Klassinen ›

Ihan täydellisen tietämättömyyteni ja osaamattomuuteni turvin voisin esittää jokusen arvauksen aiheesta.
 
Käsittääkseni yleisesti väitetään, että musiikkimaku olisi täysin kulttuurisidonnaista, ts. että länsimainen harmoniakäsitys konsonansseineen ja dissonansseineen olisi sattuman satoa, satunnaisten historiassa kasaantuneiden musiikkikäsitysten tulosta. Olisihan tuo sikäli ihan mahdollista, mutta...
 
http://upload.wikimedia.org/wikiped … f9/Dissonance-a220-a440-notated.jpg
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Physics_of_music#Harmony
 
...ainakin sen perusteella, mitä tiedän, äänen fysiikka kulkee käsi kädessä länsimaisen harmoniakäsityksen kanssa, ja minun on ainakin aika hankalaa uskoa tämän olevan sattumaa. Onko siis vaikeaa uskoa, että ihmismielellä olisi kyky löytää, käsitellä ja ymmärtää tällaistakin äänellistä informaatiota luonnostaan, niinkuin puhuttua kieltäkin?
 
Sitäpaitsi noin näppituntumalta arvioin, että itselleni "kolahtavan" musiikin aiheuttamat fysiologiset reaktiot ovat rutkasti vahvempia kokemuksia, kuin mitä mikään opittu pystyisi aikaansaamaan, ja teoreettisesti tarkasteltuna tonaalisen järjestelmän matemaattinen kauneus ihmetyttää ja ihastuttaa silloin tällöin kovastikin.
 
Toki voin olla kaikesta väärässäkin.

...ainakin sen perusteella, mitä tiedän, äänen fysiikka kulkee käsi kädessä länsimaisen harmoniakäsityksen kanssa, ja minun on ainakin aika hankalaa uskoa tämän olevan sattumaa

Entäs niitten kulttuurien musikki, joissa näin ei ole? Onko se sattumaa?
 
Jos musiikkimaku on täysin kulttuurisidonnaista, on tietenkin rajattoman paljon todennäköisempää, että musiikkiteoria muokkaantuu sellaiseksi, mikä ei sovi yhteen esim. fysiikan kanssa. Toisaalta vaikkapa pentatoninen asteikko on yleinen itämaisessakin musiikissa, ja samoihin fysiikan sääntöihin sekin pohjaa.
 
Jos taas ei, täytyy keksiä jotain muita selityksiä. Historiallisia syitä? Kielsihän muistaakseni kirkko länsimaissakin aikoinaan sävelasteikkoja liian rajuina. Karkeasti yleistäen voisin arvata, että epätonaaliset musiikkikulttuurit eivät ole melodiakeskeisiä, vaan arvoa annetaan esim. rytmille. (Keksin tähän itsekin jo vastaesimerkkejä, mutta arvaus mikä arvaus. Kuitenkin: Most maqam scales include a perfect fifth or a perfect fourth (or both), and all octaves are perfect.) Myös dissonantteja efektejä esim. soitinten äänissä pidetään tavoiteltavina joissain kulttuureissa (Other musical styles consider this sound to be an attractive part of the musical timbre and go to equally great lengths to create instruments that have this slight "roughness" as a feature of their sound). Olettaisin, että ainakin jonkinlainen näppituntuma "fysikaalisesta" musiikista on yhteinen kaikille ihmisille, mutta kulttuurista ja historiasta on riippunut, mitä musiikillisia tuntemuksia on haettu ja miten musiikillisia teorioita on alettu jalostaa.
 
En toki tiedä asiasta yhtään mitään, kunhan vain avaudun arvailemaan, ja toisaalta esim. tasavireisyydestä poikkeavat viritykset menevät teoriankin tasolla yli musiikillisen ymmärrykseni. Heitän pallon suosiolla asiantuntijoille :)

En mä musiikista mitään tiedä mutta vauvojen puheen tunnistuksesta jotain tiedän.
Ihmisvauvalle ei ole sisäänrakennettu minkään kielen oppiminen, mutta se mitä ne tärkeässä vauvaiässä ympärillään kuulevat, muokkaa niitten aivoja tunnistamaan sille kielelle tyypilliset äänteet.
Jo ennen puheen oppimista voidaan havaita, että vauvat tunnistavat omalle kielelle tyypilliset äänteet ja epätyypillisiä eivät.
Joteskin voisi kuvitella että musiikissa voisi olla jotenkin samantapaista, mutta tästä mulla ei todella ole tietoa.