 HaloOfFlies
20.10.2008 22:36:26 (muokattu 20.10.2008 22:38:33) | |
|---|
Maailman tärkein kysymys kuuluu, lopettivatko Beatlesit 60-luvun?
Ei kyllä minun mielestäni lopettanut, vaan Jimi Hendrixin ja Janis Joplinin kuolemat lopettivat 60-luvun. "Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen..." "Urpo laski väärin, joulu meni jo". S.M.A.K.-jäsen #5 |
 StJerky
21.10.2008 08:26:56 | |
|---|
Ei kyllä minun mielestäni lopettanut, vaan Jimi Hendrixin ja Janis Joplinin kuolemat lopettivat 60-luvun.
Tai Altamont tai Manson tai San Francissco tai Woodstock tai ehkä se oli 70-luku joka lopetti 60-luvun. |
 velipesonen
21.10.2008 09:18:41 | |
|---|
Tai Altamont tai Manson tai San Francissco tai Woodstock tai ehkä se oli 70-luku joka lopetti 60-luvun.
Entäpä, lopettiko 60-luku sitten Beatlesin? |
StJerky
21.10.2008 09:56:51 | |
|---|
Entäpä, lopettiko 60-luku sitten Beatlesin?
Tai 70-luku? John toi Yokon studioon, kaikki ehti erota bändistä kertaalleen jo 60-luvun puolella. Eastman - Klein taistelut. Ehkä Mark Chapman lopetti Beatlesin. Veikkaanpa että bändi olisi kasattu uudelleen jo 80-luvulla ilman häntä. |
velipesonen
21.10.2008 11:38:55 | |
|---|
Mark Shipperin hupihauskassa kirjassa Paperback Writer Bob Dylanilta kysytään, lopettivatko beatlesit 60-luvun vai 60-luku beatlesit. Dylan vastasi kirjallisesti "En tiedä".
Kannattaa muuten lukea tuo kirja jos ei vielä ole ollut ohjelmassa. Siinä on muutama hyvä vitsi joita toistetaan usein. Minä jaksoin nauraa vielä kuudennella lukukerralla mutta en enää seitsemännellä. Kirja on fiktiivinen Beatles-tarina joka päättyy vuoteen 1979. Minusta Shipperin huumori keskittyy vähän liikaa nolostelevaan hölmöilyyn, mutta kuten sanottu muutamat vitsit ovat herkullisia. Phil Spectorista piirretty henkilökuva vastaa niin hyvin todellisuutta että sitä voisi pitää satiirisenakin. |
velipesonen
17.11.2008 10:40:22 | |
|---|
|
ding-dong |
 Jarkko G.
17.11.2008 13:21:50 | |
|---|
"Beatles expert Mark Lewisohn, who listened to the song in 1987 while compiling his book The Complete Beatles Recording Sessions, says the song included "distorted, hypnotic drum and organ sounds, a distorted lead guitar, the sound of a church organ, various effects (water gargling was one) and, perhaps most intimidating of all, John Lennon and McCartney screaming dementedly and bawling aloud random phrases like 'Are you alright?' and 'Barcelona!'"
... pelottaa! "Run to the bedroom, in the suitcase on the left
You'll find my favourite axe.." |
 Kailis
17.11.2008 14:19:49 | |
|---|
|
velipesonen
17.11.2008 19:04:33 | |
|---|
Ai vitsi! Mitäköhän sieltä tulee?
No Se...Sieltä? Tää on tätä taas niin sieltä. Niinpä niin. |
 SirElwood
17.11.2008 23:34:18 | |
|---|
|
kepe-5
17.11.2008 23:46:59 | |
|---|
"Beatles expert Mark Lewisohn, who listened to the song in 1987 while compiling his book The Complete Beatles Recording Sessions, says the song included "distorted, hypnotic drum and organ sounds, a distorted lead guitar, the sound of a church organ, various effects (water gargling was one) and, perhaps most intimidating of all, John Lennon and McCartney screaming dementedly and bawling aloud random phrases like 'Are you alright?' and 'Barcelona!'"
