Demostudio ›

Bändin nimi: Stiff Flavor
Kappaleen nimi: Analog -demo (4 biisiä)
 
URL: http://koti.mbnet.fi/tarrasqu/Siff%20Flavor/ (Mp3)
 
Kuusamolaisen Stiff Flavorin ensimmäinen demo ulkona.
 
Biisit:
 
1. So here I am
2. Nothing's gonna change it
3. Hey, say goodbye
4. Unnamed
 
Palautetta kaivaten,
 
Sami Heikkilä

Niin ja mainitsen vielä musiikkityylistä, että reipasta rockiahan tämän pitäisi olla...

Intron pysäytykset tuovat alussa vähän tökkivän kuvan. En tiedä miten pitäisi korjata, mutta jotain pikku haikanpoljentaa ees tai jotain?
 
Mukavaa rokkipoljentoahan tämä. Perusmeininki laskee tätä vähän sellaselle taustamusatasolle, mutta hyvä fiilis tässä on! Demosoundit toimii tässä biisissä ihan hienosti. Perusvalituksena voisi huomauttaa vielä että laulaja kaipaa vielä pikkuisen treeniä, mutta huono ei ole nytkään. Soolo-osa oli ehkä hiukan pitkästyttävä ja yhteissoitossa pikku epätarkkuuksia, mutta ei se menoa haittaa.
 
Hyvä.

Wilhemukselle kiitokset rakentavasta palautteesta ja jos ehdit käyhän kuuntelemassa muutkin biisit...

Euroopan turh...i.....paras bändi!
Ihan hyvä tämä on tietäen poikien (ja tytön) tason ;)
 
Vitsivitsi.

Kiitänpä minäkin omasta puolestani tuosta arvostelusta :)
On se hyvä, että edes joku viitsi vaivautua meidän bändiä arvostelemahan.

jeah... ihan hyvää kakkaa ne on.. :) heh.. loistavaa ihmiset loistavaa...

1. So here I am
2. Nothing's gonna change it
3. Hey, say goodbye
4. Unnamed
 
Palautetta kaivaten,
 
Sami Heikkilä
 
So here I am oli ihan syvältä ja Hey, say goodbye oli aika tolkuttoman keskinkertainen Bluetones pastissi. Jos soitetaan rokkia niin vois se "ykkös" kitara vetää muutakin kuin blues-skaalaa edes takas. Tilu lilu... Vaikka tiedän mitä sillä haettiinkin.
 
No mut sit kappaleena Nothing's gonna change it on puhdas helmi vaikka sielläkin sitä tilu liluilua oli kans heti alusta. Teillä on mies joka taitaa hyvän melodian päälle ja sanoitukset oli hella good työtä... Biisi on loistava, sovitus oli sitten toista luokkaa. Tästä saa puhtaan kolmeminuuttisen kun jättää sen kammottavan wah wah skebailun välistä pois. Laulaja oli hyvä ja pienellä viilailulla loputkin suomi aksentista karisee varmasti.
 
Untamed biisissä laulaja tekee tosi hyvää duunia vaikka välillä korkeissa kohdissa jää pahasti alavireiseksi. Kova riffi. Tykittää ihan kympillä. Taas kammotus blues skebailua. Tässäkin kipaleessa hyvät sanat. Kuunnelkaa kaikki kuinka laulaja on heti alusta tosi intensiivinen. Oikeasti... helvetin hyvä meno.
 
Yhteissoittoon kireyttä ja tiukkuutta. Pitää vetää easytkin biisit niin että joutuu vähän pidättelemään. Mä uskon, että vuosi tai pari niin nää jätkät saa tän homman kuntoon, mutta oikeasti tuolle blues skebailulle pitää tehdä jotain... se on ihan järkyttävän kammottavaa.

So here I am oli ihan syvältä ja Hey, say goodbye oli aika tolkuttoman keskinkertainen Bluetones pastissi. Jos soitetaan rokkia niin vois se "ykkös" kitara vetää muutakin kuin blues-skaalaa edes takas. Tilu lilu... Vaikka tiedän mitä sillä haettiinkin.
 
No mut sit kappaleena Nothing's gonna change it on puhdas helmi vaikka sielläkin sitä tilu liluilua oli kans heti alusta. Teillä on mies joka taitaa hyvän melodian päälle ja sanoitukset oli hella good työtä... Biisi on loistava, sovitus oli sitten toista luokkaa. Tästä saa puhtaan kolmeminuuttisen kun jättää sen kammottavan wah wah skebailun välistä pois. Laulaja oli hyvä ja pienellä viilailulla loputkin suomi aksentista karisee varmasti.
 
