaan kitaravetoiseen musiikkiin, jossa käytetään puhtaita ja puolisäröjä, käyttäisin mieluummin pääasiassa oikeita vahvistimia mikitettyinä. Juuri siitä mainitusta syystä, että pelkkien mallintavien käyttö johtaa hieman tasapaksuun ja dynamiikan puutteesta kärsivään lopputulokseen. Tuplauksiin, soolonpätkiin jne. ne käyvät mielestäni loistavasti, täydentämään oman vahvarin soundia.
 
Havaitsin em. ilmiön viimeksi tänään, kun miksasin tuttavabändin nauhaa. Pojat olivat vetäneet kaikki kitarat suoraan linjaan - soundit olivat sinänsä hyviä, mutta lopputulos jotenkin eloton ja kliininen. Hyvän putkivahvistimen ja kaiuttimen moniulotteista ja kompleksista soundia ei vieläkään ole pystytty jäljittelemään perusteellisesti.
 
Toinen perusmurhe noissa mallintavissa on mielestäni se, että ne hävittävät kitaran ja jopa soittajan omaa soundia aika lailla. Myöskään soittajan liverigiin kuuluvat efektit eivät pääse oikeuksiinsa mallinnusmyllyjen kanssa.
 
Mutta niille on silti aikansa ja paikkansa. Makuasioitahan nämä... Ja jotta muistaisimme oleellisen, hyvää biisiä ne eivät pilaa! Musiikki on kuitenkin aina tärkeintä, ei pelit ja vehkeet. Allekirjoittaneenkin gramex-tulot lienevät syntyneet 90-prosenttisesti kipaleista, joissa soi POD...ja onhan se niin helppoa! ;-)