... pelottaa!
Now thinking of: Ummagumman livelevy w/ Beatles. "But I love that dirty water - Boston you're my home." |
velipesonen
18.11.2008 07:04:42 | |
|---|
Jooh, Pitää Maccan saada avioerohynät kasaan jotenkin...
Näinhän se tietysti on, mutta tosiasiassa Macca olisi halunnut julkaista kappaleen jo Anthologylla, mutta silloin se hyytyi vastustukseen, taisi olla George Martin joka ei siitä vieläkään tarpeeksi pitänyt. |
 sub zero
18.11.2008 18:14:55 | |
|---|
onkohan tuo parempi kuin king crimsonin Moonchildin loppuosa ??? small print: osamaksuerien viivästyessä teille lankeaa 99 prosentin suuruinen viivästyskorko, joka on maksettava yhden vuorokauden kuluessa ulosmittauksen, vangitsemisen ja kuohitsemisen uhalla. |
kingdom
19.11.2008 20:42:00 | |
|---|
Jooh, Pitää Maccan saada avioerohynät kasaan jotenkin...
Eiköhän siihen riitä Yesterdayn tuottamat rojaltit parilta päivältä. |
 Mr. Mustard
19.11.2008 23:14:08 | |
|---|
Eiköhän siihen riitä Yesterdayn tuottamat rojaltit parilta päivältä.
Eik se Yesterday oo Michael Jacksonin omistuksessa? Kuten moni muukin Beatles-kataloogin Lennon-McCartney -biisi. "Safe sex, safe music, safe clothing, safe hair spray, safe ozone layer. Too late! Everything that´s been achieved in the history of mankind has been achieved by NOT being safe..."
- Lemmy Kilmister |
 thescientist
20.11.2008 08:54:52 | |
|---|
Eik se Yesterday oo Michael Jacksonin omistuksessa? Kuten moni muukin Beatles-kataloogin Lennon-McCartney -biisi.
Jakson omisti oikeudet niihin (ja sittemmin on kai ne myynyt), mutta ei ne varsinaiset tekijänoikeudet kai oo kenellekkään siirtynyt. "This blind date might take you to places unknown and it will be new and scary and vital" |
 Flash
20.11.2008 09:04:36 | |
|---|
Eik se Yesterday oo Michael Jacksonin omistuksessa? Kuten moni muukin Beatles-kataloogin Lennon-McCartney -biisi.
Niin, puhutaan kai kustannusoikeuksista (publishing). Kyllä royaltit menevät edelleen biisintekijöillekkin, mutta kustannusoikeuksien omistaja vie oman siivunsa välistä. Live Music Is Better! |
Mr. Mustard
20.11.2008 10:07:46 | |
|---|
Niin, puhutaan kai kustannusoikeuksista (publishing). Kyllä royaltit menevät edelleen biisintekijöillekkin, mutta kustannusoikeuksien omistaja vie oman siivunsa välistä.
Näinhän se taitaakin olla. "Safe sex, safe music, safe clothing, safe hair spray, safe ozone layer. Too late! Everything that´s been achieved in the history of mankind has been achieved by NOT being safe..."
- Lemmy Kilmister |
 HarriP
23.11.2008 15:34:53 (muokattu 23.11.2008 15:40:08) | |
|---|
Kun tää arktinen myräkkä pakottaa sisätiloihin niin tässä on ollut hyvin aikaa kuunnella musaa ja fundeerata.