Untamed biisissä laulaja tekee tosi hyvää duunia vaikka välillä korkeissa kohdissa jää pahasti alavireiseksi. Kova riffi. Tykittää ihan kympillä. Taas kammotus blues skebailua. Tässäkin kipaleessa hyvät sanat. Kuunnelkaa kaikki kuinka laulaja on heti alusta tosi intensiivinen. Oikeasti... helvetin hyvä meno.
 
Yhteissoittoon kireyttä ja tiukkuutta. Pitää vetää easytkin biisit niin että joutuu vähän pidättelemään. Mä uskon, että vuosi tai pari niin nää jätkät saa tän homman kuntoon, mutta oikeasti tuolle blues skebailulle pitää tehdä jotain... se on ihan järkyttävän kammottavaa.
 
paljon kiitoksia palautteesta. On tullut huomattuakin että nuo soolot kyllä tuossa demolla toistavat melkoisesti itseään, johtuisiko siitä että sama mies soittaa ne melkeinpä. Kitaristina kauhean monipuolinen en vielä ole. Kyllähän kitaran soitossa on kehitettävää varsinkin soolojen osalta. Nothing Gonna Changedistä sen verran että tätä demoa kun ei itse olla oltu miksaamassa niin toisenlaista meininkiä siihen biisiin oltiin kyllä hakemassa ja _varsinkin_ tuo wahwah kohta tuossa välillä on jokseenkin epäonnistunut ainakin omasta mielestäni. Mutta toisaalta mitäs sitä turhia enää maarittelemaan kun tehty mikä tehty ja oppia ikä kaikki.
 
Ja vielä kiitosta. kiva tietää mitä ihmiset ajattelee.

jee! Lisää arvosteluja! Mutta vielä kaivattais enemmänkin..

Tälläistä se oli silloin 70-luvulla. Suoraviivaista ja konstailematonta. Kovasti varvas vipatti näitä kuunnellessa. Toivon mukaan teillä keikkaa riittää. Tuo meininki istuu tosi hyvin livebileisiin missä porukat pitää yhdessä hauskaa.
 
Soitto rullaa mukavasti. Pikku epätarkkuudet ei mua ainakaan haittaa yhtään kun kokonaisuus toimii. Solisti on oikeinkin hyvä. Tyttö basson varressa ehdotonta plussaa. (sanoo kahden basistitytön isä).

Tälläistä se oli silloin 70-luvulla. Suoraviivaista ja konstailematonta. Kovasti varvas vipatti näitä kuunnellessa. Toivon mukaan teillä keikkaa riittää. Tuo meininki istuu tosi hyvin livebileisiin missä porukat pitää yhdessä hauskaa.

Soitto rullaa mukavasti. Pikku epätarkkuudet ei mua ainakaan haittaa yhtään kun kokonaisuus toimii. Solisti on oikeinkin hyvä. Tyttö basson varressa ehdotonta plussaa. (sanoo kahden basistitytön isä)
 
70-luvulta taitaa melkein kaikki vaikutteemme olla myös peräisin. Ainakin minun osaltani ja sieltä tarttunut myös suoraviivaisuus ilman turhia kikkailuja. Livenä hommaa toimiikin parhaiten ja solistina voin sanoa, että silloin myös saa itsestä paljon enemmän irti, kuin mitä esim. "unnamed" biisiä studiossa äänitettäessä. kunpa vain noita keikkoja olisi enemmän. On niin pirun hiljaista täällä pohjoisessa. Mutta kiitos Jami sinulle palautteesta.

Tälläistä se oli silloin 70-luvulla. Suoraviivaista ja konstailematonta. Kovasti varvas vipatti näitä kuunnellessa. Toivon mukaan teillä keikkaa riittää. Tuo meininki istuu tosi hyvin livebileisiin missä porukat pitää yhdessä hauskaa.
 
Soitto rullaa mukavasti. Pikku epätarkkuudet ei mua ainakaan haittaa yhtään kun kokonaisuus toimii. Solisti on oikeinkin hyvä. Tyttö basson varressa ehdotonta plussaa. (sanoo kahden basistitytön isä).
 
kiitos. taisit sanoa asian niinkuin se on.

*poistoa*

Hyvä poijjaat+satu :) Nothing's gonna change it rokkaa kivasti. Tehkää lisää biisejä. harharh. :=)

1. So Here I Am
 
Varmaankin tämän plätyn toimivin biisi näin meininkipuolelta. Kertsi on tarttuva, vaikkakin kuultu. Miksaus on sitä taattua SoundFox-puuroa, mutta sepä ei olekaan teidän vika. Siihen puuroonkin kyllä tottuu ensimmäisen biisin aikana, mutta kun kuuntelee jotain muuta demon jälkeen niin huomaa kyllä kuinka kauheat soundit ne oikeasti ovat. Hyvät sanat.
 