Beatles on mulle ollut aina vähän mysteeri, olen vasta viime vuosina enemmän paneutunut ko bändin musaan. Tässä pari iltapäivän vaikutelmaa White Albumin biiseistä, ekan levyn a-puoli:
Ob-la-di, ob-la-da: siis näillä tyypeillä on ollut kivaa soittessaan. Eniten tästä tulee läpi soittamisen riemu; biisejä ei ole tuotettu johonkin kuluttajasegmenttiin/markkinaan sopivaksi. Äänikuvapuolella mielenkiintoista on se kuinka pinnalla basso on -- ei sellaista keskiäänivallia -- ja laulut jotka on ruvella ja kompressoitu kasaan. Aika vähän turvallisia kompromisseja.
Wild Honey Pie: nämä tyypit ei ole ottaneet myöskään itseään vakavasti. Sekin on varsin hyvä juttu. Mää nyt vertaan erääseen suomalaiseen R:llä alkavaan bändiin, jonka uudesta levystä päällimmäinen vaikutelma on se että sitä on tehty tosissaan. Aikuisesti. Vakavastiotettavaksi popiksi. Tarkkaan suunnittelluksi ja tuotetuksi. Ja sit musa ja musisointi jää jalkoihin.
The continuing story of Bungalow Bill: tässä on sellasta leirinuotiolaulu osastoa. Tempot on right on, ja vaihdot niiden välillä menee täysin ns nappiin -- tää biisi on elossa. Musisoinnissa ja soundissa on sellasta hyvää konstailemattomuutta... tästä tuli mieleen Whyspin The Family EP jossa on samaa musisointia ja konstailemattomuutta, mutta vuodelta 2008, vs 1968.
While my guitar gently weeps: tää pomppaa ulos levyltä, tää on tehty tosissaan. Tunnemaailma ihan eri, raskas ja sitä raskautta tukee komppi joka stoppaa aina kolmannella iskulla; joka tahti pitää saada erikseen liikkeelle. Tää on myös tehty kuulostamaan isolta, äänimaailmassa on sellasta stadionfiilistä. Mä olen aina tykännyt tästä biisistä, mutta ollaan nyt sit ikonoklasteja ja sanotaan että mua toi mellotroni riipii. Tiedän että yleisesti sitä pidetään varsin koleena vetona, mutta ei toimi mun kuuloaistimille.
Happiness is a warm gun: jos leikkis ajatuksella että Beatles olisi julkaissut vain yhden sinkun ja tää olisi ollut se ainoa biisi, niin ne olisi silti aikakirjoissa. Tää on silkkaa neroutta.
60-luvulla pop oli vielä lapsenkengissään. Näiden heebojen lahjakkuus yhdistyneenä siihen uuden ilmaisumuodon kahleettomuuteen -- nykyiseen verrattuna -- ja tuettuna ajan yhteiskunnallisilla ilmiöillä oli eksplosiivinen yhdistelmä.
Mistä tulee sit mieleen se kysymys jotta olisiko tämä mahdollista tänään, voisiko syntyä uusi Beatles? Mun mielestä täysin mahdollista. Jokaisessa sukupolvessa on nuoria toisinajattelija-artisteja ja jos ajan tuulet on suotuisia ja kantaa niin uusi 'beatles' on mahdollista. Tosin ne ei välttämättä tee poppia, tai edes musaa.
Mä palaan vielä tähän Whyspiin. Ne tekee sellasta olohuonefolkkia (myspacesta löytyy). En oikein usko että ne nousee Top40:ään tai että ne tulee tekemään duettoa Madonnan kanssa. Whysp tuskin tulee valtavirtatietoisuuteen. Mä voin sitä etäisesti digata ja fanittaa netin ja postin välityksellä. Mutta niiden kavereille ja välittömälle fanipiirille bändin musa on olennaista ja rikastuttaa elämää. Suureen arvoon ei tarvita massatuotetta.
Ehkä ajan henki on paluussa olohuonemusaan. Se olohuone laajentuu netin kautta niilekin jotka eivät pääse paikan päälle. Ja 'uusi beatles' onkin iso nippu 'beatleseitä' jotka rikastuttavat lähellä olevien ihmisten elämää soittamisen tai muun ilmaisun riemulla. Uusi iso onkin pientä. |
reino