2. Nothing's Gonna Change It
 
Kuten joskus Sami totesikin, radiohitti. Sitähän tämä kutakuinkin on. Tässäkin vetäisyssä loistavat sanat. Sointukulku alussa erittäin tuttu varmaan viidestä muusta biisistä, mutta senkin unohtaa nopeasti. Ylempänä oli kommentoitu wah wah -osaa negatiiviselta kannalta sillä perustelulla että biisi saataisiin kolmeen minuuttiin poistamalla se. What the? Onko kolme minuuttia joku yleispätevä raja? Sontaa. Biisi toimisi radiossa aivan hyvin sen jamittelun kerakin. Se wah wah -osio on nimenomaan erinomainen ja antaa biisille syvyyttä. I rest my case.
 
3. Hey Say Goodbye
 
Alusta tulee aina hetkeksi mieleen Rolling Stones ja Radio Birdman. Tässä alkaa jo vähän häiritsemään tuo myös muiden mainitsema blues-renkuttelu. Tässä se kuuluu varmaan kaikkein selvimpänä; johtuenko siitä assosiaatiot Rolling Stonesiin? Kuitenkin, ehkä liian pitkää venytystä kappaleella, mutta toimiva.
 
4.
 
Tulee mieleen laulun perusteella The Datsuns. Eikä oikeastaan muuta päähän biisistä jääkään. En tiedä mistä se johtuu, tulee kuunneltua tyyliin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Täytebiisin makua, mutta ei tämä nyt ihan kuraa ole.
 
Yleensäottaen ensimmäiseksi demoksi hyvä tekele. Kaikilla soittajilla, mukaan lukien solisti, omat virheensä ja epävarmuutensa paikoitellen, kuten ensimmäisellä julkaisulla yleensä. Odotan innolla manttelinperijää tälle demolle.

Iloisen kuuloista rokkia! Minä pidän, monestakin syystä. Tämä kuulostaa kuitenkin aika "ennalta arvaamattomalta". Ja demo, jossa ei ole edes jotain virheitä, ei ole kehityskelpoinen, eikä demo ollenkaan. Ja tämä on kehityskelpoinen, DEMO.

Tämäkin oli taas pullahtanut tänne alkupäähän.. Kiitoksia värikkäästä palautteesta ja antakaa ihmeessä lisää.

No niin, sainpahan vihdoin ja viimein imutettua teidän biisit netistä. Heti ensi kuulemalta pitää kehua, että onpa hienoa, että Kuusamosta ponnistaa edelleen loistavia bändejä, vaikka viime aikoina on ollut vissiin hiljaisempaa. En oo asunut siellä vakituisesti enää kymmeneen vuoteen. No, löpinät pois ja sitten oleelliseen eli teidän musaan...
 
Ensivaikutelma musasta on todella positiivinen ja teidän biisit kuulostaa tosi raikkaalta ja siitä saa sen kuvan, että teillä on selvästi helvetin hauskaa soittaa yhdessä. 60-70- luvun vaikutteet ovat todella hyvin hallussa ja biisitkin on ihan selvästi ajan kanssa sävelletty. Yleensä tällaisessa nykyretrorokissa ainakin mulla ottaa päähän sellainen yletön kaahaaminen ja vauhkoaminen biiseissä. Kaikilla hirvee kiire jonnekin, mutta sävellykset ja melodiat ovat hukassa. Säilyttäkää jatkossakin teidän melodisuutenne, hyviä melodioita ei ole koskaan rockbiiseissä liikaa.
 
Biiseistä kolahti eniten Unnamed ja Nothing's gonna change it. Varsinkin jälkimmäisen biisin kitarasoolo oli tosi cool, pitkä muttei pitkästyttävä. Hyvä tunnelma oli saatu hienosti tallennetua nauhalle. Laulaja vetää biisit mielestäni todella rennolla (positiivisessa mielessä!!) otteella ja muukin bändi hoitaa hommansa tosi hyvin kotiin.
 
Ainoa mistä nyt vähän motkotan on pienoinen epätarkkuus yhteissoitossa. En nyt ollenkaan toivo tällaiselta musiikilta mitään metronomin tarkkaa ja kliiniä soittoa, mutta jossain kohdissa on esim. rumpalilla vähän kiire vetää breikit loppuun. Mutta ei mitään stressiä, treeniä vaan kunnolla niin jää ylimääräiset häröt vähemmälle. Nauhoitelkaa vaikka mankalla omia treenejä ja kuunelkaa niitä. Siten oppii ihan helvetisti mihin kannattaa yhteissoitossa kiinnittää jatkossa huomiota.
 
En tiedä onko tällainen vanha bändi tuttu, mutta kannattaa tutustua: Roky Erikson & The Aliens. Siinä on vähän samanlaista vibaa kuin teidän jutussa.
 
t. Krautio
 
www.sweetfreaks.tk
www.ancientdawn.bl.am